Työtehtävien puitteissa olen seurannut tietotekniikan hyödyntämisen vaiheita kolmen vuosikymmenen ajan ja tutustunut sen hyödyntämisen historiaan vielä pidemmältä ajalta. Ilmailuhistorian harrastajana puolestaan lentämisen kehityksen vaiheet ovat tulleet tutuiksi. Näiden kahden parissa puuhatessa déjà-vu on tullut useinkin ja nuo välähdyksenomaiset tuntemukset johtivat kahden teknologian välisten analogioiden tunnistamiseen ja lopulta pienimuotoiseen tutkimukseen julkaistuksi kirjaksi saakka.

Oma oivallukseni oli, että vertailemalla kahta teknologian hyödyntämisen alkuvaihetta voitaisiin oppia jotain uutta uusien teknologioiden käyttöönotosta. Sain aiheelle työskentelyapurahan ja syksyllä 2020 pusersin kirjan kasaan. Uuden teknologian käyttöönotto – Vertailussa lentäminen ja tietotekniikka julkistettiin 10.10.2020.

Wrightin veljekset tekivät ensimmäiset lennoiksi tulkitut hyppäykset Flyer-lentokoneellaan Kitty Hawkissa 17.12.1903. Moottorina koneessa oli 12-hevosvoimainen polttomoottori. Lentokone teknologiana on polttomoottorin eli lämpövoimakoneen spin-off. Tietokone – huolimatta erilaisista mekaanisista laskimista ja alkeellisista tietokoneista – puolestaan on sähkötekniikan spin-off. Jos lentämisen alkaminen kulminoituu Kitty Hawkiin ja joulukuuhun 1903, tietokoneen osalta vastaava on Bletchley Park 18.1.1944. Silloin asennettiin ensimmäinen ohjelmoitava Colossus I -tietokone Iso-Britanniassa. Sitä käytettiin saksalaisten salakirjoituksen avaamiseen.

Sekä lentämisen että tietotekniikan hyödyntämisen alkuajoille on yhteistä se, että kehittäjinä olivat aluksi asiaan vihkiytyneet harrastajat. Lentämisen teoreettiset mallit puuttuivat ja mallia otettiin luonnosta huonolla menestyksellä. Teoreettisten mallien puute vaivasi Wrightin veljestenkin yrityksiä, mutta he osuivat riittävän oikeaan ja onnistuneiden lentojen perusteella kykenivät myöhemmin parantamaan lentolaitettaan – ja saivat kilpailuedun vuosiksi.

Nykyaikainen lentomatkustaja ei juurikaan pohdi, miksi lentokone pysyy ilmassa, vaan hänelle riittää tieto siitä, että kone kykenee nousemaan ilmaan, lentämään pitkiä matkoja ja laskeutumaan turvallisesti. Sama koskee tabletilla netissä surffaavaa kansalaista; ei häntäkään paljoa kiinnosta, miten tietokone toimii. Pääasia, että toimii. Toisin oli kuitenkin tietotekniikan hyödyntämisen alkuaikoina, jolloin tekniset rajoitukset olivat suuria ja ensimmäisten tietokoneiden rakentajien ja varhaisten tietokoneiden käyttäjien piti tarkkaan tietää, mitä tietokoneella saattoi tehdä ja miten.

Vaikka molempien teknologioiden pioneeriajat perustuivatkin harrastajiin sekä yritykseen ja erehdykseen, uuden lentokoneen ja uuden tietokoneen kehittämiseen tarvittavat investoinnit kohosivat nopeasti, jolloin erehdyksen seuraukset saattoivat johtaa jo konkursseihin, pilkan kohteeksi joutumisesta puhumattakaan. Polaroidin Polarvision-pikakaitafilmikamera hävisi jo kättelyssä kisan Betamax- ja VHS-videokameroille, Kodak luopui digitaalikameroista vuonna 2005 juuri, kun digikuvaus löi itsensä läpi ja hirttäytyi diakuvaukseen mennen konkurssiin seitsemän vuotta myöhemmin, Apple kompuroi Lisansa kanssa 1980-luvulla, Atari Jaguarin kanssa 1990-luvulla, Sega hävisi Dreamcastilla pelin Sony Playstationille ja Nokia Symbian-pohjaisten laitteidensa kanssa 2000-luvulla. Tiedämme nyt, mitkä onnistuivat ja valtasivat markkinat, mutta onnistumisten taakse kätkeytyy paljon yrityksiä ja erehdyksiä, jotka ovat johtaneet konkursseihin ja ostetuksi joutumisiin.

