IoT-maailma tekee tuloaan ja huikeiden kasvuennusteiden totuus selviää muutaman vuoden kuluessa. Ennustajasta riippuen povataan jokaiselle maailman asukkaalle jopa kymmeniä verkkoon kytkettyä laitetta vuoden 2020 tienoilla. Jos ajatukset pitävät paikkansa edes osittain, ollaan tilanteessa, jossa verkkoon liitettyjen laitteiden ja toimintojen määrä kasvaa merkittävästi nykyhetkeen verrattuna. Kaiken internet tarvitsee toimiakseen myös kaiken tietoturvaa ja tietosuojaa.

Taloudelliset lähtökohdat

Energiatehokkuuden ja tuottavuuden tavoittelu sekä kotien palveluratkaisujen tarve toimivat lähivuosien kysynnän kiihdyttäjinä, ja uusissa ratkaisuissa hyödynnetään jo nyt runsaasti verkottunutta teknologiaa. Hyvällä suunnittelulla sekä yhteiskunnan ohjauksella ja kannusteilla voidaan yksittäiset toteutukset valjastaa palvelemaan todellisen älykaupungin tarpeita. Tarvettakin tälle olisi, sillä heikko energiatehokkuus ja huonon sisäilman aiheuttaman tuottavuuden lasku johtavat vuositasolla miljardiluokan menetyksiin.

Teknologia on jo täällä

Hyvien suunnittelumenetelmien ja jatkuvan seurannan avulla on jo nyt mahdollista luoda raportoivia rakennuksia, jotka voivat kertoa milloin ovat matkalla energiatehokkuuden tai rakennusterveyden kannalta hälytysrajan ulkopuolelle. Kokonaisuuden ja käyttötarkoituksen hyvä suunnittelu ja yhteensopivuus ovat avainasemassa. Jatkossa mahdollisuudet paranevat entisestään, kun anturiteknologiaa voidaan hyödyntää sekä materiaaliketjujen valvonnassa, valmiissa rakenteissa ja rakennusten käyttäjien palveluissa. Suunnittelumenetelmät pitäisikin valjastaa seinien rakentamisen lisäksi rakennuksen elinkaaren aikaisen käytön ja tuottavuuden optimointiin. Tämä edellyttää uudenlaista asennoitumista ja toimintatapoja sekä tilaajilta että tekijöiltä.

Sairaita rakennuksia

Rakennusten sisäilmaongelmat ovat julkisuudessa lähes viikoittain. Kuntaliiton rahoittaman tutkimuksen mukaan noin 200 000 lasta viettää päivänsä rakennuksissa, joissa on merkittävä sisäilmaongelma. Suorien sairaskulujen lisäksi hallitsematon tilanne heijastuu tuottavuuteen. Sairasta lasta hoitava vanhempi on poissa tuottavasta työstä ja myös lasten oppimistulokset ovat tutkitusti heikompia huonossa ympäristössä. Yksi keskeisistä ongelman aiheuttajista on rakennushankkeen aikana kastuvat materiaalit sekä materiaalien pinnoittaminen ennen kuin alemmat materiaalikerrokset ovat saaneet riittävästi kuivua. Rakennuksen käytön aikaiset haasteet liittyvät ilmanvaihdon hallintaan ja lämpötalouteen, joiden energiatehokkuuteen tähtäävä optimointi saattaa viedä sisäilman laadun kestämättömään tilaan.

