Regulaatiot eli sääntelyt työllistävät suurta joukkoa asiantuntijoita niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ne ovat olleet jo pitkään merkittävä osa erilaisten finanssilaitosten sovelluskehityksen työnkuvaa ja ovat sitä jatkossakin, koska sääntelyiden määrä ei ole vähenemässä.’
Regulaatiohankkeita riittää
Euroopan unionin regulaatiohankkeet hallitsevat vahvasti finanssialaa, ja ne koskevat tavalla tai toisella jokaista olemassa olevaa finanssialan laitosta, niin pankkeja, vakuutusyhtiöitä kuin sijoituspalveluita tuottavia yrityksiäkin. Jokaisessa finanssialan yrityksessä ne hallitsevat suurta osaa vähintäänkin BI-sovelluskehityksestä. Regulaatiohankkeet ovat viranomaisvaatimuksena pakollisia tehtäviä, joten niiden toteuttaminen ei ole harkinnanvaraista. Resurssit niiden tekemiseen on siis löydyttävä.
Otetaan esimerkkinä Solvenssi II ja Basel (I, II, III ja kohta myös IV). Solvenssi II -laskenta on henki-, vahinko- sekä jälleenvakuutustoiminnan vakavaraisuutta säätelevä hanke, jota ohjaavat EU-direktiivit Solvency II ja Omnibus II, joita on valmisteltu vuodesta 2009 lähtien. Alun perin Solvenssi II:n piti astua voimaan jo vuonna 2012, mutta kokonaisuudessaan se saatettiin voimaan vasta vuonna 2016.
Basel puolestaan on rahoituslaitosten vakavaraisuutta säätelevä hanke, jonka juuret johtavat jo vuoteen 1930. Tuolloin Belgian, Iso-Britannian, Italian, Ranskan ja Saksan keskuspankit sekä ryhmä joitakin yksityisiä pankkeja Japanista ja Yhdysvalloista perustivat Kansainvälisen järjestelypankin. Sen alkuperäinen tarkoitus oli varmistaa Saksan maksukyky ensimmäisen maailmansodan sotakorvausten maksujen takkuillessa. Järjestelypankin alaisuuteen perustettiin Baselin komitea vuonna 1974 reaktiona joukkoon pankkien tekemiä konkursseja. Vuodesta 1988 alkaen eri maissa toisistaan eronneet säännökset yhdenmukaistettiin ja kansainvälisesti toimivien pankkien oman pääoman suuruudelle asetettiin vähimmäisvaatimukset. Nämä säädökset tunnetaan nimellä Basel I, ja ne ovat koko vakavaraisuussääntelyn perusta. Basel II julkistettiin vuonna 2004, se astui voimaan vuonna 2007 ja on voimassa toistaiseksi. Siihen on kirjattu muun muassa pätevät oman pääoman vähimmäisvaatimukset. Sen perimmäinen idea on luottoriskin oikeassa mittaamisessa. Tällä hetkellä voimassa on myös Basel II:ta täydentävä Basel III, mutta uutta täydentävää Basel IV -sääntelyä ollaan jo kovaa vauhtia valmistelemassa. Baselia ohjaavat Euroopan unionin säätämä luottolaitosdirektiivi CRD IV sekä vakavaraisuusasetus CRR.
Näiden kahden suuren hankkeen lisäksi on vielä joukko muita enemmän ja vähemmän suuria hankkeita, kuten tietosuojauudistus, erilaiset sijoittamiseen liittyvät hankkeet (esimerkiksi MiFID ja MiFIR), vakuutusten tarjoamiseen liittyvä direktiivi (IDD), vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet (PRIIPS), johdannaisten sääntely (EMIR), rahoitusinstrumentteihin liittyvä säädös (IFRS9) sekä monia, monia muita. Näistä esimerkiksi tietosuoja on tällä hetkellä keskustelun kohteena monessa henkilötietoja käsittelevässä yrityksessä, eikä vähiten juuri finanssialalla, jossa lähes kaikki käsiteltävä data koskee tavalla tai toisella henkilötietoja.
Jos on paljon erilaisia säädöksiä, direktiivejä sekä asetuksia, niin on paljon myös viranomaisia ja valvojia, jotka pitävät huolen siitä, että säädöksiä, direktiivejä ja asetuksia ja niiden mukanaan tuomia lakeja noudatetaan. Kansallisella tasolla Suomessa finanssialaa valvovat muun muassa Finanssivalvonta ja Suomen Pankki (Suomen keskuspankki). Myös muilla Euroopan mailla on omat finanssivalvojansa sekä keskuspankkinsa. Kansainvälisellä tasolla valvojia onkin sitten jo enemmän kuin kourallinen. Näitä ovat muun muassa Euroopan Keskuspankki, Euroopan järjestelmäriskikomitea (ESRB), Euroopan Komissio, Euroopan Parlamentti. Lisäksi jokaiselle osa-alueelle on oma valvojansa: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA), Euroopan pankkiviranomainen (EBA) sekä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen (EIOPA). Ja puhumattakaan vielä sitten Amerikan finanssivalvonnasta, joka sekin ulottuu osittain Eurooppaan asti.
