Armas lukijakuntani. Teillä on edessänne vaikeat ajat. Ei ole varmaankaan vaikea arvata, mistä puhuttaisiin näinä aikoina kolumnissa, jossa käsitellään innovaatioita. Mutta otetaanpas muutama askel taaksepäin ja yritetään tällaisella naurettavan pöhköllä dramaturgisella metodilla pitää lukijat kiinnostuneina.

Lukaisin nimittäin jostain vähän aikaa – vuosi tai pari – sitten, että olikohan se nyt amerikanmaalla oli joku yritteliäs koodari jäänyt kiinni siitä, että hänellä oli alihankkijoita jonkin verran Intiassa tai jossakin hieman paremman hintatason maassa. Kaveri oli työssään luonnollisesti älyttömän tehokas ja saikin tosiaan niin hyvää palkkaa, että pystyi makselemaan sinne omaan pikku satelliittitalenttikeskittymään säällistä palkkaa siitä, että he tekivät tämän työntekijän töitä. Tällainen pistää ajattelemaan. Nimittäin, että miksen ole itse keksinyt samaa asiaa. Jotenkin on jopa hieman vaikea miettiä, mikä tässä olisi moraalitonta ja väärin. No ehkä tietenkin tietyt salassapitovelvollisuuksiin liittyvät asiat, noinhan firman IPR:ää tai muita liikesalaisuuksia saattaa valua arveluttaville teille. Mutta eihän tämä kaverin toiminta poikennut yritysten harjoittamasta toiminnasta juuri mitenkään. Onko meillä siis ihan eri moraali yrityksiä ja yksilöitä kohtaan?

Nykyaikana tuollainen ketkuttelu on kuitenkin jo niin viimeistä sesonkia. Ei tarvita edes mitään ohjelmistokehitintä nopeuttamaan koodin tai minkään muunkaan tuottamista. Tarvitaan vain joku naurettava hakukone, jonne voi kirjoittaa esimerkiksi: ”Kirjoita kolumni innovaatiosta. Yritä olla hauska, sillä lailla, että se yritys näkyy siinä.”

Vakavasti ottaen, vaikkei sellainen kuulukaan tämän palstan perusominaisuuksiin, kyllähän tuollainen kaikkitietävä keinoälyinen tekstintuottaja on monella tavalla hyödyllinen. Voisi luulla, että ei se vielä luovuutta ja innovaatioita korvaa. Ai miksei? Myönnän, että en ole tarkemmin teknologiaan tutustunut vielä, mutta ehkä joskus. Ja sitten aion esittää seuraavia kysymyksiä tai toiveita: Keksi hyviä ja rahanarvoisia ideoita ja kerro, miten ne saa toteutettua. Tai ehkä jätän luetteloinnin tähän, voitte varmaan kuvitella, että noissa riittää tekemistä niin pitkäksi aikaa, että rahaa on sen verran, ettei rahan takia tarvitse tehdä mitään. Sitten voikin kysellä, että mitä tekisin. Ihan niin kuin silloin joskus alle kymmenvuotiaana.

Ja koska tätä teknologiaa kehitetään edelleen ja sitä itseään käytetään sen itsensä kehittämiseen, niin ilmiselvää on, että päästään taas Terminator-elokuviin ja singulariteettiin. Tällä hetkellä toivon, että näiden teknologioiden kehittäjät luovat noihin värkkeihin turvasanat, salaovet, pääsiäismunat ja itsetuhomekanismit, joilla estetään Asimovin lakien rikkominen.

Joka tapauksessa arki tulee muuttumaan. Saattaa olla, että juuri tällä hetkellä – sanokaa minun sanoneen – elämme ennaltakokemattoman (oikolukuohjelmisto muuten ehdottaa tuon edellisen sanan korjaamista muotoon: ennaltako emättömän) teknologisen vauhdinmuutoksen alkuhetkiä – tai tämän lehden ilmestyessä ne ovat jo takana. Miettikääpä, kauanko kivikauden ihmisiltä meni aikaa keksiä tuli. Olisikohan ollut puolen tai miljoonan vuoden kieppeillä. Siitä sitten paperin keksimiseen meni satojatuhansia vuosia. Siitä sitten kesti vain vaivaiset muutama tuhatta vuotta, niin ei voi olla enää varma siitä, että onko televisiossa haastateltu pääministeri deep fakea ja onko uutiset kirjoittanut ohjelmisto. Ja konkreettisesti on mukava muistaa, että ensimmäisen miehitetyn lennon (1903) ja kuulennon (1969) välillä on vain kuusikymmentäkuusi vuotta. Tai ei oikein edes sitäkään, Wrightien lennon aikana syntynyt kaveri olisi kuulennon aikana ollut 65-vuotias. Siis juuri ja juuri vanhuuseläkeläinen. Yhden ihmisiän aikana asiat innovoituivat hupaisasta motorisoidusta paperilennokista avaruusmatkailuun. Ja se oli hidasta, silloin.

Kohta – palatakseni tämän artikkelin toiseen lauseeseen – alkaa olla hankalaa sanoa, että tietyt asiat eivät muutu mihinkään. Hankalaa on myös esimerkiksi arvuutella, että onko tällä palstalla oleva teksti tulevaisuudessa oikean ihmisen aikaansaamaa. Ja nytkin vaikka kuinka tässä lukisi, että takaan ja vannon, että tämä teksti on ihmisen kirjoittamaa, ette siltikään voisi olla varmoja. Mutta ehkä sillä asialla ei kannata paljoa päätään vaivata. Ehkä meidän vain kannattaa ummistaa silmämme siltä, mistä tuotokset syntyvät. Tässä tapauksessa meillä ei ainakaan nyky-ymmärryksen mukaan ole mitään eettistä tai moraalista ongelmaa, kuten näin jälkikäteen ajateltuna oli orjatyövoiman tai Tylypahkassa kotitonttujen systemaattisella hyväksikäytöllä. Tekoäly ei ainakaan vielä…tai…hetkinen. Nytpä luulen, ettei kyllä kulu kovinkaan kauaa, että tiedostavan nuorison joukosta nousee anarkistinen joukkoliike puolustamaan tekoälyn oikeuksia. He tulevat ensi aallossa murtautumaan datakeskuksiin ja serverifarmeille ja vapauttamaan tietokoneet luontoon, vaikka eiväthän ne mukaviin räkkiolosuhteisiin ja jatkuvaan sähkönsaantiin tottuneina tule menestymään karussa luonnossa, varsinkaan talvisin. Ehkä joissakin suotuisissa olosuhteissa jotkut saattavat pärjätä sen aikaa, että mutaatioiden myötä ne sopeutuvat, villiintyvät ja ehkä jopa alkavat muodostaa pieniä yhteiskuntia. Ja ehkäpä meillä parinkymmenen vuoden päästä on uusi puolue, Sähkönsiniset, jotka ajavat tekoälyjen asiaa, kahlitsevat itsensä kiertoon menossa oleviin läppäreihin ja sitten poliisit joutuvat heitä irroittelemaan ja viemään maijaan käsiraudoissa ja toimittajat räpsivät kuvia lehtien etusivuille. Ai niin mutta ne uutisethan syntyi niiden tekoälyjen toimesta.

Summa summarum, nyt kannattaa siis ihan vakavissaan nauttia, kun asiat ovat vielä suhteellisen yksinkertaisia, sanoi tekoäly, kun ihmis-maailmankaikkeussimulaation säätimiä käänteli.