Tekoälyn nopea käyttöönotto muuttaa työtä tavalla, jota ei ole aiemmin nähty. Kun teknologinen kehitys etenee kiihtyvällä tahdilla, organisaatioiden sisällä nousee esiin kysymys: kuka pysyy muutoksen mukana ja kenen on vaikeampi sopeutua uuteen tekoälyaikaan?
Tekoälyä on totuttu tarkastelemaan erityisesti tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, miten tekoäly vaikuttaa työn rakenteeseen ja yhdenvertaisuuteen. Tutkimusten mukaan (Lahtinen 2024) monien tukitoimintojen – kuten viestinnän, hallinnon, HR:n, taloushallinnon ja assistenttityön – ammattilaiset kokevat tekoälyn käyttöönoton epätasaisesti. Nämä työntekijät, jotka usein ovat naisia ja monesti uransa myöhemmässä vaiheessa, kohtaavat haasteen: heidän odotetaan omaksuvan nopeasti uusia tekoälyratkaisuja, vaikka heillä ei välttämättä ole siihen tarvittavaa osaamisperustaa tai tukea.
Tekoälytaidot eivät synny tyhjiössä
Tukitoimintojen työntekijöiden työ on usein monimuotoista ja ihmisläheistä, se sisältää koordinointia, ongelmanratkaisua ja organisaation sisäistä vuorovaikutusta. Nämä ovat taitoja, joita tekoäly ei suoraan korvaa, mutta jotka muuttuvat, kun työhön tulee uusia digitaalisia välineitä.
Monet kokeneet asiantuntijat ovat tottuneet tekemään työnsä itsenäisesti ja omien ammatillisten rutiiniensa varassa. Nyt heiltä odotetaan jatkuvaa uuden oppimista ja kykyä arvioida, mitä voi automatisoida ja missä ihmisen harkinta tuo lisäarvoa. Tämä vaatii sekä teknistä että psykologista sopeutumista, itseluottamusta, resilienssiä ja halua muokata omaa työtä.
Tutkimus on osoittanut, että tällaiset valmiudet, kuten oma-aloitteisuus, itseohjautuvuus ja halu kehittää omaa roolia, ovat nousseet avaintaidoiksi tekoälyn aikakaudella (Lahtinen & Saaranen 2024). Kyse ei siis ole vain teknisestä koulutuksesta, vaan myös työn merkityksen ja identiteetin uudelleenajattelusta.
Yhdenvertaisuus tekoälyaikakaudella
Tekoäly tarjoaa mahdollisuuksia vähentää työn kuormitusta, mutta se voi myös vahvistaa eriarvoisuutta työyhteisöissä. Jos osa työntekijöistä jää ilman koulutusta tai käytännön tukea, he voivat jäädä sivuun kehityksestä, mikä heikentää sekä heidän asemaansa että organisaation kokonaisresilienssiä ja kilpailukykyä.
Erityisen tärkeää on huomata, että tukitoimintojen työntekijät ovat usein organisaatioiden sosiaalinen liima: he ylläpitävät yhteistyötä, tietovirtoja ja työhyvinvointia. Jos tämä ryhmä ei saa tukea tekoälyn käyttöönotossa, koko työyhteisö kärsii. Tekoäly ei yksin johda inhimillisempään työhön; siihen tarvitaan tietoista johtamista, eettisiä periaatteita ja koulutusta, joka huomioi erilaiset lähtökohdat.
Tulevaisuudessa tekoäly tulee entistä syvemmin osaksi työtä. Se muuttaa työn luonnetta ja osaamisen rakennetta. Työelämän murros voi parhaimmillaan lisätä luovuutta, yhteistyötä ja oppimista, jos sen toteuttamiseen löytyy inhimillinen ja oikeudenmukainen suunta.
Lähteet:
- Lahtinen, A. (2024). Research on Artificial Intelligence as a Promoter of Equality. Working paper.
- Lahtinen, A. & Saaranen, P. (2024). Entrepreneurial Spirit Paving the Way for Successful AI Deployment in Knowledge Work and Organizations.
Kirjoitus on osa ReiluAI- ja FinEstAI-hankkeita. Haaga-Helian Tekoäly ja yhdenvertaisuus työyhteisöissä (ReiluAI) edistää tekoälyn yhdenvertaista ja eettistä käyttöä asiantuntija- ja tietotyössä kestävällä ja osallistavalla tavalla. FinEstAI:ta toteuttavat Haaga-Helia ja Estonian Business School. Hanke kehittää uusia malleja tekoälytaitojen vahvistamiseen tukitoimintojen työntekijöille Suomessa ja Virossa.
Anna Lahtinen, KTT, toimii vanhempana tutkijana Haaga-Helia AMK:ssa. Hänellä on erityisosaamista tekoälyn tuomista mullistuksista työelämässä, liiketoiminnassa ja urapoluissa. Lahtinen on ollut eturintamassa tukemassa tekoälyn käyttöönottoa yrityksissä. Hänen johtamissaan TKI-hankkeissa on tuettu organisaatioita hyödyntämään tekoälyteknologioita ja kehittämään niihin liittyvää osaamista.
