Otsikon teemaa onnahdellen kommentoiden voi todeta, että kyllä karismaattinen johtaja ainakin omaa kyvyt sähköistää joukkonsa. Mutta entäpä tuo pikku-e liittyneenä asiayhteyteen? Milloin on kyseessä e-johtajuus vai onko sellaista edes olemassa?

Pidempään tai hieman lyhyemmänkin aikaa työelämässä toimijalle ovat hallinnossakin tulleet tutuksi toinen toistaan villiminkin ruokahalun lailla seuraavat johtamisen ismit. Tehokkuusjohtaminen, tulosjohtaminen, laatujohtaminen, syväjohtaminen – onko johtamisen seuraava kehitysevoluution askel e-johtaminen?

Jotta esityksestä poistuu jännitys heti alkuun, näkökulmani tematiikkaan on, että enpä usko niin käyvän. Kuten tiedämme, johtajan rooli organisaatiossa on kahtalainen. Hän asettaa toisaalta johtamilleen joukoille tavoitteet ja toisaalta edesauttaa edellytykset luomalla niiden saavuttamista. Hyvä johtaja tuo organisaatiolleen keskeisesti arvoa, mutta kyseessä ei ole itseis- vaan välinearvo. Vastaavasti e-johtamisella – mitä se sitten aidosti onkaan – on välinearvo. Tieto on toiminnan polttoainetta joka saa organisaation koneiston tikittämään sitä paremmin, mitä paremmin sitä varantona osaltaan käyttää. Sama rooli on tiedon käytön tehostamista tukevalla teknologialla. Se mahdollistaa em. tavalla tiedon paremmin ja tehokkaamman käytön.

Johtamisen tulee siis luonnollisesti perustua tietoon. Ainoastaan oikean ja ajantasaisen tietopohjan varassa on mahdollista synnyttää käsitys ympäristöstä, jossa kukin organisaatio toimii ja vaikuttaa siihen. Oikeilla johtamistoimenpiteillä on säilytettävissä organisaation elinkelpoisuus ja toiminnan jatkaminen menestyksen sekä tuloksellisuuden tiellä. Tai tarvittaessa tekemällä vaadittavat muutokset, joiden avulla tuolle kuvatulle hyveiden tielle on mahdollista päästä. Mikäli johtaja pohjaa toimintansa uskoon, luuloon tai vanhentuneisiin taustatietoihin, on organisaatiolla edessään kovat ajat. Luonnollisesti johtajalla on oltava visio, jonka tulee perustua vankkaan totuudelliseen tietopohjaan.

Digitalisaatio tarjoaa runsaasti apuvälineitä kehittyvään tiedolla johtamiseen. Vanhan vertauksen mukaan peruutuspeiliin katsomalla ei näe kovin hyvin mitä edessä on ja näin ollen ennusteiden laatiminen pelkästään taaksepäin katsomalla takaa rajallisen tietopohjan tulevaisuuden tarkasteluun. Tietoa on käytettävissä jatkuvasti enemmän, eli sen analysointiin tarvitaan aina vain parempia välineitä. Tässä kontekstissa nähdään myös julkishallinnon piirissä kehitettävänä menetelmänä tekoälyn käyttö. Sen tarjoamilla apuvälineillä jotka väsymättä jalostavat ja louhivat omia ja vieraita varantoja sekä etsivät heikkoja ja hieman vahvempiakin signaaleita tietomassasta on tehtävissä erilaisia skenaarioita sekä ennusteita tulevaisuuden tarpeisiin.

Tekoälyn hyödyntäminen julkishallinnon johtamistoiminnassa on siis lupaava konsepti.  Kone tarjoaa ennen muuta tiedon jalostamiseen liittyviä ennen saavuttamattomissa olleita mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi tiedon paikantaminen laajoista massoista, trendien ja seurannaisuuksien tunnistaminen, tiedon ja sen sisällön prosessoinnin kapasiteetti sekä vaikkapa aiemmin havaitsemattomissa olleiden vinoumien oikaisu ja eliminoiminen. Kapasiteetin näennäinen ja jopa käytännössä toteutuva rajattomuus mahdollistavat em. tietopohjan jalostamisen linjausten ja päätöksenteon perustaksi.

Toisaalta kuitenkin koneelta puuttuvat eräät keskeiset hyvään johtamiseen liittyvät elementit. Näitä ovat ns. maalaisjärjen käyttö (tämä ei toki ole varmaa perinteisemmissäkään johtamisskenaarioissa), moraali, yleensä mielikuvitus, tunteet, abstraktioiden hahmottamiskyky, sekä kyky yleistää asioita. Ihmisyys on näissä metodiikoissa ylivertainen elementti.

Kuinka pitkälle tietoa sitten jalostetaankaan, se ei muuta tosiseikkaa, jonka pohjalta samaa tietoa voidaan tulkita eri tavoin. Ajatellaanpa vaikka kansallisia työllisyyslukuja – noita kaikissa vaalikeskusteluissa esille nousevia avaintietoja joiden pohjalta arvioidaan, onko kulloinenkin hallitus onnistunut tehtävässään asetetut tavoitteet saavuttaen vaiko epäonnistunut surkeasti. Työ- ja elinkeinoministeriö tulkitsee lukuja yhdellä tavalla, elinkeinoelämän järjestöt ja ammattiyhdistysliike toisella.

Tulkinnallisuus ei siis poistu tiedon hallinnasta tehden mm. sellaisen asian kuin mielipide-erot ja vaikkapa poliittiset linjanvedot eri puolueiden tai niiden fraktioiden sisällä vanhanaikaisiksi. Yksi totuus tulkintoineen jyllää vain diktatuureissa, joihin ei rankaisematta mahdu valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä asioiden tilasta. Kuten tarinasta on luettavissa, teknologia on jatkossakin vain apuväline eikä ainakaan vielä hoida tiedon tulkintaa ja johtamisprosessiakaan loppuun saakka ihmisen puolesta. Ja ehkä lopultakin hyvä niin.


Ari Uusikartano on toiminut julkishallinnon ICT-alan johtotehtävissä noin 30 vuoden ajan. Hän toimi Tietotekniikan Liiton (nyk. Tivia) hallituksessa vv.2006 – 2010. Tietoammattilaiset ry valitsi Uusikartanon vuoden tietojohtajaksi 2011.
Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta hänen työnantajansa näkemyksiä.