Maaliskuu 2020 mullisti Suomessa kaikkien kalenterit ja lähitulevaisuuden suunnitelmat. Arki muuttui kertarysäyksellä.

Poikkeustilan aluksi mieleen ryöpsähti hetken tyrmistys: saako ikäihminen mennä ovesta enää ulos lainkaan? Miten ruokahuolto toimii? Tulenko yksinäiseksi? Osaanko ja uskallanko? Miten pärjää lähimmäinen? 

Yhteiskunnassa siirryttiin uskomattomalla nopeudella lähiopetuksesta etäopetukseen, avokonttoreista verkkokokouksiin, jumpparyhmistä live-joogatunteihin ja etäjumppiin. Muutos koski kaikkia ekaluokkalaisista työikäisiin ja ikäihmisiin. Moni putosi kyydistä jo alkumetreillä ja kaikenikäiset ovat matkan varrella kipuilleet, turhautuneet ja ylittäneet oppimisen esteet. Ja senioreista nekin, jotka ovat olleet digivastaisia tai muuten jarrutelleet, ovat ottaneet mahtavan digiloikan.

Lähikontaktit etätapaamisiksi

Ikäihmisiä digimaailman ihmeisiin opastava tietotekniikkayhdistys ENTER ry oli myös digiloikan edessä, kun Suomen hallitus julisti tiedotustilaisuudessa 16.3.20 pitkän listan rajoitustoimenpiteistä poikkeusolosuhteissa. Enterin lähiopastukset keskeytettiin välittömästi ja seuraavalle päivälle sovittu 60 hengen vertaisopastajatapaaminen siirrettiin Maunula-talosta pikavauhtia etäyhteydellä toteuttavaksi. Lähes 70 % ilmoittautuneista hyppäsi ennakkoluulottomasti linjoille mukaan.

Onneksi olimme ottaneet jo hieman etumatkaa ja harjoitelleet vuoden verran hissukseen Zoomin käyttöä. Kaikkea toimintaa ei tarvinnut perua, vaan ryhdyimme heti miettimään, miten voisimme jatkaa etäyhteyksien avulla ja luoda merkityksellistä toimintaa niin opastajillemme, tietotekniikasta kiinnostuneelle jäsenistöllemme kuin muillekin senioreille tilanteessa, jossa lähes kaikki yhteiskunnalliset toiminnot oli hoidettava digitaalisesti.

Etäopastusta oli harjoiteltu yhdistyksen sisällä ja siihen oli luotu jo toimintamalli, jonka avaaminen kaikille onnistui melkein viikossa. Toimintaryhmien ja opintopiirien tapaamiset siirtyivät jouhevasti verkkoon, ja huhtikuussa järjestimme jo kymmenisen etätietoiskua ja muuta virtuaalitapaamista.

Yhteisöllemme oli suuri merkitys, että saimme yhteisen onnistumisen kokemuksen virtuaalisesta oppimistilaisuudesta ja kohtaamisesta etäyhteyden välityksellä heti poikkeusolosuhteiden alkumetreillä. Tämä toi uskoa siihen, että onnistumme säilyttämään toimintamme yhteisöllisyyden ja tarkoituksen myös uudessa tilanteessa.

Uuden oppiminen – innostusta, haasteita ja itsensä ylittämistä

Poikkeusoloissa seniorit ovat innostuneet yhteisöllisistä etätapahtumista, joihin voi osallistua yksin tai sopia tapaamisia ystävien kanssa: nettijumpat ja -tanssit, virtuaalipäiväkahvit ja muut mitä-kuuluu-tapaamiset, digibaarissa käynnit, näyttelyvierailut ja kotisohvalta seurattujen Met-oopperoiden palautekeskustelut Facebook-ryhmässä.

