Oppimista voivat edistää sopivat lisähaasteet, mutta oppimista estää avuttomuuden tunne. Oppiminen on lähtökohtaisesti selviytymistä yksin ja yhteisössä. Yksilö järkeistää omaa toimintaansa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Yhteisön ilmapiirillä on merkittävä rooli.

Oppiminen on yksilön kehittymisprosessi, johon vaikuttavat monet tekijät. Tunteet ja biologiset edellytykset auttavat tai estävät tiedon luokittelua ja rakenteiden syntymistä aivoissa. Oppimiseen liittyy aivojen neuroniverkkojen rakentuminen sekä yksilön kyky hahmottaa kokonaisuuksia sekä tiedon osien kiinnittämistä sekä huomion suuntaamista. Oppimiseen liittyy myös määrittelemätöntä oheistoimintaa, esimerkiksi piirtelyä, luentoa kuunnellessa, tai vaikka nukkumista. Oppimista tapahtuu jatkuvasti tiedostettuna tai tiedostamattomasti. Tieto tallentuu ihmisen muistiin lyhyeksi ja pitkäksi ajaksi. Aivojen plastisuusmekanismit muokkaavat aivojen neuroniverkkojen kytkentöjä vahvistaen aktiivisia ja poistaen olemassa olevia tarpeettomia kytköksiä. Tiedon muistamista voidaan harjoitella, jolloin aivojen rakenteet saattavat muuttua. Oppimisprosessiin liittyvät yksilön biologia ja toimintaympäristö: oppiminen on synnynnäistä ja alati kehittyvä prosessi, jossa yksilö vastaanottaa, varastoi ja luokittelee sekä hakee tietoa yksin tai yhdessä muiden kanssa.

Oppimisen kehittäminen

Väitöstutkimukseni perusteella opettajan, oppijan ja opittavan sisällön vuorovaikutussuhteessa opettajan merkittäviksi tehtäväksi näyttäisivät muodostuvan ohjaaminen, opettaminen ja mahdollistaminen.

Tietojenkäsittelyn opettamista ja oppimisen vaikeuksia on analysoitu (esimerkiksi Berglund ja Lister 2010) perustuen niin kutsuttuun vuorovaikutuskolmioon (Kansanen ja Merin 1999): kolmion kärkinä ovat opettaja, oppija ja opittava sisältö (Kuvio 1). Vaikeuksia kartoittavissa tutkimuksissa on osoitettu, että opetuksen kehittämisessä keskitytään liiaksi yksityiskohtiin, opetusvälineisiin tai kikkoihin ja vinkkeihin, kehityshankkeiden painottuessa vuorovaikutuskolmion kärkiin. Tutkimuksissa todetaan opiskelijoiden kohtaavan aivan muita ongelmia ja opetuksen kehittämiseksi on

  • kysyttävä opiskelijoilta mitä ja miten pitäisi opettaa;
  • opettajan on tunnistettava oman ajattelunsa vinoutumat, sillä usein opetus perustuu opettajan omaan näkemykseen aihepiiristä tai pelkkiin oletuksiin opiskelijoiden tarpeista;
  • opiskelijoiden maailmasta ja opiskelijoiden motivaatioista tulee tietää enemmän;
  • opetuksessa yksityiskohtien opettelusta on siirryttävä kokonaiskuvan muodostamiseen.

Suomalainen väitös (Kinnunen 2013) täydentää edellistä päätelmällä, että syyt opintojen keskeyttämiseen ovat tavallisesti yhteen sovittamattomat kurssijärjestelyt, vaikeudet kurssin sisällön ymmärtämisessä, ajankäytön ongelmat ja motivaation puute.

Näissä tietojenkäsittelyn koulutusta luotaavissa tutkimuksissa korostuvat yleisesti tunnistettavat ongelmat, jotka vastaavat oman tutkimukseni tuloksia opetuksen kehittämiseksi. Opetuksen ja oppimisen kehittämisen kohteet eivät löydy esitellyn kolmion kärjistä (opettaja, oppija ja sisältö) vaan näiden muodostamasta vuorovaikutuksen kehästä, jossa oppimisilmapiiri vaikuttaa oppimisen iloon, oppimisen omistajuuden tunteeseen ja yrittäjämäisen oppimisen kokemiseen.

Taulukossa 1 on esitetty tutkimukseni tuloksia tiivistetyssä muodossa. Taulukosta voidaan perustellusti johtaa edelleen ajatus, että oppimista edistävään työskentelyilmapiiriin voitaisiin vaikuttaa, kun

