Tuhottaman pitkä exel-taulukko täytettävänä, kymmenittäin liitteitä luettavana, hinta annettava viideksi vuodeksi kiinteänä ja muutamia päiviä aikaa perehtyä materiaaliin. Julkisiin ICT-hankintoihin tarjoaville tahoille edellä kuvattu prosessi saattaa olla liiankin tuttu.
Perinteisesti julkisia hankintoja on kilpailutettu tuottavuuspohjaisesti. Projektille on asetettu sisäiset tavoitteet ja määritelty tiukat tekniset ja toiminnalliset raamit sekä etukäteen asetettu aikataulu. Tarjoajan tehtäväksi on usein jäänyt täyttää tarjouspyynnössä vaaditut lippu-lappuset. Vaatimuksista poikkeamia ei sallita; rasti väärässä ruudussa johtaa ”game over”- tilanteeseen tarjoajan tarjouksen osalta.
Perinteisen mallin lisäksi hankintoja toteutetaan julkisia hankintoja enemmässä määrin tavoiteperusteisina hankintoina. Tavoiteperusteisessa hankinnassa hankintayksikkö asettaa löyhän teknisen kehyksen ja ylätason tavoitteet hankinnalle. Tarjoaja antaa alustavan ehdotuksen toimintamallista ja/tai toteutuksesta. Voittava tarjoaja valitaan usein tarjottavan tiimin osaamisen perusteella. Sopimuskaudella tuottaja ja tilaaja keskustelevat vaihtoehdoista ja valitsevat yhteistoimin linjat, joita pitkin edetään kohti haluttua lopputulosta. Yhteisen ohjausryhmän perustaminen on tavoiteperustaisissa hankinnoissa yleistä. Ohjausryhmä ratkaisee esiin nousevat haasteet, ristiriidat ja vastaa siitä, että yhteistoiminnalliset tavoitteet saavutetaan.
Vielä pidemmälle vaikuttavuuden suuntaan viedyssä mallissa asetetaan tavoitteita itse toiminnalle. Toimintaa seurataan asetettujen mittarien perusteella ja tuottajalle maksettava korvaus perustuu kokonaan tai osittain saavutettuun vaikuttavuuteen.
ICT-sektorin nykytila vaikuttavuusperusteiden hankintojen osalta
Yleisin malli ICT-palveluiden kilpailutuksissa on edelleen perinteinen toiminnallinen malli. ”Hölmöläisten hommaa” ”Kun teemme projekteja yksityisten tahojen kanssa on asia X ja Y aina helpompaa” toteavat tarjoat yleensä tässä vaiheessa.
Julkisen hankintayksikön toiminta on kuitenkin rajatumpaa kuin yksityisen puolen toimijan. Siksi usein julkisella hankintayksiköllä on selvät intressit toiminnallisen mallin käyttöön.
Ensinnäkin julkisen puolen toimija ei voi ottaa samalaisia riskejä toiminnassaan kuin yksityisen puolen toimijat. Hankittavien palveluiden on toimittava ja palvelukatkot eivät ole mahdollisia. Toiseksi projektien toteuttaminen on merkittävän paljon säädellympää kuin yksityisellä puolella. Hankintayksiköllä on liikkumavaraa vain sen verran mitä hankinta- ja muun lainsäädäntöä mahdollistavat. Kolmanneksi merkittävät toiminnalliset muutokset sopimuskaudella ovat hallinnollisesti hankalia ja mahdollisesti julkisia hankkijoita sitovan hankintalain vastaisia.
Tavoiteperustainen hankinta myös yleisesti ottaen vaatii enemmän tilaajalta. Julkiset toimijat, kuten kunnat ja Hyvinvointialueet ovat monialatoimijoita. Talon sisäinen osaaminen ICT-hankintojen osalta saattaa olla riittämätöntä, tavoiteperusteisen hankintaan täysimittaiseen toteuttamiseen. Talon sisältä ei löydy riittävää ammattitaitoa tai vapaata resurssia ohjausryhmään ja projektin päivittäiseen toteutukseen osallistumiseksi.
Hyvin toteutetussa tavoiteperusteissa hankinnassa projektin kehitysmahdollisuudet ovat kuitenkin laajemmat ja liikkumavara sopimuskaudella on laajempaa kuin toiminnallisessa mallissa. Projektin suunnitteluvaiheen aikaisia virheitä on helpompi korjata, kuin toimija ja tuottaja eivät ole sidoksissa täysin kiinteään tekniseen kehikkoon.
Vaikuttavuustavoitteet sopivat vain tiettyihin tilanteisiin
Vaikuttavuusperusteiset hankinnat ovat vielä varsin harvinaisia. Soveltuvien tavoitteiden ja mittarien asettaminen vaatii pitkälle menevää ennakointia. On vaikeaa arvioida mitkä ovat soveltuvia indikaattoreita toiminnan vaikuttavuuden arvoimiseksi.
Myös yritysten taloudelliset realiteetit muodostuvat usein esteeksi. Harvan toimijan kassa kestää tilannetta missä maksu tehdystä työstä saadaan vasta kuin todelliset tulokset ja vaikutukset on todennettu. Käytännössä vaikutusten todentaminen voidaan usein tehdä vasta suoritteen ollessa tuotantokäytössä. Eri malleista on siis vaikea valita kaikkiin tilanteisiin yhtä ja parasta. Kilometrin mittainen excel-listaus on hankintayksikön kannalta edelleen silloin tällöin paras valinta. Tavoiteperustainen mallilla voidaan saavuttaa parempi lopputulos, mutta vaikuttavuusperustainen malli vaatii huomattavasti enemmän tilaavalta hankintayksiköltä.
Vaikuttavuusperusteinen hankinta on yleisesti ottaen parasta toteuttaa, niin että vaikuttavuustavoitteet ovat rakennettu bonus -tyyppiseksi ratkaisuksi. Bonusmallissa projektin peruskulut maksetaan toimijalle ja tuottajan katteet tehdään tai jäävät tekemättä vaikuttavuustavoitteiden saavuttamisen perusteella.
Toki usein julkisen hankintayksikön ICT-hankinnoissa on parasta ostaa jonkun muun testaamaa ja käytössä hyväksi todettua ratkaisua. Sillä tuotantovaiheen sijaan ylläpitovaihe muodostuu ICT-järjestelmissä usein hinnaltaan ja työmäärältään raskaammaksi osuudeksi. Venettä on varsin raskas soutaa yksinään, joten järkevin vaihtoehto on usein yksinkertaisin: osta paikka veneestä, jossa on muitakin soutajia kuin pelkästään hankintayksikkö.

Olli Jylhä toimii erityisasiantuntijana Kuntaliiton Julkisten hankintojen neuvontayksikössä. Hän neuvoo hankintayksiköitä hankintalainsäädännön soveltamisessa ja kilpailutusten toteuttamisessa. Hänellä on vahva tausta hankintojen kehittämisestä ja laaja kokemus julkisen sektorin hankintaprosesseista.