Elinkaarimalli kestävien valintojen pohjana

Panostamalla elinkaaren hallinnan kannalta kestäviin valintoihin jo kilpailutuksen ja perussuunnitelmien yhteydessä olisi mahdollista melko edullisesti varustaa rakennus anturiteknologialla, jolla voitaisiin optimoida säädöt käytön kannalta tehokkaasti ja terveellisesti. Toimintamallina tämä edellyttänee muutoksia alan vastuunjakoihin sekä uusia palvelumalleja toteutusten jatkuvaan seurantaan. 2020-luvun energiatehokkuutta edellyttävät rakennusmääräykset johtavat todennäköisesti alueelliseen energiantuotantoon ja kysyntäjouston hallintaan kuluttajakohtaisella säädöllä. Tällöin kulutuspiikkejä ohjataan ja hallitaan profiloimalla kulutustapahtumat ja käyttösykli, joiden avulla voidaan ennustaa alueen kulutustapahtumien toteutumista ja optimoida näin eri energiamuotojen hallintaa. Kotiin ja toimistoon asti ulottuviin valvontamahdollisuuksiin liittyy vahvasti myös vastuu ja velvollisuus hallita merkittävää määrää yksilöiden ja yritysten tietosuojaan liittyvää materiaalia. Yksilön ja yritysten aktiviteetit voidaan helposti päätellä kohteen monitoroinnin perusteella ja myös ei-toivotut operaatiot aikatauluttaa vääriin käsiin pääsevän aineiston perusteella. Voro voisi siis heikosti toteutetun suojauksen perusteella arvioida kulutusraportista, mikä on otollisin hetki kiinteistön fyysiselle tyhjentämiselle.

Kotihoito edellyttää yhteentoimivuutta

Koteihin sensorijärjestelmät ovat tulossa erityisesti lisääntyvän hoidontarpeen kautta. Huoltosuhde on kasvamassa nopeasti nykyisestä 0,5:stä lähelle yhtä ja ylikin, erityisesti kasvualueiden ulkopuolella. Huoltosuhde >1 tarkoittaa, että yhtä työssäkäyvää kohden on useampi hänen tuloistaan riippuvainen, hoitoa kaipaava henkilö. Laitoshoidon kulut ylittävät palkansaajien keskiansion, jolloin yhteiskunnan edellytykset nykyisenkaltaiseen vanhustenhoitoon eivät ole taloudellisesti mahdollisia. Ikääntyvät henkilöt ovat aiempaa parempikuntoisia pärjäten pidempään ilman ulkoista apua. Kuitenkin elinajan odote on kasvanut ja yli yhdeksänkymppinen, yksin kotonaan asuva vanhus ei ole ollenkaan tavatonta. Tällöin elinajanodotteen lisäys tuottaa lopulta nykyistä enemmän hoidon tarpeessa olevia. Ikääntyvien aktiviteeteissa on luonteenpiirteistä ja muista ominaisuuksista juontuvia eroja. Savolaismummon päivä saattaa sujua hämäläiskollegaa aktiivisemmissa merkeissä. Kuitenkin ihmiset ovat yksilöitä, ja todellinen päivärytmi selviää vasta aktiivisuuden seurannan kautta. Aktiivisuudella on merkitystä erityisesti sairauksien ennakoinnin ja vaikutuksen seurannassa. Havaitsemalla muutos trendissä voidaan apua tuottaa ajoissa, vaikka potilas ei osaisi tai pystyisi sitä itse pyytämään. Myös muistisairaudet ovat haasteena kotihoidon toteuttamisessa, kun yksin asuva vanhus saattaa unohtaa keittolevyn päälle tai lähteä ulkoilemaan keskellä yötä. Tällöin automatiikka pystyy havaitsemaan poikkeamat ja hälyttämään apua ajoissa. Kehittyessään järjestelmät pystynevät hyödyntämään tietoja myös ennakoivan hoidon osana.

