Tekoälyn aikakaudella dataa on enemmän kuin koskaan, mutta pelkkä data ei vielä synnytä vaikuttavuutta. Organisaatioiden on kyettävä yhdistämään tieto, osaaminen, toimintamallit ja tavoitteet yhteiseksi suunnaksi. Tässä artikkelissa kuvaan, kuinka CDO-IQ-päivän keskustelut, omat havaintoni datan merkityksestä sekä Etelä-Koreassa kohtaamani erikoinen vene mäen päällä johdattivat ajatukseen Datakompassista. Sen tehtävänä on auttaa organisaatioita kehittämään datakyvykkyyttään niin, että tieto muuttuu toiminnaksi, tuloksiksi ja lopulta vaikuttavuudeksi.
Tekoäly tarvitsee suunnan
Tekoälystä puhutaan usein seuraavana suurena murroksena höyrykoneen jälkeen. Väite kuulostaa rohkealta, mutta siinä on jotain olennaista. Höyrykone mahdollisti tehokkaamman energiantuotannon ja käynnisti teollisen vallankumouksen. Sen jälkeen sähkö, automaatio ja tuotannon kehittäminen tehostivat prosesseja entisestään. Kehitys kohdistui kuitenkin ennen kaikkea tekemiseen.
Tekoäly eroaa aiemmista murroksista yhdellä merkittävällä tavalla: se ei ainoastaan tehosta tekemistä, vaan osallistuu ajatteluun. Se auttaa löytämään vaihtoehtoja, tunnistamaan yhteyksiä ja ratkaisemaan ongelmia tavoilla, jotka aikaisemmin vaativat paljon ihmistyötä.
Hakukoneiden aikakaudella opimme etsimään tietoa tehokkaasti. Google ja muut hakupalvelut mahdollistivat tiedon löytämisen koko internetin laajuudesta yksittäisillä hakusanoilla. Tekoäly vie kehityksen askeleen pidemmälle. Se ei ainoastaan hae tietoa, vaan yhdistää, tulkitsee ja jalostaa sitä käyttäjän puolesta. Silti vaikuttavuus ei synny tekoälystä itsestään.
Tekoäly voi antaa suosituksia, ehdottaa ratkaisuja ja luoda vaihtoehtoja, mutta ihmisen tehtäväksi jää edelleen suunnan määrittäminen sekä päätösten tekeminen. Lopputulos riippuu siitä, osaammeko kysyä oikeita kysymyksiä ja ymmärrämmekö, mitä vastauksia saamme.
Tämän huomasin konkreettisesti matkallani Etelä-Koreassa. En osaa korean kieltä kuin alkeiden verran. Matkan aikana käytin jatkuvasti tekoälyyn perustuvia käännös- ja opastuspalveluita. Välillä ohjeet olivat hämmästyttävän tarkkoja ja hyödyllisiä. Toisinaan ne taas ohjasivat täysin väärään suuntaan.
Ero ei johtunut pelkästään teknologiasta. Usein ratkaisevaksi tekijäksi muodostui se, kuinka hyvin osasin esittää kysymykseni. Kun kysymys oli epätarkka, myös vastaus saattoi olla harhaanjohtava. Joskus tekoäly jopa täydensi puuttuvia tietoja omilla oletuksillaan.
Sama ilmiö näkyy organisaatioissa.
Puhumme nykyään paljon datan hallinnasta. Kysymme, mitä dataa meillä on, kuinka luotettavaa se on, kuka sitä saa käyttää ja miten sitä jaetaan. Nämä ovat välttämättömiä kysymyksiä, mutta ne ovat vasta lähtökohta. Todellinen vaikuttavuus syntyy siitä, mitä opimme datasta ja miten muutamme opit toiminnaksi ja sitä kautta synnytämme liiketoiminnan vaikuttavuutta.
CDO-IQ-päivästä lähti kipinä Datakompassiin
Tämän vuoden CDO-IQ-päivässä pysähdyin kuuntelemaan, miten eri puhujat kuvasivat dataa ja sen merkitystä organisaatioille.