Nettitapaamiset ja Enterin tietoiskut levittävät tietoa ja taitoja tehokkaasti. Moni on innostunut ja kertonut etätietoiskujen olevan loistava tapa oppia uutta – ilman matkoihin kuluvaa aikaa ja vaivaa. On opittu lisää etäyhteysvälineistä, älypuhelimista, nettikaupoista ja digijäämistöstä.

Tuntuu kyllä että semmoselle joka muutenkin on ollut paljon koneella ja innostunut uusista härpäkkeistä, tämä korona ei ole tässä mielessä hankaloittanut elämää. Mutta voin hyvin kuvitella, että jos pitää yhtäkkiä oppia kaikki alusta alkaen, niin ei oo mukavaa.”

Sukulaisten WhatsApp-ryhmäpuheluissa opitaan kutsumaan lisää osallistujia, ja samalla konkretisoituu uusimman sovellusversion merkitys – kun vanhalla versiolla saattaa jäädä ryhmäpuhelun ulkopuolelle. Elävä esimerkki palvelun lanseeraamisesta: Etäsynttäreiden järjestäminen Jitsissä on levittänyt palvelun käyttötaitoa ystäville ja tuttaville ja innostanut heitäkin käyttämään sitä erilaisissa verkostotapaamisissa – sekä toivomaan sitä yhdeksi Enterin tietoiskuaiheeksi.

Ikäihmiset ovat kiitollisia erilaisista kauppakassipalveluista. Ostoksensa itse hoitavat tekevät sen entistä suunnitelmallisemmin, ja kauppalistan teossa hyödynnetään muistiinpanosovelluksia. Maksaminen on kaupassakäynnin kriittisin vaihe ja moni onkin opetellut käyttämään mobiilimaksua, jotta ei tarvitse koskea maksupäätteeseen silloinkaan, kun ostosten summa ylittää lähimaksun rajan.

Enterin tietoisku innosti hyödyntämään tehokkaammin ennestään tuttua Chromecastia: Maalla sääolot saavat tv:n toisinaan pikselöimään ja rätisemään sietämättömästi. Hankin sinne Chromecastin ja sen avulla – yhdessä puolison kanssa – nautimme terävistä uutislähetyksistä suorina, Areenan ohjelmista ja maksukanavilta seuraamistamme sarjoista.”

Enteriläiset kertovat lukemattomia innovatiivisia esimerkkejä palveluiden ja sovellusten hyödyntämisestä mitä kummallisimmissa yhteyksissä. Mutta paljon ihmeellisempää on, että ne tuttavat, jotka aiemmin hädin tuskin tutustuivat älykännykkänsä sovelluksiin, kertovat nyt mitä kekseliäimmistä ratkaisuistaan virtuaaliseen vuorovaikutukseen. Valitus palvelujen siirtymisestä nettiin on pakon edessä vaihtunut mahdollisuudeksi toimia verkossa.

Opettelin maksamaan MobilePaylla kaupan kassalla yli 50€ ostokset, niin ei tarvitse koskea maksupäätteeseen.”

Digiloikka ei kuitenkaan onnistu kaikilta ja ihan siinä lumivyöryn vauhdissa, mihin tänä keväänä ajauduimme. Jos ei ole käsitystä mistä nettiyhteys saadaan, mikä on selain tai miten linkki avataan, digiloikka on aivan eri tyyppinen. Yritystä kuitenkin löytyy ja poikkeusolosuhteet ovat rohkaisseet senioreitakin kysymään apua tietotekniikkapulmiin myös etänä: videosovellusten lisäksi apua on tarvittu sähköposti- ja nettiyhteysongelmiin, tietoturvaan, laitehankintaan, valokuvien siirtämiseen ja sosiaalisen median käyttöön. Ihan samoihin aiheisiin siis, kuin normaali opastuksissakin. Opimme senkin, että etänä opastamiseen menee aikaa ja hermoja tarvitaan molemmilta osapuolilta tavallista enemmän.

