Kun pohdiskelin tämän lehden teeman kirkastamista kolumnin muotoon, niin otin avuksi taka-himalajalaisen omnomnom-tekniikan. Mutustelin siis sanoja palvelumuotoilu ja iot suussani, kunnes ne jauhautuivat nirvanalliseksi mössöksi, josta feeniks-lintumaisesti alkoi kohota esiin yksi nimi: Montesquieu. Montesquieu?! Kyllä, piti katsoa oikein tietokoneelta oikea kirjoitusasu. Täytyy myöntää, että ihmettelin vähän itsekin, että mikä ihmeen Montesquieu tähän nyt tupsahti. Ja..
Kolumnin kirjoittaminen aikaansa edellä olevaan lehteen on suhteellisen haastavaa. Ajan tasalla eli kehityksen aallonharjalla olevaan lehteen kirjoittaminen on helpompaa, mutta kun nämä kaksi analogiaa yhdistää, niin ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan. Kun menee aallonharjalta vähän matkaa, vaikkapa puoli aallonpituutta eteenpäin, on seuraavassa aallonpohjassa. Eli täältä syvyyksistä nyt yritän huudella teille siellä korkeuksissa. Haastavuutta tuo lisäksi se,..
On se nykypäivä kummallista. Nykylapsilta on esimerkiksi ihan turha kysyä, että mikä sinusta tulee isona. Suurella todennäköisyydellä sellaista ammattia ei vielä ole keksitty, jota kyseinen lapsi sitten aikoinaan tulee harrastamaan. Tai no, me atk-ihmiset olemme kyllä suurilta osin itsekin sellaisia. Hmm, olipas hieno alku, kirjoitin itseni pussiin heti ensiriveillä. Yritän tässä vain ihmetellä sitä, että..
Laiva. Tuo paradoksaalinen vapauden metafora, joka samanaikaisesti toimii myös liikkuvana vankilana, kuten kaikki muutkin liikennevälineet. Kun verrataan vaikka lentokoneeseen, niin laivassa olon vapausaste on toki aivan toinen. Kukaan vähänkään järkevä ihminen ei voi pitää lentomatkustamisesta, lukuun ottamatta niitä muutamaa hetkeä eli nousua ja laskua. Tämä toki koskee vain meitä köyhiä, vähänkään järkevät ja varakkaat ihmiset..
Lineaarisen jänniteregulaattorin toiminta perustuu säädettävään jännitehäviöön ennen piirin syöttöä (lähde: Wikipedia). Siinäpä se. Kuten lukija saattaa jo huomata, kolumnisti on taas sen ongelman edessä, että miltä kulmalta lähtisi tätä niin antoisaa aihetta pöyhimään. Myöntää täytyy, että yhdessä välilehdessä on Samuli Edelmanin ’Karavaanari’ –kappaleen sanat, jotenkin on jäänyt korvan perukoille soimaan tuo ’RegulaatiO, reguLAATIO, on kaikkien..
Me kuollaan kaikki! Maailmanloppu tulee! Noissa lauseissa ei ole mitään virheellistä. Vielä ei ole kukaan osoittautunut kuolemattomaksi ellei lasketa Turmsia ja Highlandereita, joita voi olla vain yksi. Maailmakin sulautuu aurinkoon viimeistään neljän miljardin vuoden päästä. Peli on siis menetetty jo. Tätä on hyvä miettiä, kun seuraavan kerran pakertaa projektisuunnitelman, kuukausiraportin, REST-rajapinnan, tarjouspyynnön tai ihan oikeiden..
Meitä on moneksi. Ainakin kolmeksi. Yhdet ovat sellaisia, jotka ovat kiinnittyneet menneisyyteen. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, esimerkiksi nykyisin viisikymppisillä musiikkimaku on pitkälti kultaiselta kasikyt-luvulta ja se on ihan ok. Onneksi harvemmat ovat kuitenkaan muotiasioissa sinne jääneet. Toiset ovat sitten sellaisia, jotka suuntautuvat tulevaisuuteen. Harvemmat kuitenkaan mihinkään spesifiin tulevaisuuden vuosikymmeneen. Kolmannet yrittävät jotenkin kiinnittyä..
Nykymaailma on mennyt aika mahdottomaksi. Ei riitä, että pitää jatkuvasti olla tavoitettavissa nyt kun kaikilla on älypuhelimet taskussa, joten puhelut, sähköpostit, yksityisviestit ja somen pitkät sormet ovat jatkuvasti kutittelemassa jokaista meistä. Sen lisäksi töissä asetutaan avokonttoreihin, joissa audiovisuaaliset häiriötekijät sotkevat alituiseen mahdollisuuksia päästä omissa tehtävissään tuottavalle tasolle. LinkedINissä pitää olla vähintään tuhat kontaktia ja omassa..
Aistin, että elämme suuren murroksen kynnyksellä. Tai no, lukekaa edellisen numeron kolumnini ensimmäinen kappale kokonaan, niin sitä ei tarvitse kirjoittaa tähän toistamiseen. Ja sillä välin, kun osa teistä on siellä pihalla, niin siirrytäänpä asiaan. Nimittäin, vielä tänä päivänä saattaa jossain yrityksessä olla ihmisiä, jotka kuvittelevat pystyvänsä hallitsemaan käytettävissä ja hallittavissa olevaa tietoa. Edistyneillä ohjelmistoilla ja..
Aistin, että elämme suuren murroksen kynnyksellä. Nimittäin, jos näin keväisenä päivänä katselee ulkona ympärilleen, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat, luonto herää talviunestaan ja kaikki näyttää olevan paikallaan. Sitä voi kaikessa rauhassa istahtaa aurinkoiseen paikkaan ja antaa lämmön hyväillä, laittaa vaikka silmät kiinni ja nauttia luonnon äänistä ja tuoksuista. Yhtään en väitä olevani tuomiopäivän pasuuna,..