Yksi puhujista vertasi dataa veteen. Tieto virtaa organisaatiossa kuin puro, joka kasvaa joeksi ja lopulta suureksi virraksi. Mitä paremmin virtaus toimii, sitä tehokkaammin tieto löytää oikeat käyttäjät oikeaan aikaan.
Toinen puhuja kuvasi datan avulla syntyvää liiketoiminnallista arvoa tulena. Tuli tuottaa energiaa, lämpöä ja liikettä. Samalla tavalla data voi synnyttää uusia palveluita, parempia päätöksiä, tehokkuutta ja kilpailuetua. Vaikuttavuus on datan tuli.
Minulla oli jo aiemmin ollut oma vertauskuvani datasta. Ajattelen dataa ilmana.
Harva kiinnittää huomiota ilmaan silloin, kun se on puhdasta. Voimme hengittää normaalisti ja keskittyä siihen, mitä olemme tekemässä. Vasta silloin, kun ilma saastuu, ongelmat huomataan.
Data toimii samalla tavalla. Kun tieto on laadukasta, luotettavaa ja helposti saatavilla, kukaan ei juuri puhu siitä. Liiketoiminta toimii, raportit täsmäävät ja prosessit etenevät. Kun datan laatu heikkenee tai tiedot ovat ristiriitaisia, koko organisaatio alkaa oireilla. Keskustelu ei enää koske liiketoimintaa vaan sitä, mihin tietoihin voidaan luottaa.
Näiden ajatusten pohjalta aloin pohtia, mitä muita elementtejä datan hyödyntämiseen liittyy.
- Maa kuvaa perustaa. Siihen kuuluvat data, järjestelmät, rakenteet, vastuut ja hallintamallit. Kaikki se työ, jonka avulla varmistamme, että datan pohja on kunnossa.
- Vesi kuvaa datan virtaamista. Tiedon tulee liikkua sinne, missä sitä tarvitaan. Datan ei pidä jäädä siiloihin, vaan sen on virrattava organisaation läpi.
- Ilma kuvaa laatua, luottamusta ja mahdollistavaa toimintaympäristöä. Dataa on voitava käyttää turvallisesti, ymmärrettävästi ja läpinäkyvästi.
- Tuli kuvaa vaikuttavuutta. Se on datasta syntyvää energiaa: uusia palveluita, parempia päätöksiä, tehokkaampia prosesseja ja kilpailuetua.
- Puu puolestaan symboloi oppimista ja kasvua. Mitä enemmän opimme datasta, sitä paremmin osaamme hyödyntää sitä myös tulevaisuudessa.
Näitä elementtejä pohtiessani aloin hahmottaa, että organisaation datakyvykkyyden kehittäminen tarvitsee muutakin kuin yksittäisiä mittareita.
Tarvitaan tapa ymmärtää kokonaisuutta, tunnistaa nykytila ja hahmottaa kehityksen suunta. Samalla on voitava arvioida eri osa-alueiden kypsyystasoa ja seurata datakyvykkyyden kehitystä kohti organisaation tavoitteita.
Näin syntyi ajatus kompassista, joka ohjaa datanhallinnan suuntaa. Datakompassia rakentaessani käytin tekoälyä keskustelukumppanina, joka auttoi haastamaan ajatuksia ja löytämään yhteyksiä eri viitekehysten välille. Näin syntyi tekoälyn kanssa sparraten datakompassi, joka näyttää meille sijainnin ja sen avulla voidaan määrittää suunta, minne haluamme päästä. Datakompassi hyödyntää edellä kuvattuja viittä elementtiä arvioidakseen organisaation nykytilaa ja suunnatakseen kehittämistä kohti tavoitteita. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voidaan arvioida datakyvykkyyden nykytilaa ja suunnitella kehityksen seuraavia askelia.
