Elokeskeisyys täydentää ihmiskeskeistä suunnittelua lisäämällä kuvaan sosiaalisen vastuullisuuden ja ekologisen kestävyyden.

Artikkeli käsittelee elokeskeistä menetelmää ja sen merkitystä digitaalisten palveluiden suunnittelussa sekä esittelee kuusi periaatetta, jotka auttavat suunnittelijoita ja muita digitaalisuuden parissa työskenteleviä luomaan tulevaisuuskestäviä ratkaisuja.

Ajattele kolmea digitaalista palvelua, joita käytät päivittäin ja joihin olet hieman koukussa. Ne todennäköisesti saavat sinulta tykkäyksiä ja tähtiä käyttäjäkokemuksesta, mutta kuinka on planetaaristen vaikutusten laita? Tiedätkö, mikä on somekäyttösi hiilijalanjälki? Entä kuinka paljon energiaa kuluu älysormuksesi tai -kellosi pilvipalveluihin tallentaman datan ylläpitoon, ja onko se valmistettu eettisissä työoloissa? Olisiko ekologisempaa lukea aamun uutiset sittenkin paperilta tabletin sijaan? Harva osaa vastata näihin kysymyksiin, ja valitettavasti harva toimijakaan ottanut niitä huomioon suunnittelussa tai osana käyttäjäkokemusta. Tämän ekokeskeinen menetelmä haluaa muuttaa.

Muotoiluajattelu on osa ongelmaa

Yleisin menetelmä luoda uusia digitaalisia palveluita perustuu muotoiluajattelun venn-diagrammiin; haluttavuus (desirability), eli mikä tuottaa asiakastarpeet ratkaisevaa arvoa, toteuttamiskelpoisuus (feasibility), eli mikä on teknisesti mahdollista ja elinkelpoisuus (viability) eli, taloudellisesti kannattava liiketoiminta. Tällä menetelmällä luodaan tuotteita ja palveluita, jotka eivät ole mahdottoman monimutkaisia toteuttaa, saavat käyttäjiltään viisi tähteä ja kiihdyttävät taloudellista kasvua. Kuulostaa houkuttelevalle, mutta on planeetan ja ihmiskunnan kukoistuksen näkökulmasta melko lyhytnäköistä. Uusien tuotteiden ja palveluiden luominen vain ihmisiä ajatellen, vain pienelle osalle ihmiskirjoa ja vain taloudellisen kasvun vuoksi, on työntämässä meidät kohti tulevaisuutta, jossa planeetan rajat paukkuvat ja ihmisten mahdollisuudet elää hyvää elämää kutistuvat. Voiko ihmiskeskeistä suunnittelua edes pitää aidosti ihmiskeskeisenä, jos se lopulta osaltaan edistää ilmastokriisiä, lajikatoa, jätevuorten kasvua ja tuotantoketjussa olevien ihmisten, eli työvoiman hyväksikäyttöä?

Emme kuitenkaan ole umpikujassa, vaan voimme vielä muuttaa suuntaa kohti kestävää tulevaisuutta. Tämä ihmiskunnan kenties suurin muutos vaatii tieteen, lainsäädännön, poliittisten päätösten sekä yritysten ja yksilöiden sitoutumista, mutta myös suunnittelijoilla on oma roolinsa. Onhan muotoilu määritelmällisesti kompleksisten asioiden ymmärtämistä ja ongelmien ratkaisemista.

”Suunnittelun tulisi olla innovatiivinen, luova, poikkitieteellinen työkalu, joka vastaa ihmisten tarpeisiin. Sen on oltava tutkimussuuntautunutta, ja meidän on lopetettava maapallon saastuttaminen huonosti suunnitelluilla esineillä ja rakenteilla.” – Victor Papanek, 1970-luvulla vaikuttanut sosiaalisen ja ekologisen suunnittelun puolesta puhuja, muotoilija, opettaja, kirjailija.

Elokeskeinen suunnittelu, Gofore, 2024

 

Miten muuttaa suunta kohti kestävää tulevaisuutta?

Jotta pysyisimme yhden planeetan rajoissa ja jotta ihmisyhteisöt voisivat kukoistaa, on aika siirtyä ihmiskeskeisestä elokeskeiseen suunnitteluun (life-centered design). Termi ja ajattelu on jatkumoa aiemmille kestävyyteen liittyville jo 70-luvulla syntyneille suunnitteluvirtauksille, harmi vain, että ihmiskeskeisen suunnittelun suosion kasvaessa 2000-luvun alussa siitä unohtui ottaa huomioon ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Vakiintunutta määritelmää ei vielä ole, mutta itse summaan elokeskeisen suunnittelun seuraavasti. Kyseessä on suunnittelufilosofia ja kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka laajentaa ihmiskeskeistä suunnittelua huomioimalla ekologisen kestävyyden ja sosiaalisen vastuullisuuden. Ekologinen kestävyys pohjaa regeneratiivisuuteen ja kiertotalouden mukaiseen suunnitteluun, joka ei vain minimoi vaikutuksia planeetalle ja suojele luonnon monimuotoisuutta vaan lisäksi elvyttää ja parantaa ympäristön tilaa. Sosiaalinen vastuullisuus puolestaan tarkoittaa, että suunnittelemme ratkaisuja, jotka palvelevat aidosti ihmisten tarpeita ja joilla on positiivinen vaikutus toimitusketjun taustalla oleviin yhteisöihin ja yksilöihin.

