Meillä monilla on ranteessamme jokin älylaite, jonka avulla voi seurata aktiivisuutta tai mitata liikuntaa. Myös yhä älykkäämmiksi kehittyneet kännykät seuraavat usein sensoreillaan jokapäiväistä elämäämme. Vaikka liikuntateknologiasta on tullut monille erottamaton osa liikunnan harrastamista, sen käytön syitä ja motiiveja on kuitenkin tutkittu yllättävän vähän.
Kaikkiallista teknologiaa
Teknologian asema suomalaisessa arjessa on parissa kymmenessä vuodessa muuttunut ratkaisevasti. Informaatioteknologia on pienentynyt ja halventunut, minkä seurauksena se on raivannut tiensä käyttöömme käytännössä kaikille elämän alueille. Liikunnassa teknologian murros on alkanut jo nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta teknologian kehitys on muuttanut liikuntateknologiaa ratkaisevasti ihan viime vuosinakin.
Teknologian aseman muutoksen taustalla on neljä toisiinsa liittyvää kehityskulkua: kaikkiallistuminen, konvergenssi, verkottuminen ja sosiaalistuminen. Kaikkiallistuminen tarkoittaa, ettei informaatioteknologia ole enää vain pöydän alla hurisevia harmaita laatikoita, vaan esimerkiksi älyä normaalissa arjessamme. Konvergenssina tunnettu teknologian kehitys taas on sumentanut aiemmin erillisten teknologioiden välisiä rajoja, ja verkottumisen ja sen mahdollistamien palveluiden seurauksena teknologian käyttöön liittyy usein myös merkittävä sosiaalinen ulottuvuus.
Liikuntateknologia on hyvä esimerkki havainnollistamaan tätä teknologian muutosta. Puettavana teknologian se on luontaisesti kaikkiallista teknologiaa, ja modernit liikuntateknologialaitteet ovat nykyisin hyvinkin monipuolisia: ne ovat paitsi sykemittareita, niin myös esimerkiksi musiikkisoittimia, navigaattoreita ja maksuvälineitä. Verkottuminen, suoritusten jakaminen verkkoon ja jaetuista suorituksista keskusteleminen erilaisissa yhteisöissä tekevät liikuntateknologiasta myös sosiaalista teknologiaa.
Suuret odotukset
Liikuntateknologialta odotetaan paljon. Sen pitäisi saada meidät olemaan fyysisesti aktiivisempia ja tehdä meistä parempikuntoisempia. Kansanterveydellisten huolten lisäksi odotusten taustalla on se tosiasia, että vähäinen liikkuminen ja huono kunto myös maksavat yhteiskunnalle paljon sosiaali- ja terveysmenoina.
Ei olekaan yllättävää, että liikuntateknologiaa on tutkittu ennen kaikkea siitä näkökulmasta, onnistuuko se lisäämään liikuntamotivaatiota. Lisäksi liikuntateknologiaa on hyödynnetty muissa tutkimuksissa aktiivisuuden tason mittaamisessa.
On melko yllättävää, että liikuntateknologian ja sen käyttäjien suhdetta ei ole juurikaan tutkittu. Miksi me käytämme liikuntateknologiaa? Mitä me odotamme siltä? Onnistuuko se vastaamaan odotuksiimme? Millaisia merkityksiä annamme liikuntateknologialle?
Tutkin omassa väitöskirjassani juuri tätä ilmiötä, jolle annoin nimeksi liikuntateknologian käyttäjyys. Se on käyttöön liittyvää toimijuutta – yksilön tekemiä riippumattomia ja vapaita valintoja liikuntateknologian käyttöön liittyen. Tutkimukseni perustulos on se, että aiempi näkemys liikuntateknologian käytön syistä ja motiiveista on ollut liian kapea. Liikuntateknologiaa ei käytetä vain oman liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen. Lisäksi tutkimukseni osoitti, että IT-alalla yleisesti käytetty teknologian käytön kontekstin käsite vaatii päivittämistä teknologian aseman muuttumisen seurauksena.