Käyttötarkoitusta etsimässä

Jonkinlainen vapauden kaipuu ja lintujen lailla kohoamaan pääsemisen riemu lienevät olleet pääpontimet lentokoneen kehittämisessä. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana ei koneista ollut juuri mihinkään muuhun kuin lentämiseen sinänsä ja lentonäytösten yleisömagneeteiksi.

Tietokone kehitettiin numeronmurskaukseen, jossa ensimmäisiä käyttökohteita olivat salakirjoituksen purku ja erilaiset esimerkiksi lujuuslaskentaan liittyvät yhtälöiden laskutehtävät. Valtion Lentokonetehtaan hienomekaanisen osaston johtaja, tohtori Erkki Laurila kehitti lentokonetehtaan matemaatikolle, tohtori Pentti Laasoselle, tulointegrafiksi nimetyn analogiaperiaatteella toimivan matematiikkakoneen, jolla laskettiin vuonna 1944 VL Myrsky -hävittäjälentokoneen siiven ja pyrstön ominaisvärähtelyluvut. Laite muutti työläät laskelmat rutiinityöksi. Tulointegrafista tuli jonkinlainen sensaatio matemaatikkopiireissä sodan jälkeen. Ei ihme, että parivaljakko löytyi myöhemmin Matematiikkakonekomiteasta, joka rakennutti ensimmäisen kotimaisen tietokoneen ESKOn vuosina 1955–1960.

Silti voidaan todeta, että sekä lentokonetta että tietokonetta keksittäessä kummankaan tulevat käyttötarkoitukset eivät olleet selvillä. Lentokone joutui sotakäyttöön vasta juuri ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) alla ja ensimmäiset liikennelentokoneet ilmestyivät vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919. Tuohon aikaan kuitenkin matkustajia tärkeämpää oli postin kuljetus, sillä lentomatkustaminen vaati paksun lompakon lisäksi aimo annoksen rohkeutta, sillä lentäminen oli 150 kertaa vaarallisempaa kuin junamatkustaminen. Vasta 1930-luvun metallirakenteiset kaksimoottoriset liikennelentokoneet Boeing 247, Douglas DC-2 ja DC-3 sekä Lockheed Electra loivat pohjan turvalliselle liikennelentämiselle ja vasta 1950- ja 1960-lukujen suihkukoneet kutistivat maapallon kohtuullisella vaivalla saavutettaviksi. Koneiden kuljetuskapasiteetti ja lentomatka kasvoivat, turvallisuus parani ja matkustamisen hinta laski siten, että lentorahdista tuli lentomatkustajien kuljettamisen sivubisnes. Tämä kaikki romahti sitten koronakriisin myötä vuonna 2020, jolloin lentorahdin hinnat pomppasivat kolminkertaisiksi, mikä puolestaan uudelleen mahdollisti kannattavan rahtiliikenteen.

Kansainvälisten seminaarien illallisilla kerrottiin vielä 1990-luvulla kaskua 1950-luvulta, jonka aikaisten näkemysten mukaan koko maapallon tarpeisiin tarvittiin viisi tietokonetta. Tietokoneiden pieneneminen transistoritekniikkaan siirtymisen seurauksena, tuotantotekniikoiden kehittyminen ja tuotantomäärien kasvu mahdollistivat kuluttajille tarkoitettujen henkilökohtaisten tietokoneiden esiinmarssin 1980-luvulla. Silti kannettavaa tietokonetta pidettiin pitkään vain myynti- ja kenttätyötä tekevien työkaluna, eikä ymmärretty, miten tietokoneet tulevat mahdollistamaan paikkariippumattoman työnteon ja mullistamaan sosiaalisen yhteydenpidon ilman fyysistä kontaktia. Molemmat tulivat olemaan ratkaisevassa asemassa koronakriisissä. Yksi ennakoitu kotitietokoneen käyttötarkoitus oli pakastimen sisällön varastokirjanpito. Se ei ole toistaiseksi toteutunut, mutta saattaa toki toteutua tietokoneella varustettujen kylmälaitteiden, verkkoruokakauppojen ja ohjemistorobotiikan ansiosta.

