Miltä tuntuisi hypätä sisään oikeaan ohjelmistoyritykseen, päästä oppimaan alan parhaat tekniikat ja työkäytännöt aidossa kehitysympäristössä, osallistua alihankkijana merkittävän ohjelmistotuotteen kehittämiseen ja samalla suorittaa opintojaksoa yhdessä opiskelukavereiden kanssa, opettajien turvallisessa ohjauksessa ja neuvonnassa? Kaikki tämä ja paljon enemmänkin on ollut mahdollista Haaga-Helian ja Eduix Oy:n yhteistyökokeilussa, jossa tutkitaan uudenlaisten opiskelutapojen ja oppimismenetelmien tuomista ammattikorkeakouluun.
Unohda kaikki mitä luulit tietäväsi ohjelmistokehitysopiskelusta ammattikorkeakoulussa. Tässä opiskelutavassa ollaan kaukana kirjaviisauden opiskelusta tenttejä varten, eikä myöskään tehdä fiktiivisiä harjoitustehtäviä. Jo pitkään on kouluoppien pohjalta simuloitu ohjelmistokehitystä aidoille asiakkaille, mutta nyt sekään ei enää riitä. Nyt opiskellaan tekemällä töitä aidossa ohjelmistokehitysyrityksessä, tehdään töitä kyseisen yrityksen työkaluilla ja työtavoilla. Sisäistetään menetelmät, työtavat, tekniikat ja arkkitehtuuriset ratkaisumallit ja toimitaan kaikin puolin ammattimaisesti. Opiskelijatiiminä ollaan oikeasti vastuussa aidolle ohjelmistotalolle, osana ohjelmistotalon omaa kehitysprosessia.
Haaga-Helian Softala-konseptilla on pitkä historia ja se on koettu onnistuneeksi tavaksi yhdistää opetus ja yritysyhteistyö. Lähtökohtainen kysymys olikin: voiko hyvää parantaa? Pitääkö hokema ”If it’s not broken, don’t fix it” paikkansa? Kannattaako toimiva käytäntö muodostaa rutiiniksi, vai katsoa koko ajan eteenpäin? Vastaus on ja on aina ollut: kehittäminen kannattaa. Softala on menestyksekäs konsepti, jossa opiskelijat ovat jo pitkään toteuttaneet ohjelmistoprojekteja ulkopuolisille asiakkaille. Käytännössä tämä on tarkoittanut protojen tai MVP:den (Minimum Viable Product) toteuttamista, yleensä pk-sektorille, ei kuitenkaan it-alan yrityksille. Softala-konsepti on toiminut hyvin ja opiskelijat ovat saaneet paljon hyödyllistä kokemusta vastuullisesta sovelluskehittämisestä ja erityisesti asiakkaan kanssa toimimisesta ja vuorovaikutuksen tärkeydestä. Vaikka kaikista tehdyistä sovelluksista ei ole tullut suurta menestystä, olemme olleet hyvin tyytyväisiä konseptin kautta opituista taidoista, joita olisi ollut mahdotonta oppia ilman oikeaa ulkoista asiakasta. Muutos ei ole itseisarvo, mutta aina voi parantaa – itsetyytyväisyyteen ei kannata vajota.
Toteutetussa uudessa yhteistyömallissa on kyseessä uudenlainen alihankintamalliin perustuva ohjelmistokehityksen opintokokonaisuus, joka toteutettiin Haaga-Heliassa syksyllä 2016 Softalaprojekti II -opintojakson puitteissa. Vaikka asiakasyhteistyö toimi hienosti, pohdimme, miten saisimme konseptiin lisää aidon ohjelmistokehitysyrityksen tuntua, miten saisimme mukaan luontevasti aidot työmenetelmät, tekniikat ja käytännöt, miten työn järjestäytyminen ei jäisi pelkästään opiskelijoiden ja opettajien varaan. Pohdimme, että ratkaisun pitäisi jotenkin muistuttaa työharjoittelua, eli opiskelijan olisi pakko omaksua olemassa olevan ohjelmistokehitysorganisaation työtavat ja menetelmät, sosiaalistua ohjelmistoyrityksen työkulttuuriin, mutta toisaalta tämä pitäisi olla selkeästi jotain muuta kuin työharjoittelun osa 2. Halusimme, että ratkaisussa toteutuisi tiiminä oppiminen ja opiskelijat pääsisivät kehittymään myös ryhmätyötaidoissa, tekemisen suunnittelussa ja vastuun jakamisessa. Halusimme, että ratkaisu olisi mahdollista toteuttaa kouluympäristössä, opettajien tuella ja ohjauksessa. Lisäksi halusimme, että ratkaisu voitaisiin toteuttaa selkeästi opintojakson raameissa – ei niinkään oppilaitoksen, vaan opiskelijoiden opintojen edistymisen vuoksi: selkeä opintojakso ja lukujärjestykseen kiinnitetyt tunnit mahdollistavat opiskelijalle tehokkaan opintojen suunnittelun ja toteuttamisen sekä suuren opiskelijamäärän aikataulujen yhteensovittamisen. Kaiken lisäksi halusimme, että Softalan jo hyviksi havaituista käytännöistä ei tingitä.