Datakyvykkyyden kehittäminen tarvitsee myös määränpään
Näiden elementtien pohtiminen johti lopulta tärkeään havaintoon. Organisaation datakyvykkyyttä ei kannata kehittää vain kehittämisen vuoksi. Ensin täytyy ymmärtää, missä olemme nyt, mutta yhtä tärkeää on tietää, minne olemme matkalla ja siihen meitä auttaa datakompassi
Datan hallinnassa keskustelu keskittyy usein nykytilaan. Arvioimme datan laatua, prosesseja, vastuita, teknologioita ja hallintamalleja. Mittaaminen on tärkeää, mutta mittari yksin ei vielä vie eteenpäin. Kompassillakin on arvoa vasta silloin, kun olemme lähdössä matkalle.
Tekoälyn aikakaudella määränpää liittyy yhä useammin vaikuttavuuteen. Haluamme tehdä parempia päätöksiä, kehittää uusia palveluja, tehostaa toimintaa ja hyödyntää dataa sekä tekoälyä liiketoiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Silloin tarvitsemme keinon ymmärtää, mistä lähdemme liikkeelle ja mihin suuntaan meidän tulisi kehittyä.
Tästä meitä auttaa datakompassi. Sen tarkoituksena ei ole pelkästään arvioida datakyvykkyyden nykytilaa, vaan auttaa tunnistamaan seuraavat kehitysaskeleet matkalla kohti suurempaa vaikuttavuutta. Datakompassin ilmansuunnat muodostuvat viidestä elementistä: maasta, vedestä, ilmasta, tulesta ja puusta. Yhdessä ne muodostavat näkymän siihen, missä organisaatio on tänään ja mitä sen kannattaa kehittää seuraavaksi.
Mutta mikä tuo määränpää sitten on? Jokaisella organisaatiolla se näyttää hieman erilaiselta. Toiselle tavoitteena voi olla tekoälyn tehokkaampi hyödyntäminen, toiselle parempi äätöksenteko, kolmannelle asiakaskokemuksen kehittäminen tai toiminnan tehostaminen. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin vaikuttavuus. Datakyvykkyyttä ei kehitetä datan vuoksi, vaan siksi, että sen avulla voidaan saavuttaa organisaation strategiset tavoitteet.
Datakompassilla otetaan suunta
Organisaatioissa ei yleensä ole pulaa malleista. Käytössämme on lukuisia viitekehyksiä, hallintamalleja, ohjeita ja suosituksia siitä, miten asioita pitäisi tehdä. Ongelma ei useinkaan ole tiedon puute, vaan käytäntöön vieminen.
Tähän sopii hyvin kuva, jonka otin viime viikolla Etelä-Koreassa. Matkan aikana kävin Pohangissa, koska halusin nähdä televisiosarjan tunnetuksi tekemän veneen mäen päällä. Vene oli alun perin rakennettu osaksi kuvauksia, mutta paikan päällä sen nähtyäni sainkin aivan toisenlaisia ajatuksia. Vene ei ollut siellä, missä sen kuuluisi olla.
Kuvassa vene seisoo mäen päällä, vaikka meri näkyy horisontissa. Veneen paikka olisi vedessä, joten näky tuntui välittömästi väärältä. Myös mäkeä ylös johtava polku sai pohtimaan, kuinka paljon vaivaa oli nähty, jotta vene oli saatu sinne. Näky oli yhtä aikaa vaikuttava ja hieman absurdi. Samalla hetkellä mieleeni nousivat monet datanhallinnan hankkeet, joita olen vuosien aikana nähnyt.
Veneen paikka olisi vedessä, mutta jostain syystä se on päätynyt vuoren huipulle. Kuva toimii osuvana vertauskuvana monelle organisaatiolle, jossa vene edustaa organisaation erilaisia datan hallintaan liittyviä hallintamalleja. Meri puolestaan kuvaa liiketoimintaa ja käytännön vaikuttavuutta. Vaikka hallintamallit olisivat huolellisesti suunniteltuja ja hyvin dokumentoituja, niistä ei ole hyötyä, jos ne eivät koskaan päädy osaksi arjen toimintaa.
