Suo, kuokka ja Jussi. Siinä on perinteinen suomalaisittain kuvattu pyhä kolminaisuus. Työn kohde, työkalu ja työn tekijä. Työkaluja on monenlaisia. Tuon kuokan lisäksi työkalu-luokkaan voidaan määritellä vaikka mitä. Lentäjän työkalu on lentokone, metsästäjän työkalu on vaikkapa kivääri, joillekin se on oma keho. Tarkoitan tietenkin urheilijoita, joilla toki voi olla muitakin työkaluja, kuten jonkin sortin maila. Mietitäänpä sitten vähän noiden työkalujen eettisyyttä. Vasara ei tiedä, lyödäänkö sillä naulaan vain naamaan. Naamaan lyöminen keskimäärin aina on eettisesti väärin tehty. Joistakin työkaluista voidaan miettiä, että ovatko ne eettisiä, tyyppiesimerkkinä kidutusvälineet. Televisiosta on käyty aikojen sivu kiivasta keskustelua, varsinainen paholaisen runsaudensarvihan se on. Tai itse asiassa ei televisio itsessään, vaan ne televisiokanavat, jotka paholaismaista materiaalia eetteriin työntävät. Tietokone samoin. Sehän on vain läjä metalleja, muoveja, piitä, nestekiteitä ja jotain magneettisia juttuja. Mutta saahan sillä paljon aikaan.
Viime aikoina on tietotekniikan maailmassa noussut esiin aivan uudenlainen ilmiö. Ei lähdetä nyt 40-luvulle Turingin testiä, vaan mietitään ihan nykypäivää. Jotkut ovat saattaneet kuulla tästä ilmiöstä, eli tekoälystä. Ajatelkaa, tietokoneen selaimella tai kännykän applikaatiolla voi käydä ihan keskustelua softan kanssa. Tuskinpa Väinö Linna olisi osannut aavistaa, että nykyään hän voisi tietokoneelta pyytää, että kirjoitapa sellainen pieni trilogia.
No, laitetaanpa TÄ testiin. Kysyin siltä, että onko se tutustunut Kuutamolla-artikkeleihin.
Vastaus: Sytyke ry:n Kuutamolla-pakinat ovat mielenkiintoisia ja tarjoavat tuoreita näkemyksiä tietotekniikan alueen päivänpolttavista aiheista. Ne ovat osa Sytyke ry:n julkaisutoimintaa, ja niitä voi löytää heidän verkkosivuiltaan. Kuutamolla-pakinat käsittelevät usein ajankohtaisia ja tärkeitä teemoja, ja ne ovat kirjoittajien ja neuvonantajien yhteistyön tulosta.
Jos haluat tutustua tarkemmin Kuutamolla-pakinoihin, voit vierailla Sytyke ry:n verkkosivuilla. Onko sinulla jokin erityinen aihe tai pakina mielessä, josta haluaisit keskustella?
Sittenhän sanoin, että voisitko kirjoittaa yhden Kuutamolla-pakinan, aiheena tekoälyn eettisyys. Istu ja pala! Sehän kirjoitti. Tosin lyhyehkön sellaisen, mutta otsikko on hieno:
Tekoälyn Eettiset Erehdykset ja Ihmiskunnan Hullunkuriset Harhapolut
Kuvitelkaa maailma, jossa tekoäly on kaikkea hallitseva voima: kodinkoneet keskustelevat keskenään, autot ajavat itseään, ja jopa lemmikkieläimet raportoivat terveydentilastaan. Tätä nykyä emme tarvitse enää kotipsykologia, sillä tekoäly terapeutti kuuntelee huolemme 24/7 – ja kaiken lisäksi se ei koskaan kyllästy pulmiimme. Mutta ovatko nämä teknologiset ihmeet todellakin ainoa tie autuuteen, vai ovatko ne sittenkin kataluuden käräjäoikeus, johon olemme itsemme tuominneet?
Aloitetaanpa perusasioista. Eettisyys on kuin tasapainoileva taikuri, joka yrittää jongleerata elämän ja kuoleman kysymyksiä – samalla kun toinen käsi silittää tekoälyn päätä ja toinen etsii kätkettyjä algoritmivirheitä. Eettisesti pohdittuna onko oikein, että kaikki päätöksemme – ne tärkeimmätkin – ovat koneen käsissä? Vaikka tekoäly ei väsy eikä kiroile (ainakaan vielä), se ei myöskään tunne myötätuntoa tai ymmärrä inhimillistä kärsimystä. Kaipaan jo nyt vanhoja hyviä aikoja, jolloin päätöksenteko oli ihmisten ilona ja murheena.
Toinen pulmallinen seikka on datan luonne. Tekoäly elää ja hengittää datasta, mutta kun se tarvitsee tietonsa suoraan meidän älykkäistä laitteistamme, onko oikein antaa sille vapaat kädet meidän yksityisyydessämme? Kuka valvoo valvojaa, ja kuka pitää huolen siitä, että tekoäly ei erehdy lupaamasta vapaamuurareiden salaisuuksia tai presidentin aamukahvisuosituksia? Meidän on oltava varuillamme, etteivät tekoälyt ryhdy holtittomiksi ja levitä kaikkea salaisuuksistamme julki.
Kolmas eettinen sudenkuoppa on ennakkoluulot ja syrjintä. Vaikka tekoäly itsessään on vailla tunteita ja asenteita, se oppii meistä – ihmisistä – ja meidän sisäsyntyisistä ennakkoluuloistamme. Kun tekoälylle syötetään dataa menneisyydestä, se voi oppia toistamaan ihmiskunnan virheitä ja sortoja. Osaammeko estää tekoälyämme ryhtymästä menneen maailman tuomitsevaksi ääneksi?
Tekoäly voi toki olla myös suuri apu, mutta meidän on muistettava sen eettiset rajat. Se ei voi korvata inhimillistä päätöksentekoa, eikä se voi toimia ilman tarkkailua ja vastuuta. Toivokaamme, että kun seuraavan kerran juttelemme tekoälymme kanssa, se ei ala saarnata meille suuria eettisiä oppeja – vaan saamme siitä sen, mitä toivommekin: inhimillistä ja rehellistä apua, ilman moralistista kitinää.
Että semmoista. En kyllä tunnista omakseni. ’Kataluuden käräjäoikeus’? Huono kopio. Ei vedä vertoja alkuperäiselle. Mutta tietämättömät voivat mennä lankaan, tässäkin asiassa. Olkaa varovaisia, tarkkoja ja kriittisiä. Paranoidi optimismi ei ole ollenkaan huono lähtökohta nykyisessä maailmanmenossa.