Se, että joka ainoan keksinnön yhdeksi käyttötarkoitukseksi tulee sotiminen, näyttää suorastaan välttämättömältä. Niin lentokoneelle kuin tietokoneellekin on erikseen kehitetty useita erilaisia käyttötarkoituksia sotimisen alalla ja nykyaikainen monitoimihävittäjä sisältää molemmat näkökulmat. Yksikään HX-hankkeessa (Ilmavoimien Boeing F/A-18 Hornetien suorituskyvyn korvaushanke) tarjolla oleva monitoimihävittäjä ei lennä eikä sodi ilman tietokonetta.

Tietotekniikka on onnistunut lentokoneita paremmin muuttumaan osaksi kuluttajateknologiaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö lentämisen puolella yritystä olisi riittänyt. Jo Alberto Santos-Dumont tehtaili Demoiselle-koneitaan vuodesta 1909 rakennussarjojaan  siten, että yksi päätyi Adolf Arnolle Suomeen. Toisaalta Geoffrey de Havilland kehitti DH.60 Moth -koneensa nimenomaan Iso-Britannian lentokerhoille ja koneeseen tuli taakse taittuvat siivet tarvittavan säilytystilan pienentämiseksi. Kaikkiaan konetyyppiä rakennettiin 2 000 kappaletta vuosina 1925–1934. Vielä kovempi yritys oli Henri Mignetillä, jonka Taivaankirppu-lentokone oli yksinkertainen ja halpa rakentaa. Valitettavasti se oli vaikea ja vaarallinen lentää.

Puhtaan kuluttajalentokoneen tulemista on saatu odottaa. Lentoautoa ei tullut lähinnä autoliikenteen kasvaneiden turvallisuusvaatimusten vuoksi, eikä kotimainen ilman lentolupakirjaa lennettävä FlyNano-lentovene ole lunastanut lupauksiaan. Lentomatkustamisen ja toisaalta droonien eli pienoiskopterien kautta lentokone on päässyt lähimmäksi kuluttajateknologiaa.

Tietokone puolestaan on muuttunut useassa vaiheessa osaksi kuluttajateknologiaa. Kehitys alkoi mm. Apple II, Commorode PET ja TRS-80-tietokoneiden myötä jo 1977 ja on jatkunut IBM PC -kloonien, miniläppäreiden, tablettitietokoneiden ja älypuhelimien kautta. Muistettava on, että kodintekniikka toimii suurelta osin mikroprosessorin varassa ja kodintekniikan integroituminen muuhun tekniikkaan on vasta edessä. Edessäpäin on myös puettavien tietokoneiden yleistyminen.

Teknologian muuttuminen kuluttajateknologiaksi lisää valmistusmääriä ja pudottaa hintoja. Tämä nostaa osaltaan mielenkiintoa kuluttajateknologian käyttämiseen yrityskäytössä. Tietotekniikan osalta tämä on jo arkipäivää, lentokoneiden puolella esimerkit ovat harvinaisempia. Kreivi Carl Gustav von Rosen (1909–1977) käytti MFI-9-alkeiskoulukoneita menestyksekkäästi Biafran sodassa 1967–1970 Nigerian ilmavoimien hävittäjiä vastaan ja Afganistanin ilmavoimien iskukykyisimpään osaan kuuluu 33 Cessna 208 Caravan -konetta, joista osa on muutettu rynnäkkökoneiksi.