Yhtenä esimerkkinä on taloyhtiöiden kevätkokoukset, jotka siirtyivät nopealla aikataululla verkkoon. Osakkaat edustavat hyvin epäyhtenäistä joukkoa niin iän kuin digiosaamisen suhteen. Osa heistä on varmasti ylittänyt itsensä ja päässyt Teams-kokouksiin, osalta osallistuminen päätöksentekoon on voinut jäädä väliin teknisen osaamattomuuden vuoksi.

Taloyhtiössämme pidettiin varsinainen yhtiökokous etänä. Kodeissaan koneidensa ääressä istui myös joukko tunnetusti digivastaisia. Hehän suorastaan innostuivat kokoustaa tavalla, jossa voi osallistua, vaikka keinutuolissa sukkaa neuloen.”

Selkeä haaste on videosovellusten laaja kirjo: kun olet ponnistellut hartiavoimin yhden alustan kanssa, seuraava taho ilmoittaakin käyttävänsä toista ohjelmaa ja taas alkaa harjoittelu alusta.

Entä kuka neuvoo läheistä hoivakodissa, jonne poikkeusoloissa pääsy omaisilta on kielletty? Entä onnistuuko muistisairaalta videopuhelun soittaminen, jos kännykkä tuskin pysyy kädessä? Putoaako vapisevista sormista tabletti lattialle tai osuuko sormi väärään kohtaan ja puhelu katkeaa? Miltä tuntuu tärkeän ihmisen ääni tai ilmeet, kun ne ilmestyvät outoon laitteeseen? Minkälainen muisto jää 90-vuotispäivän juhlistamisesta lasiseinän takaa? Tällaisessa tarvitaan hoitohenkilökunnan apua, mutta onko heillä aikaa ja mahdollisuuksia toimia hoitotyön ohella digiopastajina?

Vanha koira oppii uudet temput – jos vaan tahtoo

Tietotekniikan pitkän linjan ammattilainen Pirjo Salo kuvaa muutosta osuvasti: “Kun poikkeustilaan siirryttiin, niin hetken hengähdyksen jälkeen piti tunnustaa, että asiat, joita olin pitänyt itselleni tarpeettomina ja turhina opittavaksi, muuttuivat tuiki tärkeiksi. Työelämässä välttelin videoneuvotteluja viimeiseen asti, kun ruudussa häsläävät ihmiset ja “ai tää ei näykään”- huomiot veivät kaiken mielenkiinnon. Ensimmäisellä poikkeustilaviikolla oli kaksi virallista kokousta ja yksi palaveri. Kaikki eri alustalla ja kaikissa osallistujat pääosin ensikertalaisia. Sohlaamiseksi meni ensimmäinen tunti, toisella tunnilla alkoi löytyä rytmi ja oikeat tavat. Aina löytyi kyseisen alustan kokemusasiantuntija pienen ujostelun jälkeen. Pika-pikaa yhteisiin ryhmiin ilmestyi seniorien tekemiä ohjeita, opasvideoita ja pikku vinkkejä. Hattua on nostettava: ikäihmiset tekivät sen, mitä oli tehtävä, ehkä vähän kompastellen, toisiaan tukien, mutta turhia nillittämättä”

“Videopuhelut olivat vielä maaliskuun alussa minun maailmassani jotain sellaista, jota nuoriso harrasti junassa älykännykkä leuan alla. Yhtäkkiä se olikin ainoa tapa nähdä ystävä koirineen tai ikämies osastolla pyjamassaan. Virheitä tuli: ensikertalainen sipaisi ja pyyhkäisi yhteyden poikki, ääni katosi, kuvassa näkyi vuoroon nenä ja korva. Linssi oli sumea sormenjäljistä, eikä kalakeiton syöminen videopuhelun aikana ollut hyvä idea. Mutta ikäihmiset oppivat – ilman nuoria leijonia, lapsenlapsia, ohjekirjoja tai kurssia. Kun omaisen luokse ei pääse, kun lapsenlapsi opettelee puolivuotiaan maailmaa tai kun syntymäpäivää on juhlistettu vuosikymmeniä yhdessä aprillipäivänä, niin ikäihminen oppii ja osaa. Yksi opettelee, neuvoo kolmea ja kolme neuvoo jo kahtakymmentä. Tartuttavuusluku näyttää tässä hyvältä. Sillä mennään eteenpäin, mitä osataan.”