Töitä riittää
Tie direktiivistä, asetuksesta tai säädöksestä valmiiksi toteutukseksi on pitkä. Esimerkiksi Solvenssi II:n ja Baselin direktiivit, asetukset sekä erilaiset säädökset liitteineen ja tulkintoineen sisältävät tuhansia sivuja tekstiä ja taulukoita. Näiden tulkinta ei aina ole niin yksiselitteistä, ja työssä kaivataankin sekä vakuuttamisen ja pankkitoimialan ammattilaisten, lakimiesten että matemaatikkojen ja analyytikkojen osaamista. Laajat ja vuosia kestäneet hankkeet ovatkin työllistäneet niin liiketoiminnan määrittelijöitä kuin teknisiä toteuttajia jo vuosia ja työllistävät varmasti jatkossakin, siitä pitää huolen sääntelyyn tasaista tahtia julkaistavat muutokset sekä laajennukset. Merkittäviä kustannuksia aiheutuu laite- ja lisenssihankinnoista sekä järjestelmien kehittämisestä. Regulaatiohankkeet ovatkin erittäin resursseja sitovia, aikaa vieviä sekä suoraan sanoen kalliita − kustannukset näkyvät pakostakin myös kuluttajien kukkaroissa esimerkiksi erilaisina palvelumaksuina.
Regulaatiohankkeiden läpivienti on vaatinut ja vaatii edelleen parhaat tekijät niin liiketoimintamäärittelijöiden kuin järjestelmätoteuttajienkin osalta. Sekä Solvenssi II:ssa että Baselissa tehdään matemaattisesti erittäin vaativaa laskentaa sekä hyödynnetään tilastollisia menetelmiä, joten monenlaisia osaajia tarvitaan. Pitkän linjan järjestelmäasiantuntijoillekin löytyy yhä edelleen ratkottavaa sovellusarkkitehtuurista, ajojen optimoinnista ja lopputulosten mallintamisesta parhaiten hyödynnettävään muotoon. Melko usein hankkeista puhutaan raportointihankkeina, mikä on sikäli harhaanjohtavaa, että nykyaikainen finanssisektorin tilastomatematiikkaan ja malleihin perustuva riskilaskenta on hankkeiden ydin ja vie käytännössä valtaosan resursseista.
Säädöksiä varten rakennetut pakolliset järjestelmät eivät täytä pelkästään välittömiä viranomaisvaatimuksia, vaan ne tuottavat myös arvokasta tietoa finanssialan yritysten riskienhallinnan ja toiminnanohjauksen käyttöön. Esimerkiksi Baselia varten rakennetut järjestelmät tukevat toisaalta järkevää lainan myöntämisprosessia, toisaalta riskilaskentojen tuloksia voidaan hyödyntää myös esimerkiksi sijoitustoiminnan tukena.
Risut ja ruusut
Erilaiset säädökset tuovat tullessaan paljon hyvää ja vähän huonoakin. Tärkein tavoite on luonnollisestikin, että mahdollisesti edes yksi pankkikriisi jää kokematta. Ehdottoman hyvää on myös valvonnan mukanaan tuoma yhdenvertaisuus asiakkaiden välille. Kun sääntely vaatii, että lainan hakijat pisteytetään hyväksytyn prosessin ja laskentatavan mukaisesti, lainoja myönnetään valittujen parametrien pohjalta, siinä missä lainanantoprosessi saattoi aikaisemmin perustua aikaisemmin vähemmän rationaalisiin syihin.
Miinuspuolelle on laskettava se, että uudet säännökset tuovat myös paljon kustannuksia pankeille, vakuutusyhtiöille ja muille finanssialan yrityksille. Lisäksi ne sitovat henkilöresursseja, jotka voisivat tehdä muunkinlaista liiketoiminnan kehitystyötä, kuten uusien palveluiden kehittämistä.
Kuluttajan on kuitenkin hyvä huomioida se merkittävä seikka, että vaikka kustannusten kasvun myötä myös asiakasmaksut kasvavat, niin esimerkiksi aiemmin mainittu tietosuojauudistus työllistää muun muassa pankkeja ja vakuutusyhtiöitä pääosin yksittäisen kuluttajan edun vuoksi. Eli summa summarum ei niin huonoa, ettei jotakin hyvääkin.
Heidi Kakko toimii BI-alueen palveluja tarjoavassa Aureolis Oy:ssa BI-konsulttina ja on ollut mukana erilaisissa finanssialan hankkeissa lähes kymmenen vuotta. Erityisesti erilaiset regulaatiohankkeet ovat tulleet hänelle vuosien mittaan tutuksi.
Aureolis Oy on Suomen johtava Business Intelligence -alueeseen ja tietovarastointiin keskittynyt asiantuntijapalveluorganisaatio. Teemme asiakkaistamme kilpailukykyisempiä tuottamalla räätälöityjä BI-ratkaisuja ja -palveluja, jotka mahdollistavat tiedolla johtamisen jalostetun liiketoimintatiedon ja analytiikan avulla.