Julkisella sektorillakin tietohallintojohdon on tehostamistoimien ja tuottavuusleikkausten myötä tultava toimeen nykyistä vähemmällä henkilöstömäärällä.  Taloon hankittavan osaamisen tulee siis kohdentua kerralla oikein. Tämä luonnollisesti asettaa paineita rekrytointien onnistumiselle, sillä jokaisen taloon palkatun tulee kyetä kantamaan osansa työkuormasta ja osaamisellaan kattamaan laajempia asiakokonaisuuksia.

Julkishallinnon tietohallinnon organisaatioissa on tapahtunut erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana merkittäviä muutoksia. Vahva usko keskittämisen tuomiin hyötyihin on synnyttänyt palvelukeskusten verkoston. Tämä puolestaan on aiheuttanut vastuiden uusjaon toisaalta niiden tehtävien suhteen, joita hoidetaan yhteispalvelujen kautta ja toisaalta niiden, joita edelleen hallinnoidaan kussakin organisaatiossa. Tämä heijastuu luonnollisesti osaamistarpeisiin ja sitä kautta rekrytointeihin.

Palvelukeskusten – kuten valtionhallinnossa Valtori sekä vastaavat toimijat kunta- ja syntymässä olevalla maakuntasektorilla – roolina on tuottaa enemmän tai vähemmän vakioituja palveluja laajalle ja monitahoiselle virastokentälle. Tämä johtaa virastojen osalta siihen, että henkilöstön osaamistarve painottuu toisaalta organisaation omien substanssitoiminnan kehittämiseen ja toisaalta sen hallinnointiin, että ulkoisen toimijan tuottamat peruspalvelut tukevat tätä päämäärää. Kahtalainen rooli ei välttämättä ole aina täysin selkeä ja myös palvelukeskusten on luotava syvällisempää asiakaskuntansa toiminnan tuntemusta kyetäkseen palveluja käyttäviä tahoja tyydyttävään toimintaan.

Osaamistarpeet tarkastelussa

Osaamisen perustarpeet eivät sinänsä ole muuttuneet. Rekrytoitavan henkilön on kyettävä paitsi selkeään ja kuvaavaan suulliseen, mutta myös kirjalliseen ilmaisuun. Tältä osin kehitys on valitettavasti mennyt heikompaan suuntaan erityisesti kirjallisissa vuorovaikutustaidoissa. Mikäli henkilö ei kykene ilmaisemaan ymmärrettävästi itseään edes työhakemuksessa ja hallitsemaan kielen perusasioita kuten yhdyssanoja ja termien oikeinkirjoitusta, ei hän ole kovin uskottava hakijana.  Tältä osin peruskoulutuksen laatu vaikuttaa valitettavasti jo tällä hetkellä merkittävästi huonontuneen.  Perus- ja ammatillisen koulutuksen määrään ja laatuun kohdentuneiden leikkausten negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä vahvemmin tulevaisuudessa ja valitettavasti vielä entisestään heikentänevät tilannetta.

Hyvän puhutun ja kirjoitetun englannin kielen taidon merkitys yhä ICT-alan yhä moninaisemmissa verkostoissa, työryhmissä ja projekteissa on jo pitkään ollut perusvaade. Yksittäisten teknisten välineiden ja ratkaisujen hallinta on nopeasti vanhenevaa tietoutta, mutta digitalisaatiossa tarvittavan kokonaisnäkemyksen kuten arkkitehtuurien hallinnan ja projektitaitojen osaaminen on sitä kovaa ydintä, jolle nykyisen työelämäkehityksen edellyttämä jatkuvan osaamisen uudistamisen ja kehittämisen pohja tulee rakentaa. Täsmäosaamista tulee siis olla, mutta ennen kaikkea osaamista ja kyvykkyyttä muuttaa fokusta työelämän kehittyvien vaateiden mukaisesti.

Oppia koulusta vai työelämästä?

Koulutuksen uudistamisessa korostetaan entistä enemmän työssä oppimisen merkitystä. Sillä on toki oma roolinsa, mutta osaamisen perusedellytykset tulee hankkia ennen työpaikalle siirtymistä. Vaikka emme opikaan koulua, vaan (työ)elämää varten, on osaamiselle luotava ennen työpaikalle menoa riittävän kantava pohja jolta ponnistaa. Työelämä kun on jo pitkään ollut sen verran hektistä, että työpaikalla ei ole liiemmin resursseja ohjaukseen ja opastukseen, jota uutta harjoitteleva eittämättä tarvitsee. Näitä osin tilanne on toki erilainen verrattaessa nuorten henkilöiden perusopetusta ja jo työelämässä olleiden muuntokoulutusta, mutta ketään ei tule asettaa mahdottoman eteen. Heitetään veteen ja katsotaan osaako uida –metodi harvemmin toimii tietohallinnon tehtävissä.

Täsmäkoulutuksesta pikaratkaisu osaajapulaan?

Alalla vaikuttaa yleistyneen myös käytäntö, jossa kohtuullisen tiiviissä aikataulussa koulutetaan täsmäosaajia esim. yhteistyössä yritysten kanssa. Tämä on mallina toki hyvä, mikäli työllistyminen on taattua ja aito osaamistaso saavutetaan koulutusjakson aikana. Onnistuakseen metodi kuitenkin edellyttänee jonkinmoisia perustaitoja oppimisen mahdollistamiseksi kuten edellä kuvatulla tavalla kielellistä kyvykkyyttä ja ennen kaikkea sen kokonaisuuden hallintaa, johon uudet hankittavat taidot istutetaan. Edelleen osaamistarpeiden muuttuessa ICT-toimialan nopea kehityksen myötä hankituilla taidoilla tulee olla myös jatkumo uuden oppimisen mahdollistamiseksi tilanteessa, jossa toisen sektorin taitoja tarvitaan.

Tarvitsemme ja haemme siis töihin moniosaajia, joista ennen tavattiin kutsua renessanssi-ihmisiksi – henkilöiksi, jota hallitsevat oman alansa mutta myös muidenkin sektorien taitoja. Tässäkin mielessä yleissivistävien aineiden supistaminen ja opintopolkujen yksipuolistuminen kaventavat sitä pohjaa, jolle myöhemmin tulisi kyetä rakentamaan nopeasti kehittyvän teknologiasektorimme edellyttämää erityisosaamista. Olemme pieni kansa joka menestyy ainoastaan laadulla. Laaduttomuudella, keskimääräistämisellä ja kapea-alaisella osaajapohjalla emme tule yhä moninaistuvassa digimurroksessa menestymään.


Ari Uusikartano on toiminut julkishallinnon ICT-alan johtotehtävissä noin 30 vuoden ajan. Hän toimi Tietotekniikan Liiton (nyk. Tivia) hallituksessa vv.2006 – 2010. Tietoammattilaiset ry. Valitsi Uusikartanon vuoden tietojohtajaksi 2011. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta hänen työnantajansa näkemyksiä.