Tämä taitaa olla kuudeskymmenes kolmas (63.) Kuutamolla-kolumni. Kaikkihan luonnollisesti ymmärtävät, että, jotta kolumnissa pystytään tarjoamaan kerta kerralla tuoreita näkemyksiä tietotekniikan alueen päivänpolttavista nuolenkärkiasioista, on kirjoittajia ja neuvonantajia oltava ylenmäärin ja tällaisen parviälyn älykkyyden täytyy ylittää pienemmän liikevaihdon omaavien pörssiyritysten älypääoma. Ja homma toimii kuten Mustanaamiolla, noin henkilöresurssimielessä. Kuutamolla-kirjoittajalla on tuhat korvaa ja tuhat silmää. Kun Kuutamolla-kirjoittaja kirjoittaa, on salamakin hidas kuin etana.
Tämän joidenkin ahtaasti ajattelevien ihmisten näkökulmasta ehkäpä jopa omakehuksi rinnastettava kollektiivisen taidon ulostuomisen tarkoitus on sidoksissa nimenomaan tuon uusiutumiskyvyn kautta lehden sisältöön. Uutta teknologiaa tunkee markkinoille jatkuvasti yhä kiihtyvällä vauhdilla. Täytyyhän jonkun se sitten hankkia. Asiakkaan näkökulmasta siinä on mittava puuha. Ensin eri liiketoiminta-alueiden ja toimintojen johtohenkilöt täytyy toimittajan puolesta saada voidel..voitettua puolellensa ja uskomaan, että heidän yrityksensä tarvitsee juuri tätä. Sitten viritetään erinäinen joukko asiantuntijoita neuvottelemaan, jotta saadaan sopimukset edes välttävään kuntoon. Sitten viritetään erilainen erinäinen joukko asiantuntijoita implementoimaan kyseinen teknologia. Sitten jossain vaiheessa muutoshallitaan ja koulutetaan ne varsinaiset asiasta kärsivät tai nauttivat osapuolet käyttämään tätä uutta teknologiaa. Ja nyt päästään siihen asiaan, jonka tällä kolumnilla haluaisin tuoda lukijoiden takaraivon tienoille.
Nimittäin se vanha. Muutoshallinnan tarkoitus on saattaa entistä teknologiaa käyttävät ihmiset ymmärtämään, kuinka surkeaa se vanha olikaan ja kuinkamoinen ihanuuden runsaudensarvi aukeaakaan kaikille, kunhan vain otetaan se uusi käyttöön. Joskus siinä onnistutaan, ennemmin tai myöhemmin. Paitsi, että aika usein käy kuitenkin niin, että sitä vanhaa teknologiaa ei ihan just nyt heti ja ihan kokonaan saadakaan pois käytöstä. Se vanha härveli jää kummittelemaan parhaimmillaan pariksikymmeneksi vuodeksi, koska siinä on jotain elementtejä, joita ei tuohon uuteen teknologiaan saatukaan sovitettua. Tämä pätee eritoten tietojärjestelmiin tuotehallinnan alueella. On paljon yrityksiä, jotka eivät voi toimia kuten kännykkävalmistajat. Varaosia tuotteisiin, asiakasdataa ja suunnitteludokumentteja täytyy olla vielä puolikin vuotta ensijulkistamisen jälkeen. Rahoitus- ja vakuutusmaailmassa on aikoinaan tehty niin luovia tuotehimmeleitä, että niistä aika jättää vasta, kun viimeinenkin asiakas on syystä tai toisesta kyseisen tuotteen käytöstä luopunut. Eikä niitä mitenkään saada siirrettyä uuteen tuotejärjestelmään, ei ilman, että sama sekamelska räätälöidään sinne uuteen ja sitten siitä uudesta ei olekaan enää mitään hyötyä.
Aina, kun uutta, oli se mitä tahansa, ollaan hankkimassa, pitäisi ensimmäinen kysymys olla: miten pääsen vanhasta eroon. Kahden heilan yhtäaikainen pito tuottaa helposti paljon ristiriitoja, riitoja ja varsinkin kustannuksia, joskus voi käydä pahemminkin. Kahden teknologian kanssa on aivan sama. Uusi Tesla ja vanha Delorean näyttävät hyviltä autotallissa, mutta hankala niitä molempia on yhden ihmisen ajaa samaan aikaan. Kerska- ja kertakäyttökulutus kun muutenkin on nykyään halveksuttavaa, joten kestävyyden nimissäkin kannattaa vanhan teknologian kuoppaamiseen aina laittaa panoksia. Kyllähän migraatiosuunnittelu otetaan aina huomioon mutta koska nyrkkisäännöt pätevät aina, niin oletettavasti migraatioilla saadaan hoidettua 80 % perintötavarasta uuteen ja se yksi viidennes jää kummittelemaan. Tämä voi ilmetä myös niin, että uudistetaan dokumenttienhallintajärjestelmä, hankitaan yksi uusi korvaamaan kymmenen vanhaa järjestelmää. Paitsi, että lopuksi saadaan korvattua kahdeksan, kahdesta ei päästä eroon millään.
Mutta tähänkin löytyy ratkaisu. Tätä ei ole vielä myynnissä, koska se on kehittämättä (kai, en ole itse asiassa tutkinut) ja täten julistankin itseni (kollektiivisesti) tämän ratkaisun äidiksi ja isäksi. Meillähän nimittäin on monikerrosarkkitehtuuri, se taisi olla hypetyksen aiheena joskus yli viisitoista vuotta sitten. Siihen lisätään lempikerrokseni, tekoäly. Sitten se on aivan sama, mitä järjestelmiä siellä alla on, kun tekoäly tekee kaiken työn ja koostaa kaikesta eri järjestelmissä olevista tiedoista priimaa dataa, mukaan lukien tietenkin erinäisten historian aikana töissä olleiden korvaamattomien gurujen päässä ollut hiljainen tieto – johon toki päästään vasta sitten tulevaisuudessa, kunhan ensin otetaan se konnektoriteknologia käyttöön, jolla ihmiset loggautuvat suoraan tietoverkkoon omilla aivoillaan. Sitten kun tekoälyn muistikapasiteettia vielä kasvatetaan tsetta-luokkaan, niin saadaan niistä vanhoista järjestelmistä kaivettua se kaikki data pois. Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää maksaa vuosittaista ylläpitolisenssiä siitä vanhasta järjestelmästä! Tämä laskelmieni mukaan tulee tapahtumaan joskus vuonna 2143. Plus miinus sata vuotta. Joten onneksi tässäkin asiassa on nähtävissä valoa tunnelin päässä.
Se on vähän niin kuin meidän hikisen ja kuuman kesän jälkeen on lähestymässä armollisesti taas tuo lohdullinen pimeys ja vilvoittavat räntäkelit. Parempaan suuntaan olemme menossa, iloitkaamme siitä!