Organisaatioissa rakennetaan jatkuvasti uusia toimintamalleja, arkkitehtuureja ja prosesseja hyödyntämällä tunnettuja viitekehyksiä ja parhaita käytäntöjä. DMBOK kuvaa datanhallinnan osa-alueita, COBIT ohjaa hallintaa ja TOGAF auttaa arkkitehtuurin suunnittelussa. Niiden avulla rakennamme yhä parempia veneitä.
Silti joskus tuntuu siltä, että vene jää mäen päälle. Meillä on hallintamalli, mutta liiketoiminta ei käytä sitä. Meillä on dataa, mutta sitä ei hyödynnetä päätöksenteossa. Meillä on mittareita, mutta niiden vaikutus arjen toimintaan jää vähäiseksi. Teemme paljon oikeita asioita, mutta emme välttämättä etene oikeaan suuntaan. Silloin mieleeni nousi ajatuksia, jotka sopivat myös datakompassin käyttötarkoitukseen. Ehkä kompassi on ollut hieman vinossa. Siksi vene on päätynyt mäelle eikä merelle. Tärkein kysymys ei kuitenkaan ole, miksi vene on mäellä. Tärkein kysymys on, miten saamme sen takaisin veteen.
Datakompassin viisi elementtiä auttavat ymmärtämään, millaisessa kunnossa veneemme on. Mutta kompassin tavoin ne eivät yksin määritä määränpäätä. Ne auttavat varmistamaan, että vene pääsee liikkeelle ja kulkee oikeaan suuntaan.
Suunta kohti vaikuttavuutta
Datakompassin tehtävä ei ole tuottaa uusia hallintamalleja. Sen tehtävä on auttaa organisaatiota ottamaan suunta siitä, missä se on nyt, mihin se on matkalla ja mitä seuraavia askelia sen kannattaa ottaa matkansa aikana. Kun nykytila, vahvuudet ja kehityskohteet tunnistetaan, kehittämistä voidaan tehdä suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti.
Toisin sanoen kysymys ei ole siitä, kuinka hieno vene meillä on. Kysymys on siitä, pääseekö vene liikkeelle ja kulkeeko se kohti oikeaa määränpäätä.
Datakyvykkyys on väline, jonka avulla määränpäätä voidaan tavoitella. Kun datan hallinta, osaaminen, toimintamallit ja teknologia kehittyvät tasapainoisesti, organisaation kyky hyödyntää tietoa vahvistuu. Samalla syntyy paremmat edellytykset hyödyntää tekoälyä, kehittää palveluita ja tehdä parempia päätöksiä.
Vaikuttavuus syntyy vasta silloin, kun tieto muuttuu käytännön toiminnaksi. Siksi Datakompassin tarkoitus ei ole ainoastaan kertoa, missä olemme tänään, vaan auttaa meitä etenemään kohti parempaa huomista.
Lopulta kyse ei ole datasta eikä edes tekoälystä. Kyse on kyvystä muuttaa tieto toiminnaksi, toiminta tuloksiksi ja tulokset vaikuttavuudeksi. Silloin vene ei enää seiso mäen päällä, vaan etenee kohti määränpäätään. Tekoälyn aikakaudella juuri tämä kyky ratkaisee, ketkä organisaatiot onnistuvat muuttamaan datan aidoksi kilpailueduksi.
Minna Oksanen uskoo, että data on kuin ilma: sen merkitystä ei juuri huomaa silloin, kun kaikki toimii, mutta puutteet näkyvät nopeasti. Hän on yli 20 vuotta auttanut organisaatioita kehittämään tietoarkkitehtuuria, datahallintaa ja datan hyödyntämistä. Työssään hän keskittyy siihen, miten datasta syntyy todellista vaikuttavuutta ihmisten, palveluiden ja liiketoiminnan hyväksi. Minna toimii myös DAMA Finland ry:n puheenjohtajana.
