Oli synkkä ja myrskyinen talvi-ilta, kun sähköt napsahtivat poikki.  Pikaisen tilanneanalyysin jälkeen totesimme, että onneksi olimme mökillä, jossa on puulämmitteinen takka ja sauna, joten lämpöä saisimme. Kynttilöillä ja taskulampuilla saisimme valoa, mutta  vesi– ja ruokahuolto ovat sähköstä ja tekniikasta riippuvaisia. Viestintä toimisi ainakin hetken, kun kännykät toimivat, ennen kuin lataus loppuisi.  Koska sähkökatko on niin yllättävä ilmiö, ei siihen juurikaan voi varautua muutoin kuin pitämällä sopivaa varastoa hallussa sekä kynttilöitä että kuivaruokaa. Sähkökatkon alkaessa ei myöskään voi tietää onko kyse hetkellisestä katkosta vai kestääkö katko useita tunteja. Tulipa siinä takkatulen loisteessa mieleen kollegan kommentti edelliseen eVapaa-aika- lehteen – teema, joka kollegan mielestä tarkoittaa aikaa, jolloin olemme vapaita elektronisista laitteista.  

ePlaneetta ei tule enää toimeen ilman sähköä.  Digitalisoitaessa palveluja usein vain sähköistetään palvelu, joten sähköä tarvitaan enenevässä määrin. Erityisiä sähkösyöppöjä ovat datakeskukset. Myös sähköautojen yleistyminen vaatii uudenlaisia ratkaisuja sähkön saantiin.    Sähkön varaamiseen tarvitaan akkuja, joiden rakenne taas vaatii metalleja, kuten litium ja koboltti. Kyseiset alkuaineet ovat rajallisia luonnonvaroja ja niiden määrä ei  tule riittämään siihen, että sähköautot yleistyisivät laajassa mittakaavassa. Hyvä uutinen viime viikolla oli, että tutkijat ovat löytäneet uuden akkurakenteen, jossa ei tarvittaisi enää kobolttia ja  varauksen kesto on nykyisiä pidempi. 

Yksi tapa varmistaa sähkön saatavuus siellä, missä sitä tarvitaan, on vähentää sen turhaa käyttöä. On olemassa erilaisia kampanjoita kuten  Earth Hour, jonka vaikutus on lähinnä huomion herättäminen. Helppo tapa olisi sulkea ylimääräiset sähkölaitteet ja digitaaliset palvelut silloin , kun niitä ei tarvitse. Liian usein tulee jätettyä laturi pistorasiaan, vaikka laite on jo täyteen ladattu. 

Systeemityöllä voidaan parhaimmillaan varmistaa, että kehitetään tehokkaita elektronisia palveluja ja laitteita, joiden avulla voidaan varautua myös yllättäviin tilanteisiin kuten sähkökatkon tai palveluestohyökkäyksen varalle.  Systeemityön kulmakiviä on suunnitella ennakkoon, miten systeemin tulisi toimia. Suunnitelmat tulee myös testata jo ennen toteutusta ainakin konseptitasolla sekä optimi- että  virhetilanteessa. Vesiputousmallien aikaan systeemityössä panostettiin monen tasoiseen suunnitteluun myös laajojen kokonaisuuksien hallinnan osalta. Nykyisin entistä enemmän kehitystä tehdään ketterästi, joka on tuonut joustoa tekemiseen, mutta muistetaanko ketterässä mallissa huomioida kaikki systeemin rakentamiseen tarvittavat vaiheet. Tässä meillä systeemityöammattilaisilla on tärkeä tehtävä – tuoda systeemityön hyvät käytännöt mukaan ketterään toimintamalliin. 

Toinen tärkeä ulottuvuus digitalisaatioon on tietoturva. Viime talvena Ylellä esitettiin tv-sarja, jossa hakkerit näyttivät, kuinka helppoa on murtautua taloyhtiön järjestelmiin, jos tietoturva ei ole kunnossa. Mitä laajemmalle erilaiset ohjausjärjestelmät leviävät, muuttuu myös käyttäjäkunta siten, että ei ole tietoa eikä taitoa vastata laitteiden turvallisuudesta ja ollaan alttiimpia erilaisille kyberuhille. Omalta kohdalta ensimmäinen kokemus tällaisesta ohjausympäristöstä on mökille asennettu ilmalämpöpumppuratkaisu, joka tarvitsee lan– verkon, jos sitä haluaa ohjata etäältä. Koska alueella ei vielä ole kuituverkkoa, niin mökkiin piti hommata “mokkula”.  Vaikka “mokkula” periaatteessa on erittäin luotettava ja vain harvoin putoaa pois verkosta. Jos niin kävisi,  sitä ei saa heti käyntiin ja samalla katoaa yhteys lämmityksen ohjauksen. Kyberturvallisuus-aiheeseen löytyisi vaikka millaisia esimerkkejä , mutta jatketaan keskustelua Sytykeen LinkedInissä ja nenätysten hyvissä tapahtumissa. 

Miten sitten selvisimme tuosta sähkökatkosta? Erittäin hyvin, täytyy sanoa. Koko perhe kokoontui saman pöydän ympärille, niin kuin Juhani Ahon kirjassa “Kun isä lampun osti”. Meiltä tosin puuttui lamppu, mutta kynttilänvalossa pelasimme pelejä ja vietimme iltaa yhdessä ilman, että kukaan oli uppoutuneena omaan läppäri-, tabletti-, kännykkä–  tai televisiokuplaansa. Niin ja saunassa löylyvesi löytyi ulkoa hieman toisessa olomuodossa. Kokeile joskus, on aika hauskaa heitellä kiukaalle lumipalloja. 


Minna Oksanen on sytykeläinen, joka haluaa tehdä ePlaneetasta paremman paikan systeemityön ja järkevien valintojen avulla.