Monimutkaistuminen ja keskittyminen huonontavat resilienssiä

Sekä lentokoneiden että tietotekniikan historia tuntee tekniikan monimutkaistumisen, erikoistumisen ja keskittymisen seuraukset. Jo ensimmäisessä maailmansodassa Saksan oli siirrettävä lentokoneiden tuotannon painopistettä pyörivistä tähtimoottorista rivimoottoreihin, koska ensin mainituissa käytettävän risiiniöljyn saatavuus huononi. Risiiniöljyä, joka tunnettiin ylivoimaisista voiteluominaisuuksista, saatiin puristamalla itäafrikkalaisen tyräkkikasvin hedelmistä ja ympärysvallat onnistuivat tehokkaasti saartamaan Saksan. Toisessa maailmansodassa Iso-Britannialla tuli Coventryn pommitusten 14.11.1940 jälkeen pula magneetoista, kun 50 % markkinaosuuden omaava British Thomson-Houstonin tehtaat pommitettiin maan tasalle. Pian tämän jälkeen Neuvostoliitto joutui siirtämään hyökkäävän Saksan edestä tehtaansa Uralille, mistä seurasi monenlaisia pullonkauloja, ja liittoutuneiden pommitukset Saksan lentokoneteollisuutta, kuulalaakeriteollisuutta, synteettisen polttoaineen valmistusta ja muuta teollisuutta vastaan veivät maan polvilleen. Kun liittoutuneet pommittivat Goldmann AG:n tehtaat Wuppertalissa helmikuussa 1943, seuraukset tuntuivat meilläkin, koska Goldmann pystyi toimittamaan säänkestävän vanerin liimauksessa tarvittavaa Tego-filmiä vain omia vaneritilauksiaan vastaavan määrän. Saksan polttoainepula toisen maailmansodan loppua kohden on tunnettu tosiasia, mutta vähemmän tunnettua on, ettei Saksa toimittanut vuonna 1944 Suomelle yhtään lentokonepolttoainetta. Suurhyökkäys torjuttiin ja sodasta irrottauduttiin edellisvuonna säästetyillä varastoilla.

Koko tietokoneteollisuuden historia on oikeastaan pelkkää tuotantokapeikkoa. 2007 tuli pula näytöistä ja akuista, 2009 muistipiireistä, 2012 kiintolevyistä, 2016 AMOLED-näytöistä, 2018 näytönohjaimista ja 2020 web-kameroista. Tätä artikkelia kirjoitettaessa on yleinen komponenttipula. Tämä on seurausta erikoistumisesta ja maailmanlaajuisesta tuotannon keskittymisestä – globalisaatiosta – jonka seurauksena koko tietokoneteollisuudesta on tullut varsin häiriöherkkää. Kun yhtä aikaa koronakriisi lisäsi tiettyjen tietoteknisten tuotteiden kysyntää, lentoliikenteen pysähtyminen nosti rahtien hintoja ja kun vielä konttilaiva Ever Given juuttui Suezin kanavaan, soppa oli valmis.

Huoltovarmuus on kannatettava tavoite ja voi vain kuvitella HX-hankkeen arvioijien tuskaa. Onko ruotsalaisen hävittäjälentokoneen varaosien ja tuen saatavuus parempi kuin ranskalaisen, amerikkalaisen tai monikansallisen vaihtoehdon, kun koneen tarvitsemaa tekniikkaa valmistetaan ympäri maailmaa?

Sama keksintö voidaan tehdä eri puolilla maailmaa useaan kertaan. Kuvassa Valtion Lentokonetehtaalla vuonna 1943 kehitetty ”Mata Hari” -koelentomittaristo, lentokoneiden mustan laatikon (Flight Data Recorder, FDR) esikuva. VL Myrsky MY-3:n onnettomuudesta 19.11.1943 tuli maailmanhistorian ensimmäinen mustan laatikon tiedoilla tulkittu lento-onnettomuus. Kuva: Marika Tamminen / Vapriikki.

Sankareita ja antisankareita

Sekä lentokoneiden että tietotekniikan hyödyntämiseen liittyy monenlaisia oppeja, joista osa on pitänyt pintansa, osa on paljastunut harhaopeiksi. Jos 1920-luvun lento-oppilas sattui vilkaisemaan mittareihin, hän saattoi tulla haukutuksi ”mittarilentäjäksi”. Siihen aikaan lentokoneen nopeus piti osata arvioida kasvoihin kohdistuvasta ilmavirrasta ja moottorin kierrosluku sen äänestä. Koko homma heitti häränpyllyä 1930-luvulla, kun ohjaamoon tuli uusia laitteita, kuten keinohorisontti, gyrokompassi, autopilotti ja puheradio. Pleksi mahdollisti ohjaamon kattamisen, mikä oli tarpeenkin, jotta ohjaamon sähkölaitteet eivät pilaantuisi ja huonossa ja kylmässä säässä lentäminen tulisi mahdolliseksi. Yhtäkkiä haukkumanimestä tuli arvostava titteli. Jo vuonna 1931 Flight-lehti totesi, että puolelta eurooppalaisista liikennelentäjistä puuttui kyky yölentoihin, jotka vaativat mittarilentämistä. Jos oli vuosikymmenen lentänyt avo-ohjaamokoneella, oli vaikeaa tottua umpiohjaamoon.

