Ensimmäiseksi teknologistit veivät jalat, sitten veivät kädet, ja lopuksi näyttävät vievän päämme. Automaation uhkakuvilla on peloteltu ainakin teollisesta vallankumouksesta asti, eikä täysin syyttä: automaatio vei tietyiltä sektoreilta työpaikkoja ja muutti yhteiskuntarakenteita, mutta kekseliäinä ihmiset onnistuivat aina pakenemaan vääjäämätöntä: työ siirtyi pois fyysisestä kohti asiantuntevaa, erikoistuneempaa ja ylipäänsä älyllisempää. Osoituksena tästä on voimakas kasvu korkeakoulujen opiskelijamäärissä. Vuonna 1920 niitä oli Suomessa 3600. Vuoteen 2020 mennessä määrä on lähes kymmenkertaistunut (https://www.stat.fi/tup/suomi90/marraskuu.html ja http://www.tilastokeskus.fi/til/opiskt/2018/opiskt_2018_2019-11-28_tie_001_fi.html). Ihmisten kehot ovat jo aikaa sitten jääneet toissijaiseksi, tai ovat jopa taakka, joka pitää ruokkia ja kunnostaa, ettei hajoaisi alta samalla kun istumme Zoomissa. Samalla työnteko tapahtuu pään ja sormien alla olevien prosessointiytimien tanssina, kehon lähinnä tottuessa työtuolin pyörimiseen. Viimeinen oljenkorsi ihmisyyden relevanttiudelle on siis löytynyt pääkoppiemme sisältä. Sekin rintama on nyt näyttänyt heikkouden merkkejä.

50-luvulla brittiläinen Sandy Douglas kaatoi ihmiset ristinollalla, myöhemmin kaatui tammi, sitten shakki, ja lopulta jopa Go — 10 vuotta aiemmin kuin mitä olin itse ennustanut. Meidän kouluttaminen junioriosaajaksi kestää n. 20 vuotta, mutta Googlella ei kestänyt kuin pari vuotta kouluttaa omaa tekoälyään koko ihmiskunnan Go-pelin dokumentoidulla pelihistorialla. Se on kehittynyt tasolle, jossa emme oikeastaan edes ymmärrä miten se pelaa. Kukaan ei enää voita sitä.

Muistan miten joku netin syövereissä käytti shakkia kuvastamaan asiantuntijuutta. Harrastajapelaaja voi voittaa 5-vuotiasta lastaan 10 kertaa 10:sta, mutta hyvä amatööripelaaja voittaa harrastajan 10 kertaa 10:sta. Huippupelaaja voi voittaa kuitenkin hyvänkin amatöörin 10 kertaa putkeen. Tämä sama kaava pätee kaikilla asiantuntijakentillä, ja kertoo miten iso ero voi amatöörillä ja asiantuntijalla olla, mutta nyt olemme tekoälyn kanssa ainakin lähellä sitä rajaa, että se voittaisi huippupelaajan 10 10:sta. Sen osaaminen ja koulutus on vertaansa vailla.

Viime aikoina olemme yrityksessämme, Attractive.ai:ssa (https://attractive.ai/), käyneet sisäistä keskustelua tekoälymme suunnasta. Bottimme osaa analysoida ja parantaa käyttökokemusta täysin autonomisesti. Olemme usein pystyneet simuloimaan mitä ihmisasiantuntija tekisi, mutta nopeammin ja skaalalla. Keskustelumme on kuitenkin kääntynyt siihen, ettei tuo enää riitä, vaan pohdimme miten tehdä tekoälymme paremmaksi tehtävässään kuin kukaan ihminen: kouluttaa se tekemään asioita, mitä kukaan ihminen ei edes pysty tekemään. Jo nyt se pystyy sekunnin murto-osassa tunnistamaan käyttöliittymäelementtejä, kuten nappeja ja valikkoja, mutta tätä vielä tällä hetkellä käytämme botin oman asiantuntijapuun hahmottamiseksi — eli todistaakseen sisäisesti rakennettuja malleja. Mitä jos kuitenkin saisimme analysoitavaksi riitävästi ihmisten käyttäytymisestä dataa, että voisimme opettaa bottimme havaitsemaan ihmisten toimintamalleja, joita emme edes itse tiedosta? Kenties nappi väärässä paikassa ensimmäisellä sivulla aiheuttaa kaaosteoriamaisesti ketjun, joka johtaa ostokseen seuraavalla viikolla?