Toiveita ja tavoitteita oli siis useita, mutta tavoite ja haasteet tuntuivat innostavilta. Koettiin, että on mahdollista tehdä jotain aivan uutta – tehdä jotain, joka hyödyttäisi opiskelijoita, oppilaitosta ja yrityksiä sekä pitkällä tähtäimellä koko yhteiskuntaa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa oli selvää, että asiasta kiinnostunut ja innostunut ohjelmistotalo tulisi olemaan avainasia. Kuin sattumalta asia nousi esiin keskusteluissa Eduix Oy:n kanssa, ja he näkivät ratkaisussa paljon potentiaalia ja innostuivat välittömästi. Melko nopeasti laadittiin konsepti, jossa opiskelijat toimivat alihankkijan asemassa Eduixille tuottaen sovellusta Eduixin loppuasiakkaalle. Kehitysympäristö ja käytännöt tulivat Eduixiltä ja Eduix toimi sovelluksen vastuullisena toimittajana asiakkaalleen, kuten normaalissakin toimitusprojektissa, jossa käytetään alihankintaa. Konsepti herätti suurta intoa ylintä johtoa myöten sekä Haaga-Heliassa että Eduixissä ja niinpä konseptia päätettiin kokeilla syksyllä 2016.
Käytännössä piti ratkaista asetelma, jossa opiskelijat toimivat Helsingissä sijaitsevan oppilaitoksen työskentelytiloissa toteuttamassa ratkaisua, joka sijaitsi Tampereella Eduixin tuotantoympäristössä. Ratkaisuna oli hyödyntää nykyään jo hyvin laajasti ohjelmistoyrityksissä käytössä olevia etätyökaluja. Koulun koneille asennettiin NoMachine-virtuaalityöpöytäklientit, joiden avulla opiskelijat olivat etänä yhteydessä Eduixin palvelimiin ja tekivät töitä Eduixin kehitystyökaluilla. Ratkaisu toimi hienosti ja lähes viiveettömästi, ja kehitys oli yhtä sujuvaa kuin lokaaliympäristössäkin, vaikka reilu 30 opiskelijaa toimi kehitysympäristössä samanaikaisesti.
Opintojakson alussa Eduixin edustajat kävivät opiskelijoiden kanssa läpi kehitystyökaluja, työtapoja ja toteutettavan ratkaisun arkkitehtuuria. Myös kehittämisen aikana Eduixin tuki oli jatkuvasti saatavilla sähköpostin, puhelimen, Skypen ja myöhemmässä vaiheessa myös Slackin avulla. Säännöllisin väliajoin Eduixin edustajat kävivät myös katsomassa tuloksia ja antoivat ohjeita ja palautetta. Kehittämistyö tapahtui mukaillen scrumia, joka oli opiskelijoille tuttu aiemmilta opintojaksoilta, joten menetelmän osalta päästiin nopeasti liikkeelle.
Lukukausi on lyhyt aika uuteen projektiin perehtymiseen ja ratkaisun toteuttamiseen, ja syksy meni nopeasti. Kun alun ”hyppy syvään päähän” oli selätetty, pääsivät opiskelijat hyvin juonesta kiinni, ja loppua kohden kehitystyön tehokkuus ja valmiin koodin tuottaminen kiihtyi ja alkoi selkeästi muistuttaa ammattimaista toimintaa. Tätä auttoi toteuttavan ratkaisun näkemyksen selkiytyminen. Syyslukukauden päättyessä voitiin todeta, että oli sääli lopettaa työskentely, juuri kun kaikki meni oikein sujuvasti. Projektia olisi hyvin voinut jatkaa vielä pari kuukautta samalla porukalla, mikäli se olisi opintojakson puitteissa ollut mahdollista.
Kaiken kaikkiaan kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä ratkaisuun. Opintojaksolla päästiin aitoon työelämäyhteistyöhön. Opiskelijat saivat uudenlaisen, erittäin totuudenmukaisen lähestymisen ohjelmistokehitykseen. Opiskelijoiden nimeämiä mahdollisuuksia alihankintakonseptissa olivat CV:ssä näkyvä työelämäreferenssi, mahdollinen työharjoittelupaikka ja arvokas kokemus aidosta työskentely-ympäristöstä. Opiskelijat myös näkivät alihankintatoiminnan hyvin merkityksellisenä työelämäkäytäntöjen oppimisessa ja sen antavan paremmat lähtökohdat oikeaan työhön. Yhteistyöyritys koki alihankintatoiminnan erittäin hyvänä toteutusmuotona yritysmaailman ja koulumaailman yhteystyössä. Se sai myös näkyvyyttä opiskelijoiden suuntaan sekä mahdollisen uuden rekrytointikanavan.
Altti Lagstedt (DI) ja Niina Kinnunen (KTT) ovat tietojenkäsittelyn lehtoreita Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa