Jäin vuosi sitten eläkkeelle nörtteiltyäni melkein neljäkymmentä vuotta ja kaiken valokuvien digitoinnin ja sukutarinoiden keräilyn lisäksi päätin uudistaa tuttavuuteni Enter ry:n kanssa. Olin päällisin puolin tutustunut yhdistykseen vuosituhannen vaihteessa, mutta en ollut silloin vielä kohderyhmää. Omat kokemukset vieraiden ikäihmisten tukemisesta ovat vielä aika rajallisia, mutta ystävissä, sukulaisissa ja muussa lähipiirissä on ennenkin riittänyt vertaistuettavia, ja aina on lopulta ollut hauskaa.

… keitä ne on ne sankarit …

Eläkkeelle siirtyneitä tai lähiaikoina siirtyviä kiinnostaa ja askarruttaa tietotekniikka, ihan riippumatta onko hallitusohjelmassa digiloikka perusopetuksessa (Sipilä 2015) vai kehitetäänkö digitaalista taloutta (Katainen 2011). Enter ry on toiminut jo kaksikymmentä vuotta ja mikäli kansanradiota ja paikallislehtiä on uskominen, vastaavanlaista toimintaa olisi pitänyt olla joka notkossa ja niemennokassa jo ammoisista ajoista. Samankaltaisia yhdistyksiä toki on vaikkapa tamperelaisten Mukanetin, joensuulaisten Joen Severin tai pohjois-savolaisten S@vonettin takana. Vertaistuen toteutumiseksi tarvitaan virkeän vapaaehtoisten joukon lisäksi tilaa ja kaistaa, joita kunnat ja kaupungit tarjoavat kirjastoissa.

Enteriläisellä on kaksi roolia: jäsen ja opastaja. Roolit sekoittuvat ja vaihtuvat sujuvasti: jos nyt tiedänkin android-tabletistani kaiken, en tajua kuin harmahtavat alkeet naapurin iPadista tai jos osaankin whatsappia kuin syntyperäinen, en osaa pelata edes pasianssia pokemoneista puhumattakaan. Opastajista naisia ja miehiä kutakuinkin 50/50 ja kaksi suurinta ikäluokkaa ovat 65-69-vuotiaat ja vielä alle 65-vuotiaat eläkeläiset. Opastajista kahdella kolmasosalla osalla on korkeakoulututkinto, viidesosalla on opistotason koulutus ja loput jakautuvat melko tasaisesti ammattikoulun, lukion ja ammattikorkeakoulun kesken. Opastajat käyvät vertaisopastajakoulutuksen, jossa pohditaan vapaaehtoistyön rajoja, vinkataan käytännön toimintatavoista ja mietitään opastamisen eettisiä kysymyksiä.

Suoraan Enterin sivulta löytyy kiteytys siitä, mitä tapahtuu todella: ”Enterin vapaaehtoiset vertaisopastajat auttavat tietokoneen, tablettilaitteen ja kännykän käytössä. Opastus on henkilökohtaista, jossa edetään opastettavan osaamisen mukaisesti. Opastus Uudenmaan 50:ssä opastuspisteessä on avointa kaikille eikä vaadi yhdistyksen jäsenyyttä.”

… vaikka nettiä nenäkkäin

Viime vuonna marraskuussa seurattiin kyselyllä tarkemmin ja nyt tiedetään että kuukauden aikana melkein puolet 223:sta opastuksesta koski kannettavaa tietokonetta, noin kolmasosa opastettavista tarvitsi apua älypuhelimensa kanssa ja viidesosa tuettavista tutustui vertaistuen avulla tablettiinsa. Tietokoneiden suureen osuuteen vaikutti Windows10:n pakkolatauksen aiheuttamat uudet ja oudot tilanteet.