“Ikäihmiset eivät ole yhtä tasalaatuisia kuin parikymmentä vuotta nuoremmat. Tietotekniikkaan voi olla kevyt kosketus tai 40 vuoden työkokemus. Eivätkä kaikki edes halua tai voi olla tekemisissä älypuhelimien, tablettien tai tietokoneiden kanssa. Kotiin komennettuna yhteydenpito tai asioiden hoitaminen on silloin erityisen haastavaa.”

“Eikä oppiminen kerralla ole valmista ja joskus tulee katkeria epäonnistumisia ja tekisi mieli heittää älylaitteella älytöntä vesilintua. Etänä neuvoja antava henkilö voi huomata, ettei osaa auttaa tai yrityksistä huolimatta ongelma ei ratkea. Paras neuvo on antaa aikaa, kuunnella, neuvoa rauhallisesti, odottaa, nukkua yön yli ja yrittää uudestaan.”

Miten jatkossa?

Seniorit ovat poikkeusoloissa oppineet paljon uusia ja hyödyllisiä digitaitoja. Miten he haluavat jatkossa toimia omassa arjessaan ja Enterissä? Näillä näkymin kirjastot avaavat vähitellen palvelujaan, mutta ikäihmisten suojaaminen kotioloihin jatkuu. Ihmiset haluavat tavata toisiaan, varsinkin seniorit. Enterin suositut etätietoiskut jatkunevat myös tulevaisuudessa tietyssä paikassa pidettyjen tietoiskujen rinnalla ja etäopastus toimii kasvokkaisen opastuksen täydentäjänä.

Seniorien digivalmiuksien ja älylaitteiden käytön tuen tarve kasvanee jatkossa, kun etätyöskentely on poikkeusoloissa kehittynyt koko yhteiskunnassa uudeksi normaaliksi, kasvokkaisen työskentelyn täydentäjäksi ja vaihtoehdoksi.

Digivinkkien ja vertaistuen avulla älylaitteiden käyttö on mahdollista jokaiselle ja digiyhteiskunta avoinna kaikille! Näin jatkuu elämänmittainen opiskelu.


Pirjo Salo on päässyt eläkkeelle Tieto Finland oy:stä ja ollut viime vuosituhannella Hetkyn, nykyisen TIVIA Uusimaan, puheenjohtajana.

Nina Ziessler toimii vapaaehtoiskoordinaattorina Enter ry:ssä.

Artikkelin yhteiskirjoittamiseen on osallistunut joukko Enterin jäseniä.

ENTER ry on vuonna 1997 perustettu, Uudellamaalla toimiva ikäihmisten tietotekniikkayhdistys, jonka tarkoituksena on auttaa senioriväestöä kehittämään omaa digiosaamistaan ja sitä kautta lisätä heidän osallistumismahdollisuuksiaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Yhdistyksen seniori-ikäiset vertaisopastajat antavat henkilökohtaista laiteopastusta sekä järjestävät tietotekniikka-aiheisia tietoiskuja. Poikkeusoloissa toiminta on siirtynyt nettiin etäopastukseksi ja etätietoiskuiksi. Vuonna 2019 opastuksia tehtiin yli 8300 kertaa. Kaikille avoimia tietoiskuja järjestettiin 82 kappaletta ja näissä kuulijoita oli yhteensä 2600. Lisätietoja www.entersenior.fi

Kuvat: Nina Ziessler