Työelämän kielitaitovaatimukset ovat ristiriidassa korkeakouluopintonsa aloittavien opiskelijoiden kielitaidon lähtötason kanssa. Heterogeenisten ryhmien vuoksi one size fits all -ajattelulla on kieltenopetuksessa vaikea tavoittaa riittävää kielitaitoa työelämän tarpeisiin.
Kielitaidon merkitystä työelämässä ei voi kiistää. Kieltä käytetään työpaikan arjessa hyvin monipuolisesti sekä kasvokkain että teknologian avulla tapahtuvassa globaalissa viestinnässä. Usein äidinkieli ja vieraat kielet vuorottelevat luontevasti puhekumppanista riippuen tilanteen vaatimalla tavalla.
Korkeakoulujen kieltenopetuksen todellisuus kertoo kuitenkin karua kieltä opintonsa aloittavien nuorten kielitaidon yleisestä lähtötason heikkenemisestä sekä kielitaidon polarisoitumisesta. Heikentynyt kielitaidon lähtötaso ja osaamistasoltaan heterogeeniset ryhmät ovat nousseet korkeakoulujen kieltenopetuksessa jopa ongelmaksi.
Tämä todellisuus herätti kiinnostukseni siihen, miten kieltenopetusta voisi kehittää, jotta yhä useammat opiskelijat oppisivat vieraita kieliä paremmin ja ennen kaikkea kokisivat oppimisen mielekkäänä. Samaan aikaan korkeakoulumaailmassa on tehty paljon työtä sen eteen, että opinnot sujuisivat oppijoiden näkökulmasta joustavammin ja yksilölliset tarpeet paremmin huomioiden. Yhtenä ratkaisuna on yleisesti pidetty tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä perinteisen lähiopetuksen rinnalla tai sen tilalla. Tämä sopii hyvin myös kielenoppimisen tehostamiseen ja monipuolistamiseen. Muutoksen toteuttaminen ei ole kuitenkaan täysin ongelmatonta, sillä tutkimuksissa on todettu, että oppijoiden kyvyssä hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa opinnoissaan esiintyy huomattaviakin yksilöllisiä eroja.
Kielenoppimisen peruspilarit
Oma näkemykseni kielenoppimisesta pohjautuu van Lierin oppimiskäsitykseen. Keskeisenä periaatteena on oppijan oma aktiivisuus, motivaatio ja halu oppia. Kielenoppiminen on prosessi, jossa kielelle altistuminen ja opittavan aineksen työstäminen myös oppituntien ulkopuolella on ratkaisevassa roolissa. Oppimisen yksi keskeinen edellytys on myös se, että opettaja kantaa vastuun oppimisen ohjauksesta ja eri oppijoiden huomioimisesta sekä kykenee herättämään oppimismotivaation parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä edellyttää sitä, että opettajalla on vapautta toteuttaa opetussuunnitelmaa käytännössä omien pedagogisten näkemystensä mukaisesti.
Muutoksen haasteet
Kun halutaan muuttaa vallitsevia toimintatapoja ja kehittää jotain uutta, kohdataan usein haasteita. Nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet nopeaan toimintaan, 24/7 -valmiustilassa oloon sekä monen asian tekemiseen samanaikaisesti, mikä asettaa haasteita opetukselle: oppijoiden reaalimaailma pitäisi saada luontevaksi osaksi koulu- ja opiskelumaailmaa. Tähän tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa hyvät välineet.
Uusien ajattelutapojen ja pedagogisten mallien omaksuminen sekä uudenlaisten välineiden ja työskentelytapojen käyttöönotto vaativat opettajalta rohkeutta, heittäytymistä ja epävarmuuden sietokykyä. Opettajien täydennyskoulutus sekä riittävä aikaresurssi muutosten toteuttamiseksi ovatkin ratkaisevan tärkeässä roolissa, jotta muutoksia saadaan aikaan.
Oma vastuunsa muutoksen mahdollistamisessa on myös oppilaitoksilla. Tiukat oppiainerajat sekä kankeat lukujärjestys- ja luokkatilaratkaisut eivät aina tee uusien toimintatapojen käyttöönottoa helpoksi.
Oppijan näkökulmasta on tärkeää päästä irti perinteisestä ”täydellisen kielitaidon” tavoittelusta, ja hyväksyä myös vajavainen kielitaito. Tärkeintä ei ole täysin virheetön suoritus, vaan se, että tulee ymmärretyksi ja ymmärtää muita riittävällä tasolla, jotta kommunikointi sujuu.
Ratkaisuna oppimistyylien huomioiminen?
Mikä olisi sitten hyvä tapa tehdä kielenoppimisesta mielekästä ja hyödyllistä edellä mainitut peruspilarit ja haasteet huomioiden? Omassa työssäni näkemieni haasteiden perusteella päädyin tekemään soveltavan kielentutkimuksen alaan kuuluvan filosofian lisensiaatin tutkimukseni aiheesta Tieto- ja viestintätekniikka eri oppijatyyppien tukena vieraan kielen opinnoissa.