Esimerkki sosiaalisesta vastuullisuudesta: Asuntojen vertaisvuokrauspalvelut voivat tuoda merkittäviä hyötyjä asunnon omistajalle ja matkaajalle. Onko vaikutuksia naapuruston viihtyvyyteen ja paikallisen vuokratason nousuun huomioitu?

Esimerkki ekologisesta kestävyydestä: Tekoäly voi olla avain kestävien ratkaisujen kehittämiseen, mutta sen kouluttaminen voi aiheuttaa merkittäviä hiilidioksidipäästöjä.
Onko tekoälyn kouluttamisen ja käytön vaikutukset pyritty aina minimoimaan?

Nämä esimerkit tuovat esiin sen, että ratkaisut eivät ole eksplisiittisesti joko hyviä tai huonoja ja että niillä on usein kompleksisia systeemisiä vaikutuksia, joita olisi hyvä tiedostaa jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa. Kun olemme tietoisia mahdollisista negatiivisista seurauksista, voimme tehdä informoituja päätöksiä ja löytää tasapainon hyötyjen ja haittojen välillä sekä varmistaa, että kehittämämme ratkaisut ovat sellaisia, joita ei tarvitse katua tai parannella tulevaisuudessa.

Myös digitaalisten palveluiden suunnittelun tulisi katsoa peiliin

Vaikka digitalisaatio auttaa ratkaisemaan muiden toimialojen kestävyyshaasteita, kuten energian optimointia, vastuullisuusdatan hallintaa ja kiertotalouden edistämistä, on digitalisaation itsensä kiinnitettävä huomiota omiin suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiinsa. Yksittäinen digitaalinen palvelu saattaa vaikuttaa pieneltä siivulta globaalissa kakussa, niiden yhteisvaikutus on mittava. Keskeisimmät haasteet liittyvät energiakulutuksen kasvuun, elektroniseen jätteeseen, dataturvaan ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymiseen.

 

6 periaatetta elokeskeiselle digitaaliselle suunnittelulle:

  1. Ota muut mukaan suunnitteluun.
    Tuo muut kuin käyttäjäsi – esimerkiksi tennarit, lehmä, vuoristo, tropiikki, alumiini tai alkuperäiskansa – palvelupolkujen, profiilien ja sidosryhmäkarttojen keskiöön.
  2. Tuuppaa kohti kestävää käytöstä.
    Ymmärrä yleisöäsi ja rohkaise kestäviin valintoihin, jotka hyödyttävät sekä heitä että planeettaa. Tarjoa ekologisia vaihtoehtoja, kuten C02 neutraaleja toimitustapoja tai ’tummaa tilaa’. Vältä viherpesua ja ole avoin palveluiden ympäristövaikutuksista.
  3. Edistä tasa-arvoa ja inklusiivisuutta
    Mieti asiakkaan ja palveluntarjoajan suhteen lisäksi myös yhteiskunnallisia vaikutuksia. Varmista, että digitaaliset palvelut palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä ja edistävät sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
  4. Minimalismi on energiaviisasta.
    Keskity suunnittelussa vain olennaisiin toimintoihin, jotka tuovat arvoa käyttäjälle ja huomioivat ympäristövaikutukset. Suosi käyttöliittymässä kevyitä ja esteettisiä elementtejä, jotka nopeuttavat latausaikoja ja vähentävät energiankulutusta. Panosta sisältöön, joka tukee käyttäjää eikä houkuttele harhapoluille vaan kannustaa kestävään toimintaan.
  5. Suosi niukkaa dataa ja sen läpinäkyvyyttä
    Vähennä palvelun datakuormaa keräämällä vain mitä tarvitset. Paranna sisällön löydettävyyttä, jotta hiilijalanjälki pienenee. Kerro miten käyttäjien tietoja käsitellään ja mitä päätöksiä teknologia tekee heidän puolestaan.
  6. Huomioi digitaalisen palvelun koko elinkaari, myös loppu.
    Päällekkäisten komponenttien sijaan, luo design systeemi, jotta voit käyttää samoja komponentteja uudelleen ja uudelleen. Pidä päivitykset kevyinä äläkä edellytä uusimpia laitteita. Suunnittele elinkaaren loppu siten, ettei turhaa dataa jää pyörimään palvelimille.

 


Anna-Kaisa (AK) Varjus, Service Design & Sustainability Lead, Gofore Oyj ja yksi Sustinaires -yhteisön perustajajäsenistä. AK on elokeskeisen suunnittelun lisäksi innostunut tulevaisuusutopioista, design fiktiosta ja kumppanuusmaataloudesta.