  • kaikkia kannustetaan, tuetaan ja ohjataan myönteisessä hengessä, jotta kukin voi toteuttaa itseään ja voi löytää jotain uutta.
  • työskennellään sopivien tehtävien parissa, osallistutaan ryhmän toimintaan, tehdään itselle merkityksellistä työtä ja suunnitellaan sekä toteutetaan omiksi koettuja tehtäviä.
  • on mahdollisuus kokeilla, nähdä, kokea ja kehittää uutta, panostaa haastaviin tehtäviin ja näyttää oma osaamisensa.
Keskeisiä tekijöitä oppimisilmapiirin ilon rakentamisessa
Oppimisen iloa syntyy ohjaamalla: oppijaa ohjataan
1 tukemalla opintoja ja oppimista
2 huolehtimaan omasta ja muiden viihtymisestä
3 tunnistamaan oma kehittyminen ja taitojen paraneminen
Oppimisen psykologinen omistajuus syntyy opettamalla: oppija oppii
4 tehtävillä ja esimerkeillä, jotka vastaavat oppijan omia lähtökohtia
5 toimimaan ryhmässä ja ryhmätyön taitoja
6 suunnittelemaan työtä ja tehtävien tekemistä
7 tunnistamaan tehtävien yhteys omaan elämään
8 omista onnistumisista luottamuksellisessa ilmapiirissä
9 oppimaan oppimista ja opettelemaan vaikeitakin asioita
Yrittäjämäinen oppiminen syntyy mahdollistamalla: oppijalle mahdollistetaan
10 uusien ratkaisujen kokeilu
11 uusiin asioihin tutustuminen
12 sopivan haastavat tehtävät
13 oman osaamisen tunnistaminen ja uusien taitojen opettelu

Tutkimukseni tulokset ohjaavat kehittämään koulutusta, opetusta ja oppimista metatasolla, didaktisena ja pedagogisena suhteena, jolloin yksityiskohtien opettamisesta on luonnollista siirtyä kokonaiskuvan muodostamiseen. Aikaisemmin todetut ongelmat kuten yhteen sovittamattomat kurssin järjestelyt ratkeavat opettajan ja oppijan vuorovaikutuksessa; vaikeudet kurssin sisällön ymmärtämisessä ratkeavat riittävän tuen ja ohjauksen avulla; ajankäytön ongelmat voidaan selvittää ja ratkaista oman opiskelun suunnitellun sekä oppijalle soveltuvien tehtävien avulla. Motivaation puute on vaikea ja monisyinen ongelma, jonka ratkaisun avaimia on löydettävissä muun muassa oppimisen psykologisen omistajuuden tekijöistä.

Oppimisen ilon ilmapiirin edistämisen ja opetuksen kehittämisen tavoitteet voidaan tutkimukseni perusteella johtaa ja muotoilla kehittämisen poluksi, jossa askeleet oppimisen ilon ilmapiirissä muodostuvat opettajan työhön liittyvistä tavallisista tehtävistä kuten ohjaaminen, opettaminen ja mahdollistaminen ovat.

Tutkimuksen tuloksista ovat raportoineet

  • https://areena.yle.fi/1-50203440?seek=85
  • https://yle.fi/uutiset/3-10840138
  • https://digilehti.karjalainen.fi/titles/karjalainen/3544/archive (Uutiset Karjalainen etusivu ja A8 19.6.2019)
  • Tutkimus on luettavissa ja haettavissa
  • http://ottoburman.fi/lectio.pdf (Akateeminen esittely)
  • http://ottoburman.fi/documents/Burman_yhteenveto.pdf (YHTEENVETO)
  • http://epublications.uef.fi/julkaisutyypit/vaitoskirjat/
  • http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3106-1/urn_isbn_978-952-61-3106-1.pdf

Väitöskirjasta

Väitöskirja on saanut ATK-Instituutin säätiön ProICT19 palkinnon, jonka perusteluissa todetaan (http://www.atkinstituutti.fi/testi/):

”Otto Burman väitteli kasvatustieteen alalla Itä-Suomen yliopistossa kesällä 2019, väitöstutkimuksen aiheena Oppimisilmapiirin tekijöinä ilo, psykologinen omistajuus sekä yrittäjämäinen oppiminen – oppimisen ilon rakenneyhtälömallinnus. Tässä tutkimuksessa pureuduttiin vakaviin ajankohtaisiin ja ratkaisemattomana jopa kohtalokkaisiin ongelmiin ja muutoshaasteisiin, kuten opiskelijoiden uupumus, opintojen pitkittyminen ja keskeyttäminen, koulutusmäärärahojen leikkaukset, opettajan roolin ja opetuksen muutos. Tutkimus tuo näkyväksi keskeisiä syitä ilmiöille ja mm. taustalla vaikuttavia oppijoiden tuntemuksia. Erityisen arvokasta on, että tutkimuksessa on tunnistettu ja esitetty selkeitä, konkreettisia kehittämiskohteita oppilaitoksille ja oppijoiden parissa työskenteleville. Tutkimuksen perusteella ongelmat ja haasteet ovat siis ratkaistavissa, kyse on paljolti tahdosta, prioriteeteista ja energiasta. Nämä ratkaisut eivät ole jonkun toisen käsissä, vaan oppilaitosten ja henkilökunnan omissa käsissä.

Väitöskirjan tuloksista on raportoitu laajasti tiedostusvälineissä ja toivomme tutkimuksen kuuluvan ainakin jokaisen ammatillisen ICT-opetuksen parissa työskentelevän työkalupakkiin.”


Otto Burman, kasvatustieteen tohtori (KT), lehtori Business College Helsinki, It-kouluttajat ry hallituksen jäsen.
Lisätietoa löytyy osoitteesta www.ottoburman.fi.