On itsestään selvää, että meidän on vapaaehtoisjärjestöinä ja aktiivisena osana kansalaisyhteiskuntaa kyettävä paitsi keräämään ja hyödyntämään myös jakamaan dataa sekä siitä tehtyjä tulkintoja ja sovelluksia mahdollisimman avoimesti vapaaehtoisille, avunsaajille, sidosryhmille ja julkisuuteen. Tämä on tärkeää paitsi datan hyödyntämisen vuoksi myös osallisuuden ja luottamuksen vahvistamisen näkökulmasta sekä yhteiskunnallisen aktiivisen toimijan roolin vahvistamiseksi. Miten siis ylläpitää avoimutta ja avoimen datan kulttuuria sosiaalisesti sekä yksilöä kunnioittavalla ja kestävällä tavalla?
Toimintaympäristön muutos, avun tarpeet ja tiedon hyödyntäminen
Maailma, ja sen mukana kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristö, muuttuu jatkuvasti, nopeasti ja tavoilla, jotka haastavat perinteiset tavat auttaa. vaikuttavat suoraan siihen, missä, milloin ja minkälaista apua yhteiskunnassa tarvitaan. Yhteiskunnallinen epävarmuus, disinformaation leviäminen ja kasvavat hyvinvointierot horjuttavat myös luottamusta ja lisäävät väestötason haavoittuvuutta.
Avun tarve ilmenee paitsi selkeärajaisina kriiseinä, myös pieninä, jatkuvina tai toisiaan vahvistavina arjen haasteina. Esimerkiksi yksinäisyys, kielimuuri, liikkumisen esteet tai digitaaliset kuilut voivat estää ihmisiä saamasta apua – tai edes pyytämästä sitä. Siksi meidän on oltava entistä herkempiä tunnistamaan avun tarpeita, ennakoivasti ja myös silloin kun ne eivät näy tilastoissa tai otsikoissa.
Tässä muutoksessa data ja siitä jalostettu tieto ovat tärkeitä työkaluja. Kun keräämme ja hyödynnämme tietoa systemaattisesti ja tarkoituksenmukaisesti – sekä julkisista lähteistä, sisäisistä järjestelmistä ja prosesseista, että vapaaehtoisten ja yhteisöjen kokemuksista – voimme rakentaa kokonaiskuvaa siitä, missä ja millaista apua tarvitaan eniten. Data ja tieto auttaa meitä kohdentamaan resurssit vaikuttavasti, seuraamaan vaikutuksia ja kehittämään toimintaamme jatkuvasti.
Järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan jatkuva ennakointi, muutosvalmius ja vaikutustyö perustuu hyvän tahdon ja vahvojen periaatteiden lisäksi vahvaan ymmärrykseen. Ymmärrykseen siitä, miten toimintaympäristö muuttuu – ja miten me voimme muuttua sen mukana, jotta apumme olisi vaikuttavaa, oikea-aikaista ja saavutettavaa kaikille. Muutosvalmiuden ylläpitoon ei tässä katsannossa riitä uudet rakenteet tai järjestelmät – se tarkoittaa ennen kaikkea uudenlaista tapaa ajatella auttamista. Miten voimme tunnistaa ja ennakoida avun muuttuvia tarpeita ja olla läsnä siellä, missä apua tarvitaan? Miten varmistamme, että jokainen voi osallistua ja jokainen voi saada apua?
Tieto ohjaa – ja lisää vaikuttavuutta
Jotta voimme auttaa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, tarvitsemme tietoa. Tiedon hyödyntäminen ja datanhallinta eivät ole vain tukitoimintoja – se on yhä enemmän toiminnan ytimessä. Tieto auttaa meitä ymmärtämään, missä ja minkälaista apua tarvitaan, millaista apua voidaan tarjota ja miten toimintamme vaikuttaa avunsaajien elämään ja laajemmin yhteiskuntaan.
Tiedon hyödyntäminen alkaa paikallisesta havainnoinnista. Paikallistoimijoilla ja vapaaehtoisilla on usein paras ymmärrys oman alueensa haasteista ja voimavaroista. Tätä hiljaista tietoa täydennetään julkisilla aineistoilla ja omilla digitaalisilla järjestelmillä, jotka auttavat muodostamaan kokonaiskuvaa alueen hyvinvoinnista ja haavoittuvuuksista. Näin voimme suunnata toimintaa sinne, missä tarve on suurin – vaikuttavan reagoimisen lisäksi myös ennakoiden ja edelläkävijyyttä osoittaen. Samalla paikallistuntemusta ja arjen kohtaamisissa kuuluvia hiljaisia signaaleja tulisi myös voida kerätä, käsitellä ja analysoida yhteisesti ja rakenteellisesti mahdollisimman yhtenäisen tilannekuva luomiseksi.
Tulevaisuudessa haluamme siis tunnistaa avun tarpeet jo ennen kuin ne näkyvät tilastoissa. Tämä edellyttää paikallisen kokemustiedon, vapaaehtoisten havaintojen ja ulkoisten tietolähteiden yhdistämistä. Tavoitteena on rakentaa ennakoiva tilannekuva, joka tukee nopeaa reagointia ja resurssien oikea-aikaista kohdentamista sekä mahdollistaa aktiivisen yhteiskunnallisen rakentajan ja muokkaajan roolin.