Meille onkin usein esitetty skeptisiä kysymyksiä botin kyvyistä kommentoida asioita, joita on pidetty ihmisten luovuuden kenttänä. Silti käyttöliittymätutkimusta on tehty vuosikymmeniä. Sääntöjä löytyy, esimerkiksi taikureiden hyödyntämä ymmärrys ihmisten huomio- ja hahmotustavoista. Tällä hetkellä toki jää ihmisille iso tehtävä ottaa botin tarjoamia ehdotuksia ja analyyseja vastaan ja hyödyntää sitä kehittääkseen uusia, luovia ratkaisuja. On kutkuttava kuitenkin miettiä mahdollisuuksia siitä eteenpäin.

Jos botit kehittyvät sille tasolle, että luovat myös ratkaisuja itse, jääkö ihmisille enää mitään mitä tehdä, paitsi syödä ja juoda? Rohkenen väittää, että jo meidän eliniän aikana nähdään hetki, jolloin jäämme kakkoseksi kaikessa paitsi kenties taiteessa. Meidän omat heikkoudet ja sen tiedostaminen, että teoksen takana on ollut vajaa ihminen, tekeekin taiteesta meille tunteellisesti merkityksellisen. Kaikessa muussa jäämme kakkoseksi.

Yhteiskuntamme ei kuitenkaan tällä hetkellä ole millään tavalla valmis kohtaamaan tätä muutosta, joka on tapahtumassa erittäin nopeasti. Teollinen vallankumous aiheutti 1800-luvulla valtavan murroksen Isossa Britanniassa:

  • Kaupungistuminen kiihtyi. 1800-luvun lopussa oli 200 kaupunkia, joissa asui yli 20,000 ihmistä, kun sata vuotta aiemmin niitä oli vain 12
  • Elämä maalla muodostui useille mahdottomuus, vaan heidät oli käytännössä pakotettu työskentelemään pitkiä aikoja ahtaissa ja vaarallisissa tehtaissa
  • Isosta Britanniasta tuli maailman vaikutusvaltaisin maa
  • Vauraus siirtyi maanomistajilta tehdasomistajille

Viimeinen kohta kertoo teknologiayhteiskunnan näkökulmasta tärkeimästä murroksesta: automaation omistaja hyötyi valtavasti, mutta muut eivät niinkään. Digitalisaatiossa vauraus on tehnyt uuden hypyn pois tehtaanomistajilta, laskeutuen teknologia-alustojen johtajien taskuihin. Maailman 10 rikkaimmista ihmisistä 7 ovat teknologiayritysten johtajia. Tällä kertaa ei vaan enää tarvita edes niitä tehdastyöntekijöitä. Ei ole kukaan, joka voisi mennä lakkoon. Facebookin algoritmit valitsevat artikkelisisältöä, Googlen hakukoneet antavat vastauksia, ja Amazonin pilvipalvelut pyörivät itsenäistä elämää. Ainoastaan Tesla tarvitsee vielä jonkin verran ihmisiä tehtaissa, mutta kuvat sieltäkin näyttävät lähinnä robottien armeijaa.

Coronavuosi on entisestään kasvattanut näiden yritysten omistajien arkkujaan. Sveitsiläisen pankin UBS:n mukaan superrikkaiden varallisuus kasvoi viime vuonna samaan tahtiin tai jopa enemmän kuin aiemmat tavoitteet, samaan aikaan kun köyhimpien talouksien tulos laskivat voimakkaasti (https://www.theguardian.com/news/2020/jul/16/family-fortunes-of-wealthy-increase-as-super-rich-ride-coronavirus-storm). Yhden kvartaalin aikana Jeff Bezoksen varallisuus kasvoi enemmän kuin Iso Britannian koko taiteille suunnattu kriisipaketti (https://www.businessinsider.com/billionaires-got-565-billion-richer-during-the-coronavirus-pandemic-2020-6?r=US&IR=T ja https://www.vice.com/en/article/g5pdab/the-rich-just-keep-on-getting-richer). Tämä ei voi jatkua.

Kuva: Sundström Eric (photographer), Helsinkin kaupunginmuseo

Olen teknologiaoptimisti. Teollinenkin vallankumous mahdollisti edullisempia tuotteita, ja uusia innovaatioita, joiden avulla lopulta isompi määrä ihmisiä pystyivät nauttimaan mukavuuksista kuin olisi ollut aiemmin mahdollista. Uudet taloudelliset realiteetit ja lopulta liitot mahdollisivat reilumman vauraudenjaon. Meidänkin yrityksessämme meitä motivoi se, että pystymme demokratisoimaan tietoa ja ymmärrystä, joka on ollut aiemmin vain harvemman yrityksen käytössä, sekä toisaalta tekemään verkkopalveluista käytettävämpiä kaikille ihmisille, taidoista ja rajoitteista riippumatta. Kuitenkin samalla tämä kehitys pelottaa itsäeni, ja on pakko pysähtyä miettimään mikä meidän jokaisen rooli tulee jatkossa olemaan kun jopa aivotkaan eivät ole enää assetti. Karkeasti näen kolmea vaihtoehtoa:

Wall-E -maailma

Wall-E -elokuvassa ihmiset olivat jääneet ylipainoisiksi orgaanisiksi mössöiksi, jotka makasivat tuoleissaan koneiden palveltavana. Koneet pyörittivät siis kaiken, eikä ihmisille oikeastaan jäänyt mitään varsinaista tehtävää muuten kuin elää. Ihmiset oikeastaan ottivat saman roolin kuin eläinlemmikit nyt: saavat katon pään päälle ja ruokaa tarjotaan ilman, että sen eteen tarvitsisi tehdä mitään.