Sykemittarista sosiaaliseen mediaan
Vaikka liikuntateknologia kansainvälisessä keskustelussa voikin tarkoittaa melkein mitä tahansa liikuntaan liittyvä teknologista ratkaisua niin Suomessa liikuntateknologialla ymmärretään nykyisin lähes yksinomaan erilaisia digitaalisia informaatioteknologian sovelluksia, joita käytetään liikunnan yhteydessä. Niillä voidaan mitata, tallentaa ja analysoida niin liikuntaan kuin muuhunkin fyysiseen aktiivisuuteen liittyvää dataa sekä jalostaa sitä käyttäjän tarpeiden mukaisesti.
Monille liikuntateknologiasta tulee ensimmäisenä mieleen sykemittari. Ensimmäisen sykemittarin markkinoille tulosta on kulunut nelisenkymmentä vuotta. Teknologia on sen jälkeen kehittynyt valtavasti, ja nykyisin liikuntateknologiatuote koostuukin yleensä itse fyysisen laitteen ohella myös ohjelmistoista ja digitaalisista palveluista. Liikuntateknologialle onkin ominaista palvelukeskeisyys: vasta digitaaliset palvelut tekevät teknologiasta ja sen tuottamasta datasta tuotteen, jolla on todellista arvoa käyttäjälleen.
Liikuntateknologia on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttanut muotoaan ratkaisevasti. Merkittävimpiä muutosvoimia tässä suhteessa ovat olleet älypuhelimien ja niiden ekosysteemien muodostuminen sekä sosiaalisen median synty. Älypuhelinten erilaiset sensorit sekä mahdollisuus kehittää niitä hyödyntäviä sovelluksia loivat erilaisille liikuntaa mittaaville ja tallentaville sovelluksille lähes rajattomat mahdollisuudet. Sosiaalinen media taas avasi uuden näkymän myös liikunnan sosiaalisten verkostojen toimintaan, tapahtumiin ja viestintään. Samalla liikuntateknologian käytöstä ja liikunnasta itsestään on tullut entistä julkisempaa.
Ketkä käyttävät liikuntateknologiaa?
Noin kolmannes suomalaisista käyttää jotain liikuntateknologian sovellusta. Käyttäjät ovat monessa suhteessa läpileikkaus suomalaisista. Sukupuoli, sosioekonominen ryhmä tai tulotaso eivät näyttäisi vaikuttavan liikuntateknologian käyttöön. Kiinnostavaa on, että syntymävuosi jakaa suomalaisia suhteessa liikuntateknologian käyttöön. Rajakohtana on syntymäkohortti 1971-1972, johon kuuluvia kutsutaan usein Commodore-sukupolveksi.
Commodore-sukupolvi on ensimmäinen sukupolvi, jonka lapsuuteen jo kuului kotitietokone. 1980-luvun alusta alkaen suomalaiskoteihin alettiin hankkia kotitietokoneita ja sellainen löytyi useimpien lasten ja nuorten lähipiiristä – jos ei itseltä, niin ainakin naapurista. Tämän sukupolven lapsuudessa teknologiamaisema alkoi muuttua myös muuten. Esimerkiksi NMT-verkko otettiin käyttöön 1981 ja satelliittitelevisio tuli täydentämään kahta valtakunnallista televisiokanavaa. Nämä seikat ovat todennäköisesti olleet omiaan saamaan tämän sukupolven suhtautumaan teknologiaan mutkattomasti arjen luonnollisena osana.
Oma liikunta käytön keskeisin konteksti
Liikuntateknologian käytön keskeisin konteksti on käyttäjän oma liikunta eli miksi ja miten hän liikkuu ja kuinka hän liikunnan kokee. Voimakkaimmin liikuntateknologian käyttöön vaikuttaa suhde liikuntaan. Mitä vakavammin ja suoritussuuntautuneemmin liikuntaan suhtautuu, sitä yleisempää ja intensiivisempää on myös liikuntateknologian käyttö.
Käyttöön vaikuttaa merkittävästi myös liikunnallinen minäpystyvyys. Liikunnallinen minäpystyvyys tarkoittaa sitä, millaisina yksilö pitää omia kykyjään ja onnistumisen mahdollisuuksiaan liikunnan parissa niin, että hän pystyy liikkumaan toisaalta omasta mielestään riittävästi, tavoitteellisesti ja merkityksellisesti, toisaalta taas ympäröivän yhteisön mielestä uskottavasti. Se muovautuu monien tekijöiden summana. Siihen vaikuttavat yksilön liikuntaan liittyvät kokemukset, erilaiset lajitaidot ja se, millaisia odotuksia ja oletuksia ympäröivä sosiaalinen maailma kohdistaa liikuntaan ja liikunnallisuuteen.
