Tieto- ja viestintätekniikan ja sen varaan rakentuvien palveluiden rooli ja asema yhteiskunnassa kasvaa nopeasti. Palveluiden käyttötaidot ovat nykypäivässä välttämättömyyksiä kaikille kansalaisille sekä julkisille ja yksityisille yhteisöille. Käytännön tason onnistumisessa kyse on suuresti palveluiden käytettävyydestä ja esteettömyydestä.
Tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien palveluiden yleinen käytettävyys ja esteettömyys ovat rinnakkaisia toisiinsa kytkeytyviä ja toisiaan täydentäviä tavoitteita. Ne ansaitsevat lisääntyvää huomiota palvelutuotannon kehittämisessä palveluiden määrittelyssä ja niiden teknisten käyttöympäristöjen suunnittelussa.
Käytettävyyttä ja esteettömyyttä edistäviä innovaatioita ja ratkaisuja on ideoitava ja tehtävä tunnetuksi tieto- ja viestintätekniikan soveltamiskehityksessä sekä palvelutuotannon kehittämisessä. Palvelutuotannossa suunnannäyttäjien ja avaintoimijoiden työkentässä näillä vaateilla tulee olla entistä voimakkaampi sija. Hyviksi todennettuja käytäntöjä tulee edistää näkyvin suosituksin ja standardein. Edistämisen tulee toteutua luonnollisina laatutekijöinä mutta osin myös sitovina vaatimuksina.
Toistaiseksi käytettävyyttä ja saavutettavuutta ei oteta riittävästi huomioon, kun yksittäisiä palveluita ja palvelualustoja suunnitellaan ja toteutetaan. Kyseessä ovat monet sekä välittömät että välilliset hyötytekijät. Vastaavasti puutteiden osalta on yksilöitävissä sekä välittömiä että monia välillisiä haittoja ja ongelmia.
On ilmeistä tarvetta käytettävyyden ja esteettömyyden perustelukehikolle, joka olisi ohjaava puite ja viitekehys palveluiden kehittämisessä. Perustelukehikon päärakenne voisi olla kolmijakoinen:
- kansalaisten yhdenvertaisuustavoite palveluiden saatavuudessa, käytettävyydessä ja esteettömyydessä eli tältä osin ”yhteiskuntavastuu” ja tasa-arvon toteutuminen palvelutuotannossa ja palveluiden jakelussa
- käytettävyyden ja esteettömyyden toteutumisen kansantaloudelliset hyödyt ottaen huomioon mm. väestön ikääntyminen ja erityisryhmien tarpeet
- käytettävyydeltään ja esteettömyydeltään laadukkaiden palveluiden tarjontaan, hankintaan ja käyttöön liittyvät liiketaloudelliset näkymät sekä käytettävyyden ja esteettömyyden kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen
Perustelukehikkoa tulisi soveltaa sekä julkisessa hallinnossa että muussa kansalaisille suuntautuvassa palvelutuotannossa. Kehikon näkökulmien yhdistetty vipuvarsivaikutus voi olla yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä.
Eräs lähestymistapa on yhdenvertaisuuden nosto kattokäsitteeksi ja kuvata sen pohjalta (1) toimenpiteet, (2) ajovoimat ja käytettävyyden ja esteettömyyden edistämisen ulkoiset paineet sekä (3) edistämisen kepit ja porkkanat. Näin toiminta rakentuisi yhdeksi tietoyhteiskunnan keskeiseksi pilariksi, jolle osoitettaisiin työn vaatima yhteistyömalli, organisointitapa sekä voimavarojen kohdennus tarvittavine vastuu-, ohjaus- ja toimivaltakuvauksineen.
Tavoitteena ei ole tiukka sääntely vaan kentällä koeponnistettujen hyvien käytäntöjen, suositusten ja standardien käytön edistäminen ja tunnetuksi tekeminen sekä sektoriin liittyvä tutkimus- ja kehittämistyö. Tarve kattaa sekä perus- että soveltavan tutkimuksen.