Uusia joukkueita pelikentälle

Seurantatiedoista on perinteisen kunnallisen kotihoidon palveluntuottajien lisäksi kiinnostunut kasvava joukko ryhmittymiä. Yksilön valinnanvapauden perusteella henkilö saattaa hankkia kotihoidon peruspalvelut kunnalliselta toimijalta, mutta käyttää palveluseteleitä kotona tapahtuviin erikoissairaanhoidon palveluihin. Valinnanvapauden aikana sensoritietoa pitää kohtuudella pystyä lukemaan ja luovuttamaan eri tahojen tarpeisiin. Myös huolestuneelle omaiselle ja kaveripalveluita järjestävälle vapaaehtoisryhmälle. Koskapa yhteen ihmiseen ja asuntoon mahtuu vain rajallinen määrä teknologiaa, tulee yhteensopivuudesta huolehtia markkinoiden toiminnan mahdollistamiseksi toivotulla tavalla. Yhteiskunnan ohjauksella on tässä merkittävä rooli.

Kun kotihoidon asiakkaan huoneiston ja hoitotekniikan mittaamat tiedot on saatu palveluväylään, pitäisi vielä päättää, kenelle tietoa luovutetaan, miten kauan luettu tieto on saatavissa, ja miten varmistetaan eriaikaisten tietojen eheys ja verkoston luotettava identifiointi. Yhteiskunnallisilla toimijoilla on käynnissä useita hankkeita, jotka tuottavat viitekehyksen terveystietojen hallintaan ja henkilöiden tunnistamiseen sekä osapuolten väliseen sanomaliikenteeseen, mutta todennäköisesti teknologia tuo tullessaan myös yksityiseen käyttöön suunnattuja laitteita ja verkostoja erityisesti kasvavan valinnanvapauden myötä. Tämän lisäksi on todennäköistä, että kotihoidossa hyödynnetään rakennuksen perustekniikasta saatavia tietoja, kuten kuorisuojan ja läsnäoloantureiden tietoja ja sähköverkon ohjaustietoja. Taloudellisesti olisi mielekästä, että yksityisesti hankittu laite olisi myöhemmin liitettävissä soveltuvin osin kotisairaanhoidon palvelun tietolähteeksi.

Monimutkaista teknologiaa monimuotoiselle sidosryhmälle

Monimutkaisten järjestelmien yhteensovittaminen ja hallinta ei muutu helpommaksi, kun uusia toimialoja ja toimintamalleja otetaan mukaan. Valtavien tietomäärien hallinta edellyttää uusia työvaiheita sekä palvelutuotantoa, jossa kokonaisuutta ylläpidetään ja hallinnoidaan mahdollisesti vuosikymmenten ajan. Kasvava laitemäärä tuottaa entistä tarkempaa ja yksilöivämpää tietoa, mikä asettaa haasteensa tiedon prosessoinnille ja saatavuudelle. Tiedon käsittelyn ennakkosuunnittelu korostuu siis muutenkin kuin tietosuojan tavoitteiden kannalta. Loppukädessä tiedon omistaja vastaa siitä, että tiedot ovat käytettävissä oikeaan aikaan ja että niiden käyttö on asianmukaista. Tämä johtanee uudenlaiseen ajatteluun toimialoilla, joihin tietotekniikka on tulossa ”keittiön kautta”. Rakennusyhtiöillä ja suurilla rakennusten omistajilla on tietohallintopäälliköt, mutta pitäisikö myös rakennushankkeelle ja valmiille rakennukselle nimetä saman tien tietosuojavastaava ja tietoturvapäällikkö? Ainakin se auttaisi kanavoimaan päätöksentekoa hallitummin.

Kestävätkö kumppanit matkassa?

Rakennushankkeissa rakennuksen elinkaari saattaa olla yli sata vuotta ja tyypillisesti puoli vuosisataa. Kuitenkin rakennusurakoitsijan takuuvastuu harvoin ulottuu kymmentä vuotta pidemmälle. On selvää, että muutoksia matkan varrella tapahtuu ja tämä asettaa tehtävät valinnat vielä kriittisempään tarkasteluun. Joudutaanko uusimaan koko järjestelmä, jos yhteensopivia laajennuksia ei ole tarjolla, tai lähdekoodi on suljettu ja tekijä lopettanut toimintansa? Omistaja vastaa lopulta kiinteistöön sijoitettujen järjestelmien tarkoituksenmukaisesta toiminnasta, mutta välttämättä nykyisillä palvelumalleilla ei voida hankkia kokonaisuuden hallintaan pystyvää ylläpitoa rakennuksen elinkaaren ajaksi. Kehityskulku on osin järjestelmien monimutkaistumisen ja toisaalta tekemisen hajautumisen tulosta.

