Jos joitakin termejä pitäisi nyt nostaa hypehallusinoinnin kärkeen, niin sustainability olisi yksi niistä. Tässä artikkelissa ei ehkä käsitellä niitä muita, jottei jokaisella lukijalla lentäisi herneet näppäimistölle. Pysytellään tulevan syksyn kunniaksi tässä. Tuttavallisesti sustishan tarkoittaa sitä, että pyritään parantamaan maailmaa huonontamatta sitä. ’Kestävä kehitys’ on yksi suomalaissynonyymi. Esimerkiksi naapurimaamme tavoite parantaa maailmaa tuhoamalla yksi toisista naapurimaistaan ei ole sustainable, koska samalla tuhotaan luontoa, omaisuutta, ihmisiä ja vaikka mitä. Eihän se maailma niin toimi, että toimija itse voi määritellä sen maailman parantamisen. Ei menekään, paitsi että tosielämässä toimii. Jos mennään vielä pidemmälle hirmutöiden historiaan, niin eiköhän tuolla Saksanmaallakin vajaa sata vuotta sitten ollut aidosti henkilöitä, joiden mielestä maailmaa piti parantaa varsin karseilla tavoilla.
Otetaan loikka tähän päivään. Jokainen itseään vähänkään kunnioittava IT-yritys kehuu sivuillaan, kuinka heidän IT:nsä on kestävää ja vihreätä. Samalla kun metsää kaatuu hehtaarikaupalla, jotta saadaan datakeskuksia, jotka syövät kaupunkikaupalla sähköä, joiden takia korvet ja meret täytyy rakentaa tuulimyllyjä täyteen. Yritän vältellä tässä kuuklettelua keksimieni argumenttien tueksi, koska jokainen haku vie jonkun verran energiaa, jota voisi käyttää vaikka sairaiden keskosten hoitokaappien lämmitykseen.
Eli olen sitä mieltä, että tämä peli on menetetty. Edellisestä kappaleesta tulee kaikille tietenkin mieleen herra Cervantesin kirjoittama Don Quijote, surullisen hahmon ritari, joka hulluuspäissään taisteli tuulimyllyjä vastaan. Onko nyt niin, että samalla tavalla kestävän kehityksen ja vihreän IT:n ihmiset taistelevat turhaan taistelua, joka on jo hävitty? Ja unohtavatko muut vastuulliset, parantaessaan maailmaa, kaikki epäkestävät asiat ja keskittyvät hyvesignaloimaan markkinoille, että voi että kun meillä on vihreää IT:tä, meillä on konesaleissakin vain vihreitä kaapeleita. Näitä vastuullisia voi olla hieman vaikea yksilöidä, ehkä minunkaan jauhoni eivät ole puhtaita, kun kerran koko työikäni olen jotenkin näiden ATK-asioiden kanssa puuhaillut. Ehkä minut ja meidät monet muutkin tuomitaan seuraavien vuosikymmenten ja -satojen aikana, vähän niin kuin mekin olemme noita sata vuotta vanhoja hirmutöiden tekijöitä tuominneet.
Mutta älkää huoliko, mikään asia ei ole niin synkkä, etteikö sitä pienellä optimistisuudella saisi näyttämään paremmalta. Tässä kun kaikki yhtenä joukkona puhalletaan samaan prosessoriin, niin jossain vaiheessa saadaan teknologian taso nytkähtämään pikkuisen ylemmäs. Eikä se vaadi edes kovin paljoa. Esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin kylmäfuusio kun saadaan toimimaan ja riittävän pieneen tilaan, niin sitten on kenenkään ihan turha nalkuttaa mistään energiankulutuksesta. Samoin kun keksitään nanobottifiltteri, joka miljoonalaumoittain lennellessään muuttaa suurkaupunkien savusumut shamppanjailmaksi. Tai muovibakteeri, joka muuttaa muovin rasvahapoiksi. Sellainen taitaa itse asialla olla jo. Loppuisi kaikki ääliömäisyys niiden irtoamattomien pullonkorkkien kanssa.
Mikä se tämän artikkelin sanoma nyt sitten oikein on? Ensin vaahdotaan maailmanlopun paniikki päällä, että kaik on mänt ja että ei kannata tehdä enää mitään, kuollaan kaikki. Sitten esitetään vaaleanpunaisia unelmia tulevaisuudesta, joka korjaa kaikki, jolloinka meidän ei tarvitse huolehtia mistään, tulevat sukupolvet sitten siivoavat.
No. Sanoma on se, että tehkää työnne kunnolla ja pyrkikää parantamaan maailmaa sillä lailla suhteellisen yleisesti hyväksyttyjen reunaehtojen puitteissa. Jokainen tuuppaus vie meitä kohti tuota tulevaisuuden onnelaa, jossa teknologia todellakin auttaa meitä pitämään tätä palloa puhtaana ja sen asukkeja elinvoimaisina. Niitä akkuihin ja kännyköihin tarvittavia metallejakin voi kohta mennä kaivamaan kuuhun. Siinä toki täytyy olla jonkin verran tolkkua mukana, ettei sitä kaiveta aivan reikäjuustoksi (heh). Nimittäin keventyessään se saattaisi häipyä radaltaan kokonaan. Ja sehän olisi varsinainen maailmanloppu se.
Tämän kolumninkin nimi pitäisi vaihtaa!!
Kuutamolla on Sytyke-lehdessä säännöllisesti ilmestyvä kolumni