Mitä parempi yksilön liikunnallinen minäpystyvyys on, sitä todennäköisemmin hän käyttää myös liikuntateknologiaa. Omasta liikunnallisuudestaan epävarmat ihmiset eivät välttämättä uskalla tai halua käyttää liikuntateknologiaa, vaikka juuri heille siitä saattaisi olla kaikkein eniten apua ja hyötyä. Varsinkin monimutkaisempien teknologiatuotteiden koetaan kuuluvan vain hyväkuntoisten ja urheilullisten ihmisten käyttöön. Tätä käsitystä tukee myös liikuntateknologiaan liittyvä viestintä ja markkinointi, joissa teknologian käyttäjät esitetään yleensä nuorina, kauniina ja urheilullisina.
Kontekstin käsitettä pitää pohtia uudelleen
IT-alalla puhutaan paljon käytön kontekstista, ja käsitettä käytetään melko huolettomasti: sen uskotaan olevan kaikille tuttu, mistä johtuen sitä ei useinkaan määritellä tarkasti. Jos konteksti kuitenkin määritellään, se määritellään usein hyvin laveasti. Toisaalta esimerkiksi yleisesti käytetyn kontekstitietoisen teknologian yhteydessä konteksti määritellään usein hyvinkin suppeasti niin, että kontekstiin kuuluvaksi tunnistetaan vaikkapa vain fyysinen konteksti, aika, paikka ja käyttäjä fyysisenä olentona.
Teknologian aseman muutoksen myötä myös kontekstin käsitettä on tarpeen tarkastella uudella tavalla. Nykyisin teknologian käyttöön sitoudutaan yhä useammin nimenomaan teknologian tukeman toiminnan, siis esimerkiksi liikunnan, ei niinkään teknologian itsensä kautta. Tällainen sitoutuminen on hyvin henkilökohtaista ja voimakasta, yksilöllistä ja yksityistä. Kaikkiallisten teknologioiden yhteydessä kontekstin käsitettä tuleekin mielestäni tulkita aiempaa selvästi laajemmin.
Laajemmin tulkittuna kontekstilla voidaan nähdä neljä ulottuvuutta. Reaalinen käytön konteksti kuvaa sitä, mitä kontekstilla perinteisesti ymmärretään: siis fyysistä kontekstia, aikaa, paikkaa ja käyttäjää. Yksilöllinen minuuden konteksti liittyy taas käyttäjän minuuteen ja hänen kokemukseensa itsestään. Esimerkiksi erilaiset minäpystyvyydet ovat osa tätä kontekstia. Sosiaalinen konteksti on se sosiaalisesti rakentunut todellisuus, jossa teknologiaa käytetään. Liikuntateknologian tapauksessa tämä tarkoittaa liikunnan sosiaalista maailmaa ja vaikkapa erilaisia lajiyhteisöjä. Monissa lajeissa teknologian käytöllä on merkittävä rooli myös lajiyhteisöön liittymisessä ja kuulumisessa.
Kaikkein abstraktein ulottuvuus on yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen konteksti, joka kuvaa niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka esimerkiksi tekevät jostain toiminnasta suotavaa. Nämä rakenteet taas muodostuvat arvoista, asenteista, normeista, rooleista ja tavoista. Liikuntateknologian tapauksessa esimerkki tästä on se, että suomalaisessa yhteiskunnassa kunnon kansalaisen odotetaan liikkuvan ylläpitääkseen terveyttään ja toimintakykyään varmistaakseen, ettei hänen toiminnastaan aiheudu kustannuksia tai muuta haittaa yhteiskunnalle. Tällainen kunnon kansalaisuuden rakenne vaikuttaa ja kannustaa myös liikuntateknologian käyttöön.
Sosiaalisuus määrittää käyttöä
Sosiaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista: esimerkiksi Maslowin tarvehierarkiassa sosiaaliset tarpeet ovat kolmannella tasolla heti fysiologisten ja turvallisuuden tarpeiden jälkeen. Teknologia on nykyisin yhä useammin myös sosiaalisuuden ja sosiaalisen (puuttuuko tästä välistä sana?) välittäjä. Kun sosiaalisuus on lisäksi merkittävä osa lähes kaikkea inhimillistä toimintaa, kuten myös liikunta, on luonnollista, että liikuntateknologia on liikuntaan ja siihen liittyvään sosiaalisuuden keskeinen välittäjä ja liikunnan sosiaalisen maailman muodostaja ja muovaaja.