Lukuisista oppimistyylijaotteluista tutkimukseni viitekehykseksi valikoitui Ken Willingin jaottelu, joka ottaa huomioon auktoriteetin tarpeen ja sosiaalisuuden oppimistyylin määrittäjänä. Willingillä on aiheeseen monipuolinen lähestymistapa, ja mallin teoriatausta on kattava. Willingin oppimistyylijaottelun taustalla vaikuttaa Kolbin näkemys kokemuksellisesta oppimisesta, jonka mukaan oppiminen on elinikäinen prosessi, jossa uuden oppiminen perustuu aiemmille kokemuksille. Kolbin mallissa henkilökohtainen kehittyminen, koulutus ja työelämä ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa, mikä sopii hyvin yhteen elinikäisen oppimisen sekä ammattikorkeakoulujen pedagogisen ajattelumallin kanssa.
Willing jaottelee oppijatyypit seuraavasti:
- Konkreettinen: on spontaanisti sosiaalinen, pelit & ekskursiot & parityöt sopivat, mielikuvitusrikas & tunteellinen, näkee asiat monesta näkökulmasta, kaipaa vaihtelua sekä verbaalisia & visuaalisia virikkeitä.
- Analyyttinen: vahvuutena kyky huolelliseen analysointiin & kiinnostus rakenteisiin, mielellään itsenäistä työskentelyä, pärjää perinteisissä älykkyystesteissä, mieluummin tekemisissä asioiden kuin ihmisten kanssa, etsii lainalaisuuksia ja logiikkaa, haastaa muiden ajatuksia ja kehittää mielellään omia, pelkää epäonnistumista.
- Kommunikatiivinen: halua kommunikatiiviseen ja sosiaaliseen lähestymistapaan oppimisessa, jossain määrin itseohjautuva, sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin, tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa, tarvitsee henkilökohtaista palautetta, oppii keskustellen.
- Auktoriteettihakuinen: riippuvainen auktoriteetista, tarvitsee opettajan ohjausta ja apua, huomio rakenteissa, teorian loogisuus käytännön soveltuvuutta tärkeämpää, pitää luokkahuoneopetuksesta, haluaa selkeät ohjeet, ei pidä keskusteluharjoituksista.
Keräsin tutkimusmateriaalin opettamallani toisen kotimaisen kielen opintojaksolla Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa. Kolmen opintopisteen laajuisella opintojaksolla perinteinen kasvokkainopetus ja verkkomateriaaleja hyödyntävä oppiminen linkittyivät toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi, jossa eri työskentelymuodot ja materiaalit vuorottelivat.
Opiskelijat jaettiin opintojakson alussa tehdyn Willingin mallin pohjalta muokatun oppimistyylitestin perusteella yllä mainittuihin neljään oppijatyyppiryhmään. Oppimistyylitestin jälkeen opiskelijat tekivät tiettyjä tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä oppimistehtäviä ja täyttivät tehtävien jälkeen kyselylomakkeet. Näin selvitettiin oppijoiden käsityksiä kielenoppimisesta, tavoitteita kieltenopiskelun suhteen sekä kokemuksia tieto- ja viestintätekniikan käytöstä kieliopinnoissa tehtyihin tehtäviin perustuen. Tämä antoi tietoa oppimistyylin vaikutuksesta kykyyn hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa vieraan kielen oppimisessa.
Saatujen tutkimustulosten perusteella kieltenopetusta on perusteltua kehittää useamman oppijan tarpeita vastaavaksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä, jolloin opiskelua voidaan eriyttää paremmin oppijoiden yksilöllisten tarpeiden ja oppimistyylien mukaan. Suoritettavien tehtävien osalta on hyvä antaa valinnanvaraa, jotta oppija voi valita annetuista vaihtoehdoista itselleen motivoivimmat ja antoisimmilta tuntuvat tehtävät. One size fits all -mallien aika oppimisessa on siis ohi.
Nimenomaan kieltenopetukseen ja oppimiseen sopivia eri oppimistyylit huomioivia tehtävätyyppejä ovat esimerkiksi verkkopohjaiset kielioppi- ja sanastoharjoitukset, tiedonhaku- ja kirjoittamistehtävät, oppimisalustalla käydyt keskusteluharjoitukset, sähköpostikirjeenvaihtotehtävä sekä yhteisten sanalistojen tai tekstien työstäminen wiki-toiminnolla. Kielenoppimisen monipuolistamiseen hyvin sopivia sovelluksia ovat esimerkiksi Kahoot, Quizlet, Vocaroo, Seesaw ja Duolingo.
Lähteet:
- Kolb, D.A. 1984. Experiental Learning. Experience as the Source of Learning and Development. Engelwood Cliffs, New Jersey: Prentice Hall.
- Ohinen-Salvén, M. 2013. Tieto- ja viestintätekniikka eri oppijatyyppien tukena vieraan kielen opinnoissa. Lisensiaatintutkimus. Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
- van Lier, L. 1996. Interaction in the Language Curriculum. Awareness, autonomy and authenticity. London: Longman.
- Willing, K. 1987. Learning Styles in Adult Migrant Education. Adelaide: Adult Migrant Education Programme.
Maarit Ohinen-Salvén työskentelee ruotsin kielen lehtorina Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Digitalouden koulutusyksikössä ja on kiinnostunut kieltenopetuksen pedagogisesta kehittämisestä. Sähköposti: maarit.ohinen-salven [ät] haaga-helia.fi.