Me kuollaan kaikki! Maailmanloppu tulee! Noissa lauseissa ei ole mitään virheellistä. Vielä ei ole kukaan osoittautunut kuolemattomaksi ellei lasketa Turmsia ja Highlandereita, joita voi olla vain yksi. Maailmakin sulautuu aurinkoon viimeistään neljän miljardin vuoden päästä. Peli on siis menetetty jo.

Tätä on hyvä miettiä, kun seuraavan kerran pakertaa projektisuunnitelman, kuukausiraportin, REST-rajapinnan, tarjouspyynnön tai ihan oikeiden töiden parissa. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään vähän hihhulimaisempia asioita. Ihan elämän tarkoitukseen asti ei mennä tämän artikkelin puitteissa, vaan pitäydytään materiaalisemmissa asioissa. Nimittäin maapallossa.

Sanotaan, että nykyinen elämänmeno kuluttaa maailmamme loppuun. Tietotyöläisen työn näkökulmasta asia on useimmiten jokseenkin marginaalinen. Koodi, tietojärjestelmät, sovellukset, appsit ja muut eivät juurikaan kuluta materiaa. Paitsi spagettikoodi ja surkeat käyttöliittymät kuluttavat ihmisten hermoja, ja se taas aiheuttaa välillisesti esimerkiksi mahdollisesti ylimääräistä alkoholin kulutusta. Tokihan palvelinsalit kuluttavat energiaa, laitteistoon kuluu luonnonvaroja ja kierrätys voi olla vähän miten sattuu. Mutta pääosin tietotyöläisten dilemma kestävän kehityksen suhteen liittyy siihen, mihin asiaan heidän tekemänsä tietotyö liittyy.

Moni varmaan on samaa mieltä siitä, että luonnonsuojelualueiden hallintarekisterin ylläpito on kestävän kehityksen mukaista työtä. Mielipiteet saattavat jakaantua, jos puhutaan formula-autojen moottorin toiminnanohjausjärjestelmästä, mannertenvälisten ohjusten ohjauskoodista tai jopa maamme kruununjalokivien, pelifirmojen koodista. Pelifirmojen tuotteet aiheuttavat sen, että ihmiset eivät tuotteita käyttäessään tee mitään hyödyllistä. Eivät he tee toki mitään vahingollistakaan, jolla voi olla isompi merkitys ja sikäli tuoda synninpäästön pelifirmoille. Tai no, pelaamisen ajan kuitenkin juovat kolajuomia ja syövät perunalastuja, jotka on pakattu muovipakkauksiin. Sotateknologia taas yleensä on aina ollut teknologisen kehityksen keihäänkärkenä, tuoden sitten arjen sovelluksineen hyvinvointia koko maailmalle. Kuten esimerkiksi ööö eipä nyt tule mitään mieleen muuta kuin teflon-pannu, joka taitaa tosin olla avaruusmatkailun tulos, joka kyllä sinänsä on sekin tietynlaista asevarustelua. Formula-tekniikka taas valuu parin vuoden aikana karvalakkikansan kulkuvälineisiin, tuottaen tehoja ja vähentäen polttoaineen kulutusta.

Yrityksethän laidasta laitaan liputtavat eettisyyden, yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen puolesta. Samoin puolueet. Uskottavuus näillä on paljolti samaa luokkaa. Kestävä kehitys on myös asia, jota käytetään markkinointikikkana, kuten yritysten arvoja yleensäkin. Jotkut ovat valmiita maksamaan kestävän kehityksen mukaisesti tehdystä kertakäyttökupista pari euroa enemmän. Ja toisaalta, kukaan ei uskalla toimia näiden periaatteiden vastaisesti nykyaikana. Somen raivo tuhoaa tehokkaasti osakekurssin kestävän kehityksen.

Ihmisiä syytetään nykyään helposti. Ei saisi edes minkkiturkissa tallustella. Kuitenkin aina on syytä katsoa peiliin, ennen kuin heittää sen ensimmäisen kiven. Niinpä kysynkin itseltäni, onko tällaisen artikkelin kirjoittaminen kestävää kehitystä tukevaa toimintaa? Viestinnän – riippumatta tyylilajista – tarkoitus useimmiten on vaikuttaa vastaanottajiin. Jos siis kirjoittamani teksti aiheuttaa kestävän kehityksen määritelmään mahtuvia toimenpiteitä tai ajatuksia (no, ajatukset nyt eivät kyllä oikeastaan auta mitään) lukijakunnassa, niin syntisäkkini tältä osin saattaa jonkin verran keventyä. Joten ottakaapas kaikki nyt hommaksenne tulevana kesänä istuttaa pari puuta jokainen. Ja pensaita, kukkia, perunoita, yrttejä. Vaihtakaa vanha polttomoottoriauto sähköautoon. Lopettakaa lihansyönti ja siirtykää hyönteisiin. Eritoten kehotan kaikkia syömään mahdollisimman paljon hyttysiä, kärpäsiä ja ampiaisia. Säästäkää perhoset, kimalaiset ja mehiläiset.

Kasvissyönti on myös erittäin suositeltavaa. Elokuussa kannattaa eritoten syödä paljon puiden lehtiä, niin on vähemmän sitten haravoitavaa. Pitkin kesää voi laiduntaa nurmikoilla ja keskittyä esimerkiksi voikukkiin.

Sanomattakin on selvää, että lentomatkustelu pitää lopettaa. Työmatkat korvataan neuvottelupuheluilla, etätyö määrätään pakolliseksi ja yritysten on muututtava postilaatikkofirmoiksi, ettei vahingossakaan kuka aja saastuttavilla kulkuneuvoilla konttorille. Polkupyörillä saa liikkua, mutta vain mikäli ne on tehty puusta tai muista täysin kierrätettävistä ja uusiutuvista luonnonvaroista. Kävely on myös sallittua, mutta ei saa käyttää nahkakenkiä eikä kenkiä, joissa on synteettisiä aineita. Tuohivirsut tai kuolleena löydetyn eläimen turkiksista tehdyt jalkineet ovat ok. Nykyteknologialla olisi helppo tosin tehdä sellusta saappaat, nehän voisi sitten vaikka polttaa takassa käytön jälkeen. Paitsi, että valmistus kuitenkin kuluttaisi luonnonvaroja, kuten vettä. Ja polttaminen lisäisi pienhiukkasten määrää ilmakehässä.

Hmm. Toivottavasti tätä ei nyt lue kukaan idealisti poliittisesti suuntautunut ympäristönsuojelun äärimmäinen kannattaja. Täten siis kiellän käyttämästä tätä minkään poliittisen puolueen ohjelmana. Luotan nimittäin siihen, että teknologian kehittyessä nykyisin tunnistetutkin ongelmat saadaan ratkaistua. Kuten esimerkiksi ydinjätteestä saadaan vielä kelpo polttoainetta, jonka jäämät ovat puhtaita.  Luottakaa tulevaisuuteen, niin minäkin teen.