Tehokas ja tarkoituksenmukainen tiedonkeruu ja -jakaminen tukee myös järjestökentän vaikuttavuuden mittaamista ja osoittamista. Vaikuttavuus ei voi kuvata vain määrällisillä luvuilla – se on myös muutosta, jonka saamme aikaan yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Kehittämällä mittaristoja, jotka yhdistävät määrälliset indikaattorit, laadulliset havainnot ja avunsaajien äänen, voimme sekä osoittaa työmme todella olevan vaikuttavaa että varmistaa jatkuvan sopeutumiskykymme muuttuviin tarpeisiin.
Tieto on jalostettua dataa, numeroista ja raporteista tehtyjä johtopäätöksiä. Mutta se on myös vuoropuhelua, kokemusten jakamista ja jatkuvaa oppimista. Kun keräämme tietoa yhdessä, analysoimme sitä avoimesti ja jaamme sitä takaisin yhteisöille, rakennamme luottamusta ja vahvistamme yhteistä ymmärrystä. Samalla vahvistamme kykyämme reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin – olipa kyseessä äkillinen kriisi tai hiljalleen kasautuva avuntarve. Tieto-ohjautuvuus ei siis ole pelkästään tekninen tai hallinnollinen kysymys – se on myös arvovalinta, joka oikein toteutuessaan tuo meidät lähemmäs ihmisiä, joiden rinnalla toimimme. Se auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä, perustelemaan valintojamme ja osoittamaan, että työllämme on merkitystä.
Tiedon vastuullinen hyödyntäminen ja datadialogi – kohti yhteistä ymmärrystä
Kansalaisyhteiskunnan arvot ja periaatteet ohjaavat meitä siinä, miten tietoa kerätään, käsitellään ja jaetaan. Tiedon hyödyntämisen on oltava paitsi tehokasta myös eettisesti kestävää, yksilöä kunnioittavaa ja tarkoituksenmukaista.
Yhtä keskeinen osa datavastuullisuutta on kuitenkin myös kolikon toinen puoli: avoimuus. Kun jaamme tietoa mahdollisimman avoimesti avunsaajille, vapaaehtoisille, sidosryhmille ja muulle yhteiskunnalle, rakennamme luottamusta ja vahvistamme osallisuutta sekä . Tieto ei saa jäädä järjestelmiin ja vain asiantuntijoiden käyttöön – sen on oltava myös niiden yhteisöjen käytettävissä, joiden arjesta se on kerätty. Tämä palautesilmukka tekee tiedosta elävää, merkityksellistä ja hyödyllistä.
Samalla on tunnistettava, että avoimuus ei saa vaarantaa yksityisyyttä tai turvallisuutta. Siksi tarvitsemme selkeitä periaatteita ja käytäntöjä, jotka ohjaavat tiedon vastuullista käyttöä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi jaettavan tiedon anonymisointia, tietoturvan varmistamista ja läpinäkyvyyttä siinä, mihin, miten ja miksi tietoa käytetään.
Yksi keskeinen osa uudistuvaa tiedonkäyttöä on toimiva datadialogi: Sekä jatkuva vuoropuhelu siitä, mitä tietoa keräämme, miten sitä tulkitaan ja miten se vaikuttaa toimintaamme, että itse tiedon ja datan jatkuva palautesilmukka. Tämä dialogi ei voi rajautua asiantuntijoihin, vaan sen on ulotuttava koko organisaatioon ja yhteiskuntaan: vapaaehtoisiin, työntekijöihin, kumppaneihin ja avun saajiin. Kun tieto on rajatun toimijajoukon työkalun sijaa kaikkien yhteinen resurssi, tulee siitä myös yhteinen vastuu.
Vapaaehtoisilla ja avunsaajilla on tässä keskeinen rooli. He eivät ole vain tiedon kohteita, lähteitä tai välittäjiä. He voivat olla myös sen tuottajia ja hyödyntäjiä. Heidän havaintonsa, kokemuksensa ja paikallistuntemuksensa ovat arvokasta tietoa, jota ei voi korvata algoritmeilla tai ulkoisella datalla. Samalla vapaaehtoisia voidaan tukea ja kouluttaa osallistumaan myös tiedon käsittelyyn ja analysointiin – esimerkiksi paikallisen tilannekuvan rakentamisessa tai toimintasuunnitelmien kehittämisessä. Tieto ei saa jäädä kuivumaan varastoihin tai seisomaan järviin vaan sen on ohjattava toimintaa arjessa. On kehitettävä ratkaisuja, jotka tukevat jatkuvaa tiedon keräämistä, saavutettavuutta ja hyödyntämistä järjestöjen toiminnan kaikilla tasoilla.
Tiedon vastuullinen käyttö on siis ennen kaikkea yhteinen kulttuurinen kysymys. Se vaatii luottamusta, osaamista ja aikaa – sekä tahtoa kuunnella ja oppia toisiltamme. Kun rakennamme kansalaisyhteiskuntaa, jossa tieto liikkuu avoimesti, vastuullisesti ja osallistavasti, rakennamme samalla yhteiskuntaa, joka on valmis kohtaamaan tulevaisuuden haasteet – yhdessä.
Tämä kehityssuunta ei ole ensi sijassa tekninen tai hallinnollinen – se on kulttuurinen muutos. Se kutsuu meidät kaikki mukaan rakentamaan yhteisöä, jossa tieto on yhteinen voimavara ja vaikuttavuus yhteinen tavoite.
Matias Andersson toimii Suomen Punaisella Ristillä Tiedon hyödyntämisen päällikkönä ja pohtii työkseen dataa ja tiedonkäsittely yhteiskunnallisen avun tarpeen sekä auttamisen kapasiteetin ja vaikutusten näkökulmasta.