Haasteet voitoiksi

Miten haasteet saisi käännettyä voitoksi? Suunnittelun, testauksen ja ennakoivan päivityspolun kustannuksia pitäisi arvioida kohteen elinkaaren tuottavuuden ja käyttövarmuuden kautta. Tällöin tietoturvaan ja jatkuvuuteen panostaminen muodostaa kertaluonteisen kulun sijasta jatkuvia tuottoja ja palvelumahdollisuuksia kohteen omistajille ja tilaajille. Asukkaille ja tilojen käyttäjille panostaminen jatkuvuuteen ja tietosuojaan antaa luotettavan kuvan kokonaisuudesta ja tuottaa lisäarvoa, josta ollaan valmiita maksamaan.  Yhteiskunnan kannalta on merkittävää, että yksittäisen rakennuksen lisäksi liitettävyys ja yhteentoimivuus ovat tavoitteina uudisrakennushankkeen ja merkittävän perusparannuksen osana. Tällöin olisi mahdollista taata ikääntyvän väestön turvallinen ja ja tasapuolinen kotona asumisen mahdollisuus ja tuottaa merkittäviä kansantaloudellisia kustannussäästöjä paremman asumisenlaadun ja elinympäristön muodossa.

Tuumasta toimeen

Tietoturva ry ja Sytyke Ry ovat olleet mukana kokoamassa neuvottelukuntaa valmistelemaan muutosta rakennushankkeiden digitalisoinnille. Hankkeessa on mukana alan edelläkävijöitä, merkittäviä kiinteistöomaisuuden haltijoita ja merkittäviä julkisia toimijoita. Tavoitteena on muuttaa alan nykyisiä toimintatapoja, vastuurajoja ja palvelumalleja eri toimijoiden kesken, jotta yhteentoimivien ratkaisujen järkevä käyttö mahdollistetaan. Myös yhtenäinen tiedon jakaminen markkinoille parhaista ratkaisuista muodostaa kysyntää ja johtaa lopulta kokonaistaloudellisesti parempaan ja terveempään rakennuskantaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvät sekä laajoja peruskorjauksia suunnittelevat ovat erityisessä asemassa sen suhteen, käännetäänkö nykyinen ”aika ja raha”-ajattelu laatuun ja kestävyyteen, mikä lopulta koituisi kokonaiskustannusten kautta kaikkien osapuolten säästöiksi. Tietoturva ja tietosuojan varmistaminen ovat aivan keskeisiä piirteitä kokonaisuuden kannalta, jotta saadaan tieto liikkumaan niille osapuolille, joille se on tarpeen. Kun hankkeessa huomioidaan samalla tiedonsiirtotarpeiden luottamuksellisuus ja valinnan vapaus, luodaan edellytykset aikaa kestäville ja asukaslähtöisille älykaupungeille. ”Digitalisaatio rakennushankkeeseen ryhtyvälle päättäjälle” – oppaan ensimmäinen versio on tarkoitus julkaista syksyllä ja tavoitteena on saada alulle parhaiden käytäntöjen  pysyvä päivityskäytäntö alan sidosryhmien, julkishallinnon ja kiinteistönomistajien sekä -käyttäjien kesken.


Janne Ollenberg, Teknologia-arkkitehti Kuntien Tiera Oy, Tietoturva ry. Jannella on yli 20 vuoden monipuolinen kokemus tietotekniikan soveltamisesta maalla, merellä ja ilmassa. Hän on koulutukseltaan rakennustekniikan ja tietotekniikan insinööri.