Viime kolumnissani, jossa käsittelin planetaarisia asioista, oli suhteellisen runsaalla kädellä erilaisia faktoja. Me ihmiset olemme kummallisia, meihin vetoaa kovasti erilaiset faktat. Katsokaapa ja kuunnelkaapa vaikkapa poliitikkoja tai yritysjohtajia. He luettelevat tilastoja, lukuja, tutkimustuloksia ja muita asioita tuosta vaan. Ja me kuuntelemme ihastuksesta pyöreinä, että onpas tuossa viisas ihminen. Viisas, kun on pyytänyt toimittajalta kysymykset etukäteen ja sitten assistenttiarmeija on siivilöinyt vuorellisen tietoja pieneksi, ulkoa muistettavaksi paketiksi, jonka tämä haastateltava sitten luontevasti pudottelee meidän ihmeeksemme.
Viesti voi olla toki vakuuttavampi, kun se höystetään kasalla faktaa. Mutta ei se sen vähemmän totta ole, vaikka sanottaisiinkin ’iso osa’ sen sijaan, että sanotaan ’45,8 %, eli noin 84, 74 miljoonaa’. Aionkin tässä kolumnissani tyystin laittaa pannaan moiset ihmisen vastaanottokykyä häiritsevät ylimääräiset nippelitiedot.
No niin, nyt kun olette vapautetut turhan tiedon tuskasta, niin ajatelkaapa ihan omilla aivoillanne, kuinka paljon kansallisesti (luku tähän) tai globaalisti (luku tähän) menetämme vaikkapa bkt-mielessä erilaisten sairausten johdosta. Ja otetaan esimerkiksi vaikkapa mielenterveysongelmat (taas lukuja tähän). Tekoälyllä pyritään jo nyt (tähän taas muutama viittaus) auttamaan mielenterveyspotilaita ja havaitsemaan ongelmia. Mutta olen sitä mieltä, että usein ulkoinen apu ei riitä, kuten esimerkiksi akuuttiin närästykseen auttaa närästyslääke, joka vaikuttaa sisäisesti. Hieronta tai kutittelu ei auta. Näin ollen mielenterveysongelmissa pitäisi päästä paikan päälle, eli pään sisälle. Muistatte varmaan aiemmissa kolumneissani mainitut (tähän viittaus lehden numeroihin) verenkierrossa liikkuvat nanobotit. Niitähän jo testataan eläinkokeissa syöpää vastaan (taas viittauksia), mutta meidän pitää saada aikaiseksi keinoälyinen naniitti sopivaan kohtaan aivoja, jossa se voi valvoa, monitoroida ja operoida. Eli kun sähkömagneettiset tai kemialliset impulssit aivoissa alkavat olla vääränluonteisia, niin tämä naniitti suorittaisi korjaavia toimenpiteitä ja pitäisi ihmiset raiteillaan. Eikö olisikin hienoa! Paranoiasta kärsiviä rauhoitettaisiin, skitsofreenikoiden ylimääräiset minuudet tukahdutettaisiin, murhanhimoisten tappoajatukset muutettaisiin hellinnäksi ja niin pois päin. Vähän kun laajennettaisiin, niin saisimme aikaan todellisen Samu Sirkan, joka ensi vaiheessa voisi ihan keskustelemalla ihmisen tietoisuuden kanssa yrittää ohjata ihmistä oikeaan suuntaan. ’Ei, nyt et ota enää kolmatta kakunpalaa.’ ’Nyt heti pois täältä naapurin pihalta viuhahtelemasta.’ ’Töitä piti tehdä, eikä surffailla netissä!’ Ja sitä rataa. Vangeilta voitaisiin ottaa valvontapannat pois, samoin vankilat voitaisiin kokonaan lopettaa ja muuttaa vaikka startup-yrityshautomoiksi. Tilalle aivoihin asennettavat samusirkat, jotka pitävät raavaimmatkin väkivaltarikolliset kaidalla tiellä kuin pyhäkoululapset.
Samoin samusirkat pitäisi jo perustuslaillisin määräyksin asentaa kaikille virassaoleville kansanedustajille ja ministereille. Näin vältyttäisiin kaikilta ristiriitaisuuksilta, ei olisi kauppa- eikä muitakaan sotia, maailmanrauha saavutettaisiin tuossa tuokiossa, samoin häviäisi nälänhätä, asevoimat voitaisiin lakkauttaa tai ainakin niiden ponnistelut suunnata vaikka avaruuden valloitukseen. Jo pelkästään näistä syistä ansaitsisin Nobelin rauhanpalkinnon. Ja ehkäpä, kuka tietää, myös vaalilupaukset poistuisivat maailmasta. Tosin, asennus pitäisi suorittaa myös äänestäville kansalaisillekin, koska mitäs järkeä olisi äänestää, jos valittu kandidaatti sitten kuitenkin toimisikin järkevästi ja kokonaisvaltaisesti kaikkia hyödyttäen eli täysin päinvastaisesti äänestäjän toiveita vastaan? Se olisikin vapauttavaa, kun ei tarvitsisi kuunnella vaalien alla poliitikkojen epätoivoista massojen kosiskelua lupaamalla asioita, joita eivät sitten kuitenkaan voi pitää, koska politiikka on … no, politiikkaa: kompromisseja, vaihtokauppoja ja pelaamista.
Mutta mitenkäs tämä nyt mielenterveysongelmista poliitikkoihin lipsahti? Ehkä kaiken kaikkiaan ongelma on, että esittämäni asiat ovat ehkä hivenen liian suoraviivaisia. Nyky-yhteiskunta ei yksinkertaisesti ole vielä kypsä näille tyhjentäville ja suuret ongelmat poistaville ratkaisuille. Nerouden ongelma kautta aikojen on ollut etumatka, joka aiheuttaa jäljessä taapertavien ymmärtämättömyyttä oikean toimintamallin tarpeellisuudesta. Valitettavasti joskus ymmärtämättömän rahvaan mielipide pitää yksinkertaisesti vain sivuuttaa, jotta suuri, oikea tulevaisuus saadaan rakennettua. Ja väkisinkin, vaikkakin vastentahtoisesti, joidenkin yksilöiden vastustus ja väärässä olo täytyy ystävällisesti mutta isällisen määrätietoisesti parantaa kollektiivisen hyvinvoinnin vuoksi. Itsehän olisin luonnollisesti kaukokatseisuudessani paras henkilö luotsaamaan mikseipä vaikka koko maailmaa kohti ideaalia yhteiskuntaa, onnen täyttämää lintukotoa, jossa kaikilla olisi hyvä olo, eikä ristiriitaisia, ihmiskunnan hyvinvointia uhkaavia soraääniä kuuluisi. Tämä tuhatvuotinen valtakunta tulisi olemaan meille kaikille onnen ja tasa-arvon tyyssija. Minä voisin olla vaikkapa globaali komissaari taikka maailmankansleri, vaikka pianhan, yhteisön voimavarat oikein suunnattuna, arvonimen voisi päivittää. Master of the Universe. Haaahhahahahaa!! Ja uskaltakaapakin olla eri mieltä kanssani! Katsokaa, osaan muuttua näkymättömäksi!