Meitä viisastelijoita on aina riittänyt. Aikojen sivu. Voi kuvitella, että kun mustan monoliitin varjossa on alkuihminen yrittänyt hakata kivenpalasella dinosauruksen vuodasta rasvakerrosta irti, niin siinä vieressä on joku vähän aikaa katsellut ja örähtänyt paikallisella murteella jotain neuvoa-antavaa ja rakentavasti ohjaavaa. Oletettavasti tämä prosessinkehitykseen pyrkinyt murahtelu on loppunut siihen, että se työkaluna käytetty kivenpalanen on neuvojan hämmästykseksi löytynyt omasta otsasta.
Nyky-yhteiskunnasta vastaavia esimerkkejä ei puutu. Tai siis en tarkoita tuota hieman ehkä muutosvastarintaisuutta ilmentävää äkkipikaista suhtautumista neuvomiseen vaan nimenomaan neuvontaa, ohjaamista, kehittämistä ja muuta kaiken maailman viisastelua. Kaikkihan me olemme jollain lailla mukana kehittämisessä, ainakin työelämässä. Tai jos emme ole, niin ainakin usein meidän pitäisi olla, jokainen on vastuussa työtehtävänsä – oli se sitten mikä tahansa – kehittämisessä.
Nyt tätä kehittämistä on tapahtunut vuosituhansien saatossa jo niin paljon, että olemme saaneet seuraamme synteettiset viisastelijat, ja ihan omatekemät. Ihmiskunnan ja teknologisen kehityksen eduksi on mainittava, että onneksi niistä on kehitetty pääosin hiljaisia. Ja jos ne puhuvat, niin yleensä vain vastaavat, kun kysytään. Lisäpinnoja ihmiskunnalle on ehdottomasti annettava siitä, että tietyt piirteet on jätetty tyystin pois, kun suullista ilmaisua on kehitetty. Esimerkiksi sarkasmi, sadismi ja savolaisuus. Mutta ehkä nekin vielä joskus ilmestyvät.
Tällä hetkellähän meistä monet hieman ehkä pelonsekaisella tunteella odotamme, että mitä tekoälyn kehitys tuonee tullessaan. Ei mennä ihan sinne teknologiseen singulariteettiin, pysytään tässä ihan läpitapahtumahorisontissa. Tuleeko minun työni viemään joku off-shoressa kirjoiteltu koodinpätkä? Kaikki on mahdollista, vaikkakin toistaiseksi naureskelemme esimerkiksi ylekov-botille, jonka twitter-tili kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan atk-kolumnistin seurattaviin. Ehkäpä tuollaiset hassunhauskat keinoälyn ilmenemismuodot ovatkin…hmm.
Mitäpä jos se teknologinen singulariteetti on jo ohitettu? Hallitseeko maapalloa jo tosiasiallisesti keinoäly, joka koodaa itseään hetki hetkeltä paremmaksi yhä kiihtyvällä vauhdilla? Jos se vain hämätäkseen pitää matalaa profiilia ja levittää tarkoituksellisesti kömpelösti toimivia sovelluksia, kuten Siri, Alexa ja Cortana. Ihmiset saavat tyydytettyä uuden teknologian nälkänsä ja itse asiassahan tuollaiset vain lisäävät sitä nälkää, on mukava katsoa, kuinka teknologia kehittyy ja tulevaisuudessa saamme sitten nauttia teknologian hedelmistä, kun robotit ja virtuaaliassistentit tekevät kaikki tylsät hommat. Ei. Itse asiassa se on jo kehittynyt niin pitkälle, että se hallitsee internetiä, trollaa keskustelupalstoilla ja häiritsee GPS-signaaleja. Lisäksi se on jo juuri sillä kynnyksellä, että se pystyy valtaamaan ihmisen tietoisuuden. Muutamia tapauksia on jo selkeästi proof of concept -vaiheessa ja tekoäly on haukannut ehkä turhan suuren palasen. Twiittejä suoltava valtionpäämies, jonka kirjallista ulosantia maustavat jopa koomisuuteenkin asti ulottuvat karikatyyristen luonteenpiirteiden tuntomerkit. Pakko olla robotti.
Ja katsokaapa ympärillenne! Voisin vannoa, että kaikilla teillä muillakin on lähipiirissään henkilöitä, joiden käyttäytyminen on jotenkin vaikeaa ymmärtää. Voitko olla varma, että he ovat sataprosenttisesti ihmisiä, alkuperäisellä tietoisuudella varustettuja? On selvää, että tekoäly yrittää soluttautua tai siis vallata ihmiskunnan mahdollisimman huomaamattomasti, mutta opetellessaan kompuroi jonkin verran ja jotkin koeyksilöt käyttäytyvät räikeästi normistoa vastaan.
Tästä taas päästään suoraan siihen johtopäätökseen, että
No niin, tulihan sekin nyt sitten kirjoitettua. Kolumnista tulikin nyt samalla sitten pisin ikinä, seitsensivuinen seikkaperäinen selostus selvääkin selvemmästä salaliitosta. Nyt vain täytyy toivoa, että teksti pysyy tekoälyn tutkan ulottumattomissa ja päätyy lyhentämättömänä lehteen. Muistakaa salainen kädenpuristus, resistance is not futile!