Aistin, että elämme suuren murroksen kynnyksellä. Tai no, lukekaa edellisen numeron kolumnini ensimmäinen kappale kokonaan, niin sitä ei tarvitse kirjoittaa tähän toistamiseen. Ja sillä välin, kun osa teistä on siellä pihalla, niin siirrytäänpä asiaan. Nimittäin, vielä tänä päivänä saattaa jossain yrityksessä olla ihmisiä, jotka kuvittelevat pystyvänsä hallitsemaan käytettävissä ja hallittavissa olevaa tietoa. Edistyneillä ohjelmistoilla ja kehityksen aallonharjalla olevalla teknologialla pystytään kyllä rouhimaan jos jonkinmoisia datamääriä ja nyt jos tällaiset hankkii, niin pärjää vuosia, luulevat he. Rautamyyjistä osa tilailee luksustuotteita jo vuosia kasvaneilla provikoillaan, osa on saattanut tajuta, että näin ei voi jatkua ja ovat siirtyneet survivalisteiksi ja jemmanneet merenrantakivitalojensa uumeniin ruokaa, juomaa ja ammustarvikkeita puoleksi vuodeksi. Rautamyyjät ovat voineet tajuta, miten tässä käy. Käy nimittäin sillä lailla, että viimeistään siinä vaiheessa, kun IoT oikein kunnolla lyö itsensä läpi, niin se lyö kaikki mahdolliset tallennuskapasiteetit täyteen.
Mooren lain mukaan transistorikapasiteetti kaksinkertaistuu kahden vuoden välein. Eikös ole jännää, että Moore keksi tuon lakinsa vuonna 1965, eli puoli vuosisataa sitten? Mutta vielä jännempää on, että viisi vuotta, eli 0,05 vuosisataa sitten tutkimusyhtiö IDC ennusti, että tiedon määrä tulee kaksinkertaistumaan joka toinen vuosi. Miten on mahdollista, että molemmat asiat kaksinkertaistuvat kahdessa vuodessa? Tässä on oltava jokin messiaanisen ylevä tarkoitus, likipitäen luonnon harmoniaa takana. Asia on päivänselvä: totta kai ne kulkevat linjassa, tieto, tuo maailmankaikkeuden tuhoava voima täyttää kaiken käytettävissä olevan tilan.
Katastrofi saattaa lähteä viattomasti jostain pienestä, vaikkapa pankista tai mediayrityksestä liikkeelle. Ihan vaan muuten vaan kerätään asiakasdataa jos jonkinlaista. Ja paljon. Sitten tapahtuu pieni tietovuoto, eli tietovaraston joku laita pettää ja tietoa pääsee valumaan tietoverkon reikien läpi tapahtumahorisontin toiselle puolelle, jossa tulee vastaan Higgsin bosoni ja antitieto, törmäyksessä syntyy kriittisen massan ylittävä epävakaa kimmoisa tietoalkio (jolle tiedeyhteisö antaa nimen kimmo) ja sen jälkeen koko tietoinen maailmankaikkeus välähtää sekunnin räpäyksessä olemattomiin. Sen jälkeen ei ole enää muuta kuin tosi-tv-ohjelmia.
No, saattaa olla, että tuo skenaario on jokseenkin raju, mutta mielestäni joka tapauksessa kannattaa hankkia niitä joditabletteja. Ja ajatelkaapa nyt itse, voiko joku väittää, että olisimme jotenkin kehityksen huipulla? Ei niin. Mutta siltikin, uudessa Boeingissa on 10.000 anturia jo pelkästään toisessa siivessä. Eivätkä ne ole aktiivisuutensa suhteen siivelläeläjiä. Johonkin ne syöttävät jatkuvasti tietoa. Jos taas ottaa matemaattisen kehityksen avuksi, niin veikkaisin, että sata vuotta sitten lentokoneiden siivissä ei ollut yhtään dataa lähettävää anturia. Tarvittavien kaavojen ja käyrien jälkeen (jokainen voi itse laskeskella) voidaan todeta, että muutaman vuoden päästä lentokoneen siiven anturien määrä nousee niin suureksi, että niiden massa ylittää maapallon massan, elleivät ne sitten kehityksen myötä muutu vaikkapa valoksi. Perämiesparka on aika ihmeissään, kun parisataa miljoonaa anturia alkaa huudella. Ellei sitten ole niin, että eivät ne perämiehelle huutele. Itse asiassa lentohenkilökunnan tietoon asti saattaa päästä noista parista sadasta miljoonasta yhden anturin tiedotus. Sama suhde kuin siittiöillä, mutta jätetään tämä analogiapolku nyt käyttämättä.
Joka tapauksessa parisataa miljoonaa miinus yksi anturia on ihan turhan panttina, varmuuden vuoksi. Tuottavat hyödytöntä dataa, joka kannattaisi unohtaa saman tien.
Nyt varmaan fiksuimmat lukijat jo arvaavatkin, mihin teitä kuljetan. Tulevaisuuden voittajia eivät ole ne, jotka pystyvät keräämään eniten dataa esimerkiksi asiakkaistaan. Voittajia ovat ne, jotka pystyvät tehokkaimmin tuhoamaan eniten dataa esimerkiksi asiakkaistaan.
Eli nyt kaikki miettimään, miten vältämme maailmanlopun ja saamme johdettua tietomassoja meille suotuisaan tulevaisuuteen.