Seurantakyselyn perusteella useimmin opastajan viereen istuu ikäihminen kädessään android sisuksissan hyrräävä puhelin tai tabletti, jonka asetukset ovat joko täysin hukassa tai ainakin omituisesti vinksallaan. Asetusten oikomisen jälkeen huomataan että myös laitteen käynnistykseen, sulkemiseen, navigointiin, lukitukseen tai muistin hallintaan liittyy jokin pulma. Joka neljännen vertaisopastajan rinnalle hakeutuu jo vähän kokeneempi käyttäjä, joka on kuullut tai nähnyt että jollakulla on kiva sovellus, jolla voi kuunnella radiota, nähdä julkisen liikenteen aikatauluja tai katsoa sen puuttuvan osan siitä lemppari tv-sarjasta. Opastettavia askarruttavat myös internetin langaton yhteys, tiedonhaku netistä ja kysymys siitä mikä se tili oikein on, meneekö siinä rahat heti.

Ikinörttinä minusta tuntuu hieman huolestuttavalta ettei opastuksissa juurikaan olla kiinnostuneita ohjelmien poistamisesta, virustorjunnasta, resurssienhallinnasta tai varmuuskopioista. Tylsiä aiheitahan ne ovatkin ja muistaakseni työelämässä ollessa oli samaa henkeä eli kuka sitä nyt varmuuskopioita ottamaan. Sähköinen kalenteri tuntuu olevan ajatuksena vastenmielinen, koska ‘minulla nyt on ollut tämä paperikalenteri aina’, siitä huolimatta että yhteinen kalenteri lasten, ystävien tai harrastusryhmän kanssa kiinnostaisi ja tuntuu ajatuksena hyödylliseltä. Opastustilanteessa saattaa päätyä keskustelemaan melkein mistä vaan, koska toisinaan opastettavalle voi olla tärkeintä jutella mukavia, ei niinkään oppia tai ratkaista ongelmaa. Tietysti on mukavaa jutella opastettavan kanssa muistikorteista, laitteiden hankinnasta, älylaitteiden hyötykäytöstä tai siitä miten taas kerran on operaattorin myymälässä puhuttu kieltä, jota ei voi ihminen ymmärtää. Että mikä se on kolmen sormen nipistys, yhden sormen pyyhkäisy tai haptinen palaute.

.. eikä kukaan ole seppä syntyessään

Kaikki ei tietenkään mene aina niin kuin Strömsössä: opastettavan puhelimen akku on heti aluksi lopussa, salasanoista ei ole kuultukaan, laitteen päivityslistalta on tulossa kymmenittäin tekemättömiä päivityksiä, liittymän tasosta tai laadusta ei ole minkäänlaista tietoa. Opastus kestää vartista tuntiin, noin yleensä, joten siinä ajassa ei vuosikausien ‘minä en mitään atk:ta tarvitse’- ajatusta saada pyyhkäistyä taivaan tuuliin, mutta sekin on eteenpäin menoa, jos asenne muuttuu ‘noita kotikunnan vanhoja kuvia voisin katsella useamminkin, mutta en minä mitään atk:ta muuten tarvitse’-asenteeksi.

Ja lopuksi kokeneen vertaistukijan selostus yhdestä opastuksesta: ”Perusasioista lähdettiin, mukaan mahtui FB toimintoineen, valokuvaus ja kuvien käsittely, bussilippujen osto, HS:n tilapäisen osoitteen lisäys, kartat, Nordean tunnusluku -sovellus, uusi reittiopas.fi, OneDrive, YleAreena, WhatsApp, 112 Suomi, Terveys -sovellus ja Moves. Koettiin Ahaa-elämys eli tabletin hyödyntämisen oivallus. Henkilö ei keksinyt paljoakaan käyttöä tabletille. Hän on erittäin aktiivinen ja aikaansa seuraava, lukee paperiset sanomalehdet kannesta kanteen. Pienesti johdateltuna hän hoksasi, että lehden uutisiin saa tabletilla lisää tietoa ja voi ottaa kantaa ja osallistua.


Pirjo Salo. 1970-luvun loppupuolelta basicin kautta relaatiokantoihin, ohjelmoijaharjoittelijasta asiantuntijaksi ja eläkeläiseksi. Toimi tällä vuosituhannella Hetkyn (nyk. MiitIT)
puheenjohtajana kahdesti.

Kuvat: Enter ry