Yritysten ja muiden organisaatioiden yhteiskuntavastuu on nykyisin valtavirtaistunut ja vielä joskus harvoin kuuluvat väitteet siitä, että yritystoiminnan tarkoituksena on vain tuottaa voittoa osakkeenomistajille tuntuvat varsin kivikautisilta. Olemme alkaneet ymmärtää, että elämme verkottuneessa ja systeemisessä maailmassa, missä yhden toiminta vaikuttaa toiseen, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Emme voi enää elää siten, että yksi optimoi omaa toimintaansa muiden kustannuksella.

Tästä ymmärryksestä kumpuaa tarve vastuullisuuteen, joka näkyy erilaisina vaatimuksina sekä yksilöiden että yritysten ja muiden organisaatioiden toiminnalle. Vastuullisuus on pohjimmiltaan sitä, että ottaa huomioon ja kantaa vastuun oman toimintansa seurauksista. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöstä kannettavaan vastuuseen.

Miten tieto- ja viestintätekniikka (ICT) sekä vastuullisuus liittyvät toisiinsa? Aika monella eri tavalla, vaikka tätä ei heti tulisikaan ajatelleeksi. Vastuullisuus lähtee usein siitä, että pyritään minimoimaan yrityksen tai koko arvoketjun aiheuttamia haittoja yhteiskunnalle. Yhtenä esimerkkinä tästä eetoksesta on Googlen yhtenä mottonaan käyttämä “Don’t be evil”. Vastuullisuutta on myös se, että aktiivisesti pyrkii toiminnassaan eri tavoilla tekemään yhteiskunnallisesti hyviä asioita.

Ympäristönäkökulmasta ICT ei ole lainkaan haitallisin teknologian osa-alue, mutta ala synnyttää silti valtavan määrän erilaista, usein myrkyllistä tai vaikeasti kierrätettävää jätettä. Tilannetta pahentaa tekniikan kehittymisen vauhti, jonka myötä laitekanta uudistuu paljon nopeammin, kuin vaikkapa muu elektroniikka. ICT:n osuus globaalista energiankulutuksesta on tällä hetkellä jossain 5 ja 9 % välissä 1), mutta ennustetun jyrkän kasvun myötä se voi olla jopa 20 % vuonna 2025 2). Käytetyn energian lähteellä on siis suuri merkitys koko alan päästöihin.

Parhaimmillaan ICT:n avulla voidaan vähentää ympäristölle haitallista toimintaa. Esimerkiksi etätyön ja etätapaamisten avulla voidaan vähentää liikkumisesta ja lentämisestä aiheutuvia päästöjä ja haittoja. Melkeinpä mitä tahansa toimintaa voidaan digitalisoida, tehostaa ja optimoida ICT:n avulla siten, että lopputuloksena on vähemmän päästöjä, jätettä ja hukkaa. Aina digitaalinen ei kuitenkaan ole ympäristön kannalta parempi, kuten vaikkapa tuore tutkimus 3) striimatun musiikin pitkän aikavälin ympäristöhaitoista verrattuna vinyylilevyihin väittää.

Sosiaalisen vastuun osalta kiinnitetään usein huomiota esimerkiksi oman yrityksen ja koko arvoketjun henkilöstön kohteluun, työoloihin ja mahdollisuuteen kouluttautua. ICT-ala ei tässä mielessä juuri poikkea muista toimialoista. Mutta kun lähdetään miettimään organisaation tuottamien tuotteiden ja palvelujen vaikutusta yhteiskuntaan, päästään nopeasti digitalisaation tuomien muutosten ytimeen: sosiaalisen median aiheuttamiin muutoksiin ihmisten välisissä suhteissa ja yhteiskunnallisen keskustelun dynamiikassa, yksityishenkilöitä koskevan tiedon hyväksikäytön ja tietosuojan väliseen ristiriitaan ja vaikkapa tekoälyn tekemien päätösten läpinäkyvyyttä koskeviin haasteisiin.

Ei ICT kuitenkaan ole pelkästään ongelma sosiaalisen vastuun kannalta. Jokainen meistä voi miettiä, olisiko elämä onnellisempaa ilman teknologiaa: miten jaettaisiin kuulumisia ja lastenlasten valokuvia toisella puolella maata asuvan mummun kanssa tai haettaisiin uusia töitä tai ammattiosaamiseen liittyvää tietoa? Sosiaalisesti erittäin merkittävä hyöty ICT:stä liittyy tietysti sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä putosi vuosien 1990 ja 2015 välillä yli miljardilla 4) ja ICT:n hyödyntämisellä on epäilemättä ollut tässä roolinsa.

Voisiko ICT:llä olla merkittävä rooli globaalien ongelmien ratkaisemisessa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa? Kyllä varmasti, vaikka politiikka, kulutuskäyttäytyminen, yhteiskuntien rakenteiden uudistaminen ja erilaisten konfliktien välttäminen ovat vielä tärkeämpiä elementtejä. Tuotteita ja materiaaleja koskeva data sekä näiden elinkaarta koskevan tiedon tuottaminen, seuraaminen ja analysointi, ovat esimerkiksi välttämätön edellytys kiertotalouden edistymiselle. Digitaalisten toimintamallien avulla terveydenhuoltoa ja koulutusta voidaan tehostaa ja terävöittää niin, että valtaville ihmismassoille saadaan paremmat mahdollisuudet hyvään ja terveeseen elämään.

Tieto- ja viestintätekniikka on jo sulautunut osaksi kaikkea yhteiskunnallista toimintaa ja kehitys vain jatkuu. Tietokoneet, viestintäverkot, data ja tekoäly ovatkin näin yhä useammin keskeinen osa ratkaisuja vastuullisen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Samalla ICT:n aiheuttamat yhteiskunnalliset haasteet ja suoranaiset ongelmat myös lisääntyvät ja näiden ratkaisemisesta tulee yhä keskeisempää yritysten ja muiden organisaatioiden, mutta myös koko yhteiskunnan kannalta.

Ammatillisen kehittymisen näkökulmasta tällä kehityksellä on ainakin kaksi suoraa vaikutusta. Yritysten ja muiden organisaatioiden yhteiskuntavastuusta huolehtivien on syytä perehtyä syvällisemmin ICT:n mahdollisuuksiin ja haasteisiin sekä hankkia taito keskustella ICT-alan ammattilaisten kanssa. ICT-alan ammattilaisilta puolestaan odotetaan yhä useammin kyvykkyyttä ymmärtää teknologian tuottamiseen ja soveltamiseen liittyvien ratkaisujen laajoja vaikutuksia, kun oman tuotteen, järjestelmän tai palvelun optimointi ei enää riitä.

Lähteet

  1. Arvion antoi Enerdata -konsultointiyritys: https://www.enerdata.net/publications/executive-briefing/expected-world-energy-consumption-increase-from-digitalization.html
  2. Ennusteen antoi Huaweille työskentelevät tutkija Anders Andrae: https://www.researchgate.net/publication/320225452_Total_Consumer_Power_Consumption_Forecast
  3. Enemmän Glasgow’n yliopiston sivuilla: https://www.gla.ac.uk/news/headline_643297_en.html
  4. Asiasta lisää vuosituhannen kehitystavoitteiden seurannassa: https://www.mdgmonitor.org/mdg-1-eradicate-poverty-hunger/

Jussi Nissilä on TIVIA:n toiminnanjohtaja. Katso tästä Jussin haastattelu.