Joissakin lajeissa, kuten esimerkiksi triathlonissa, liikuntateknologian käyttö on merkittävä lajiyhteisöön liittymisen tapa. Omien harjoitusten tallentaminen, jakaminen ja niistä keskustelu auttavat paitsi harjoittelun suunnittelussa niin tarjoavat myös kaivatun sosiaalisen ulottuvuuden usein yksinäiseen puurtamiseen, satojen kilometrien polkemiseen maanteillä ja tuhansien kaakeleiden laskemiseen uimahallissa. Teknologian avulla osoitetulla sitoutumisella voi myös edetä lajin sosiaalisen maailman sisemmille tasoille.
Liikuntateknologian käyttö voi olla myös itsensä esittämistä. Se tarkoittaa, että yksilö pyrkii luomaan itsestään kuvan, jollaisena hän haluaa muiden näkevän hänet ja viestii tämän kuvan kannaltaan merkityksellisille muille. Tässä voidaan hyödyntää liikuntateknologiaa eräänlaisena rooliasusteena. Kuva voi joko vastata todellisuutta tai olla osittain tai täysin keinotekoinen.
Teknologia estää ja edistää
Myös teknologiaan itseensä liittyvät tekijät vaikuttavat liikuntateknologian käyttöön. Käyttöön vaikuttavat yksilön yleinen teknologia-asenne, siihen liittyvä kokemus teknologisesta minäpystyvyydestä sekä teknologian käyttöön liittyvät käyttäjäkokemukset. Mitä varmempi ihminen on itsestään kyvykkäänä teknologian käyttäjänä, sitä todennäköisemmin hän haluaa ainakin kokeilla liikuntateknologian sovelluksia ja ottaa niitä pysyväänkin käyttöön, jos käyttäjäkokemukset ovat riittävän positiivisia. Nämä käyttäjäkokemukset pitävät sisällään sekä tuotteiden teknisen käytettävyyden että myös erilaisia tunteita ja elämyksiä kuten häpeää, iloa ja turhautumista.
Erilaisten teknologioiden käyttöön liittyen on tunnistettu joukko edistäjiä ja estäjiä, jotka vaikuttavat myös liikuntateknologian käyttöön. Liikuntateknologian käyttöä edistävät koettu luotettavuus, joustavuus, responsiivisuus, tarkkuus ja teknologian tarjoaman tiedon laatu. Vastaavasti liikuntateknologian käyttöä estävät tunne siitä, että teknologia häiritsee itse liikuntasuoritusta, sen käytön vaivalloisuus ja toiminnan epävarmuus sekä teknologian tuottaman tiedon liiallisuus. Myös se, ettei liikuntateknologia pystykään vastaamaan siihen kohdistuviin odotuksiin, vaikuttaa sen käytön jatkumiseen kielteisesti.
Liikuntateknologia voi aiheuttaa jopa riippuvuutta, jolloin siitä saattaa tulla tärkeämpää kuin itse liikunnasta. Silloin liikunnan harrastamisen ja teknologian välille syntyy erittäin voimakas ajatuksellinen ja toiminnallinen yhteys niin ettei liikunta ilman liikuntateknologiaa ole käyttäjän kokemuksen mukaan mielekästä tai ääritapauksissa edes mahdollista. Jos liikuntasuoritusta ei ole mitattu, sitä ei ole myöskään tehty – suoritus tuntuu ikään kuin menetetyltä. Riippuvuutta liikuntateknologiasta pidetään kielteisenä ilmiönä. On hyvin tyypillistä kertoa selviytymistarinoita siitä, kuinka liikuntateknologia on aiheuttanut riippuvuuden, josta käyttäjä sittemmin on onnistunut pääsemään eroon.
Käyttäjät toivovat tietoa ja palvelua
Liikuntateknologiatuotteita hankitaan oman liikunnan ratkaisuiksi. Niiden avulla halutaan varmistua siitä, liikutaanko riittävästi, liian vähän vai liikaa, onko liikunta teholtaan sopivaa sekä onko liikunnalla toivottuja vaikutuksia vastaten yksilön liikunnalle asettamia tavoitteita. Liikuntateknologian käyttäjät haluavat liikuntateknologialta elämäänsä ja omaan liikuntaansa sellaista varmuutta, kannustusta ja motivointia, jota he voisivat saada esimerkiksi henkilökohtaiselta valmentajalta.