Avaintekijöitä ovat mm. kansalaisten ikärakenteen meneillään oleva muutos ja ikääntyvää väestöä palvelevan tieto- ja viestintäinfrastruktuurin ja sen varaan rakentuvien palveluiden kasvava merkitys. Korkeaan ikään elävien osuus kasvaa hyvin nopeasti – on arvioitu, että 90 vuotta täyttävien määrä nousee 37 % vuodesta 2011 vuoteen 2017. Jo tällä hetkellä 75 vuotta täyttäneitä on puoli miljoonaa. Kun perinteisellä tavalla hoidettavien palveluiden saatavuus kutistuu kustannuspaineiden johdosta, niin nopeasti yleistyvien sähköisten palveluiden käytettävyys ja esteettömyys on yhä tärkeämpi kansantaloudellinen tekijä.
Palveluiden käytettävyyden ja esteettömyyden korostuva vaade kattaa vammaisten ja muiden esteellisten sekä ikääntyvän väestön itsenäisen oman välittömän asiointipalveluiden käytön. Lisäksi sen tulee kattaa mm. yhteydenpito sukulaisiin, ystäviin, omaishoitajiin, edunvalvojiin ja vastaaviin tukirooleihin sekä julkisen ja yksityisen sektorin muihin palveluorganisaatioihin. Kyse on yhä kattavammin arjessa suoriutumisen kokonaisuudesta, missä ulkoiset yhteydet yhä voimakkaammin hoituvat uuden tieto- ja viestintätekniikan varassa.
Oma kasvava sarkansa ovat kehitteillä olevat monet käyttäjän fyysisen ja henkisen kunnon itsediagnoosia ja yleensä itsenäistä elämää tukevat erityiset tieto- ja viestintätekniset tuotteet ja palvelut paikallisina tai tietoverkoissa käytettyinä. Näiden palveluiden tulisi olla käytettävyydeltään ja esteettömyydeltään erityisen laadukkaita ja esimerkillisiä.
Kehittämistyössä tarvitaan laajaa instrumenttien joukkoa, jotta käytettävyys ja esteettömyys laajalla rintamalla voisivat edetä. Tämä edellyttää tiivistä ja tuloksellista toimija- ja viranomaisyhteistyötä.
Merkittävä on myös työpaikoilla olevan tieto- ja viestintäteknisen varustuksen yleinen käytettävyys- ja esteettömyystaso. Kiinteä tai mobiili työpaikka korostaa teknisen varustuksen hallinnan ja käytettävyyden säilyvyyden ja esteettömyyden paranemisen ja varmistamisen tärkeyttä. Esteettömyys on laatua, johon kannattaa investoida.
Hedelmällinen metodiikka on myös soveltaa arvioinnissa ”pihtiliikettä” eli arvioida palveluiden käytettävyyden ja esteettömyyden hyötyjä ja haittoja sekä niistä seuraavia kustannuksia, jolloin esteettömyyteen panostamisen hyödyt avautuvat konkreettisesti ja kattavasti.
Käytettävyys ja esteettömyys eivät valitettavasti tällä hetkellä mahdu uusimpien ja näyttävimpien palveluiden toteutuksen työkaluvalikoimaan ja niiden osaamisen ammatillinen arvostus on puutteellista. Arvostusta haetaan mieluummin näyttävyydellä mutta ei käytettävyydellä ja esteettömyydellä, joiden julkista ja näkyvää arvostusta on nostettava. Olennaista on myös, että käytettävyys ja esteettömyys saavat riittävän osuuden alan henkilöstön koulutuksessa ja valmennuksessa.
Asiantilan parantaminen vaatii julkisen vallan aktiivisuutta ja yhteistyötä pohjautuen mm. edellä hahmotellun perustelukaavion näkökulmiin. Käytettävyyden ja esteettömyyden kysyntää tulee vaatia ja rohkaista, jolloin tarjontaa tulisi lisää markkinoille. Aihepiirin kansainväliseen työhön ja kansainvälisen kehityksen aktiiviseen seurantaan on myös panostettava entistä enemmän.
Henry Haglund on työskennellyt 1960-luvulta alkaen tieto- ja viestintätekniikan alan asiantuntija- ja johtotehtävissä, alan yhteistyöorganisaatioiden kehittämisessä ja johdossa, kansainvälisissä alan yhteistyötehtävissä sekä Euroopan komission tietoyhteiskuntayksikön päällikkönä.