”Mä olin lentäjän poika, lähes sankari siis itsekkin…” laulaa Edu Kettunen. Alkuaikoina lentäjien oli oltava rohkeita ja heitä pidettiin sankareina. Lentäjien ammatin arkipäiväistyttyäkin heidän arvostuksensa on pysynyt vähäisestä määrästä ja (osin näennäisen) kovasta tulotasosta johtuen. Lentäjät ja lentohenkilökunta yleisemminkin ovat suosittuja parisuhdekandidaatteja.

Jos sankarilentäjä on lentämisen arkkityyppi, millainen on tietotekniikan vastaava? Elokuvissa ja TV-sarjoissa tietotekniikkaosaaja on polarisoitunut heikoilla sosiaalisilla taidoilla ja heikolla henkilökohtaisella hygienialla varustetuksi miespuoliseksi nörtiksi, joista esimerkkinä toimikoon Millenium-elokuvasarjan Plague, joka todellisuudessa on elokuvasarjan sankari päähenkilö Lisbeth Salanderin ohella. Joka tapauksessa kyse on aina vähintään hiukan erikoisesta henkilöstä, kuten tuoreempien Bond-elokuvien nuori Q. On oikeastaan virkistävää katsoa Elisan 5G-mainoksia, joissa kolme nörttiä fanittaa mieluummin Elisan 5G-asentajaa ja -insinööriä kuin nyrkkeilijä Eva Wahlströmiä tai maajoukkuemaalivahti Lukas Hradeckýä.

Sisäänlämpiävyys

Teknologian ympärille näyttää poikkeuksetta syntyvän ammattilaisten sisäpiiri, jolla on oma ammattikielensä eli jargoninsa. Jargon ja lyhenteet parantavat sisäpiirin kommunikaatiota, mutta samalla eristävät heidät muista. Näin tietohallinto onnistuttiin ympäröimään muusta yhteiskunnasta kielellisellä vallihaudalla ja erityiset Business Relationship Managerit olivat tarpeen parantamaan yhteistoimintaa peruskäyttäjien ja liiketoiminnan sekä tietohallinnon osaajien välillä. Samanlaista kehitystä on nähtävissä lentämisessä, joskin lentämisen fraseologia on standardoitu turvallisuuden nimissä. Fraseologia perustuu englantiin ja mittayksiköt (lentonopeus ja -korkeus) ovat nimetty – yllätys, yllätys! – brittiläisen mittajärjestelmän mukaisiksi solmuiksi ja jaloiksi. Myös maamme Ilmavoimissa.

Yhteenveto

Uuden teknologian kehittämiseen liittyy paljon asiaan omistautunutta puurtamista, jossa raha ei ole ensimmäisenä mielessä. Teknologian hyödyntämistavat ovat harvoin alussa tiedossa ja vaikka olisivatkin, uutta teknologiaa tullaan hyödyntämään odottamattomiin kohteisiin ja odottamattomalla tavalla. Kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyy paljon yrityksiä ja myös epäonnistumisia.

Teknologian yleistyminen edellyttää halpenemista, mikä edellyttää suuria tuotantomääriä, mikä puolestaan edellyttää suurta markkinaa. Matka uudesta teknologiasta kuluttajateknologiaksi on usein pitkä mutta välttämätön. Sen seurauksia ovat tuotannon erikoistuminen ja keskittyminen, mitkä puolestaan heikentävät huoltovarmuutta.

Uusi teknologia kehittää ympärilleen oppeja ja harhaoppeja, osaajajoukon sankareineen ja antisankareineen sekä sisäänlämpiävine slangeineen ja jargonineen. Vastakkainasettelultakaan ei vältytä, koska osa on aina sitä mieltä, että vanha on parempaa ja ennen oli paremmin, ja toinen osa taas arvostaa vain uutta ja katsoo uuden teknologian muuttavan aina pelisäännöt.


Reino Myllymäki on liikkeenjohdon konsultti sekä tietokirjailija ja kirjankustan-taja. Hän on Sytyke ry:n hallituksen varajä-sen ja ICT Leaders Finland ry:n perustaja-jäsen.