Tässä suhteessa liikuntateknologia vastaa yksilöiden tarpeisiin usein melko huonosti. Teknologian tuottama tieto ei useinkaan ole tavalliselle suomalaiselle riittävän ymmärrettävää, minkä lisäksi liikuntateknologiaan kohdistuvat odotukset ja niiden perusteella sille annetut tehtävät ovat usein epärealistisia.
Liikuntateknologian juuret ovat kilpaurheilussa. Teknologian kehityksen alkuvaiheessa käyttäjät olivat tyypillisesti henkilöitä, joilla oli osaamista myös anatomiasta ja fysiologiasta. Nykyisin vaikkapa sykemittari saattaa löytää tiensä käytännössä kenen tahansa käyttöön. Tätä ei kuitenkaan aina muisteta. Esimerkiksi sykearvojen tulkinta saattaa vaatia jopa kuntotestin tekemistä sykerajojen määrittelemiseksi, vaikka oman sykkeensä käyttäytymisen toki oppii ajan kuluessa jollakin tasolla myös tuntemaan.
Käyttäjän liikuntateknologiaan kohdistuvat odotukset liittyvät niihin tehtäviin, joita sille on annettu. Odotukset syntyvät monien eri tekijöiden summana. Niihin vaikuttavat toisaalta teknologian valmistajien toimenpiteet, media, käyttäjän kannalta merkityksellisten muiden henkilöiden mielipiteet ja toisaalta myös käyttäjän omat uskomukset siitä, mihin kaikkeen liikuntateknologia voisi pystyä. Usein käyttäjät odottavat liikuntateknologialta huomattavasti enemmän kuin mitä se loppujen lopuksi pystyy tarjoamaan.
Avoin data ja joukkoistaminen mahdollisuuksia
Liikuntateknologia on saanut alkunsa kilpaurheilun maailmassa, josta se on valunut myös tavallisten liikkujien käyttöön. Kilpaurheilun varjo näkyy kuitenkin edelleen. Liian usein liikuntateknologia on nykyisinkin lähinnä mittaamista ja numeroita, joiden todellinen merkitys jää monelle käyttäjälle mysteeriksi.
Huipputarkkojen mittareiden sijaan käyttäjät kaipaisivat henkilökohtaisia liikkumisen ratkaisuja ikään kuin digitaalisia henkilökohtaisia valmentajia. Tilanne on tässä suhteessa viime vuosien aikana parantunut, mutta tekemistä riittää edelleen.
Uudenlaisten liikkumisen ratkaisuiden tekijöitä olisi tarjolla paljon. Liikunta on hyvä esimerkki alueesta, jolla sitoutuneiden harrastajien osaamista, innovatiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta voidaan hyödyntää joukkoistamisen avulla. Vaikka avoin innovointi ja parviäly ovatkin monilla aloilla jo arkea, niitä ei vielä liikuntateknologiassa hyödynnetä niin paljon kuin olisi mahdollista.
Liikuntateknologia-alan yritysten kannattaisikin rohkeasti avata omien tuotteidensa tuottama tieto kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Näin saisimme käyttöömme nykyistä monipuolisempia ja kekseliäämpiä liikuntateknologiaan perustuvia palveluita, jotka tekisivät liikuntateknologiasta kiinnostavaa ja hyödyllistä yhä useammille. Ehkä tämän seurauksena liikuntateknologia voisi jatkossa nykyistä paremmin vastata yhteen siihen kohdistuvista suurimmista odotuksista – siihen, että me suomalaiset liikkuisimme enemmän.
Panu Moilanen (KTT, LitM) työskentelee lehtorina Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa. Hän on kiinnostunut teknologioista arjessa ja osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Sähköposti: panu.moilanen[ät]jyu.fi
Artikkeli perustuu kirjoittajan Jyväskylän yliopistossa tarkastettuun tietojärjestelmätieteen väitöskirjaan ”Kannustin, koriste ja liikkujan kaveri – Tutkimus liikuntateknologian käyttäjyydestä”. Väitöskirja on luettavissa Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7233-2.