Kunnianhimoisena yrittäjänä ja henkilönä, joka on aina innostunut tieteestä, tutkimuksesta, ja taiteesta, sekä uskonut ihmisvoimaan, tämä kuulostaa kauhuskenariolta. Kuitenkin huomaan usein päivittäin tapaavani ihmisiä, jotka eivät oikeastaan muuta kaipaa kuin viikonloppuja, lomaa, ja lopulta eläkepäiviä. En itse haluaisi elää tällaisessa maailmassa, mutta ehkä tämä on kuitenkin todellisuus, johon lottokansa eniten toivoisi meidän menevän. Tämä vaatii kuitenkin nykyisen kapitalistisen järjestelmän purkua, ja kenties perustulomalli olisi siihen ensimmäinen askel.

Ihmisen Kapasiteetin Laajennus

Kenties lähestyn huoliani väärin. Ehkä ei ole mitään ’me vs ne’ -asetelmaa. Jo nyt käytännössä käytämme teknologiaa itseämme laajentamaan. Kuka jaksaa muistaa mitään faktoja kun niitä voi etsiä Wikipediasta? Loppujen lopuksi, jos saamme yhteyden toimimaan, saattaa olla hyvinkin luonteva laajentaa itseämme. Aivoissa on tälläkin hetkellä useita sisäkkäisiä toimintayksiköitä, joten miksei yksi tai useampi lisää, teknologian avulla? Orgaaninen minuus jäisi vain sisemmäksi kuoreksi antamaan tunteita ja haluja, tai kenties se katoaa kokonaan. Tulevaisuuden lapsemme eivät silloin olisi vauvoja, vaan keinotekoisia entiteettejä, jotka eivät välttämättä edes toimisi samassa fyysisessä maailmassa kuin mihin olemme tottuneet. Jo nyt ihmiset rakentavat vahvoja vaihtoehtoisia identiteettejä digitaalisiin maailmoihin, avatareineen, jotka ovat voimakkaampia, kauniimpia ja parempia kuin fyysiset versiot. Onko olennaista hyötyä elää nykyisessä tylsässä arjessa?

Ei ehkä yllätä, että yksi yllämainituista johtavista rikkaista, Elon Musk, työstää teknologiaa, Neuralink, jonka hän väittää vievän meidät kohti tätä todellisuutta.

Ihmiskunta Tuhoutuu

Teollisen vallankumouksen jälkeen hiilidioksidipäästöt ovat räjähtäneet, eläinlajeja kuolee sukupuuttoon vauhdilla, jota ei olla koskaan ihmisten olemassaolon aikana nähty, ja metsät kuolevat. Populaatiot ovat paisuneet hallitsemattomasti ja meret saastuvat. Nuo jo yksinään saattavat johtaa meidänkin sukupuuttoon, tai on mahdollista, että Wall-E:t eivät osoittaudukaan niin avustaviksi kuin toivoisimme…

Jokainen näistä skenarioista tuntuu kaukaiselta tai jopa naurettavalta. Kuitenkin omankin elämäni aikana digitalisaatio on edennyt pisteestä missä Sinclair Spectrumillani oli työlästä piirtää punainen ympyrä ruudulle maailmaan, jossa tekoäly tunnistaa ruutuni ja kertoo, etten edes tarvitse sitä ympyrää. Kenties minunkin pitää siis kohta ruveta miettimään eläkepäiviäni.

Kuva: Steve Jurvetson
Kuva: Maurizio Pesce from Milan, Italia

Kristoffer Lawson on sarjayrittäjä, joka tykkää haastaa status quota. Hän oli pankkipalvelu Holvin yksi perustajista, sekä myös tietokoneyrityksen, Solun perustajia. Viimeisimpänä hän on rakentanut Attractive.ai -yritystä, joka tekoälyn ja algoritmien avulla pystyy automaattisesti arvioimaan ja analysoimaan verkkopalveluiden käyttökokemusta. Hän on ollut usein tapahtumissa puhujana, ja mentoroinut startup-yrityksiä mm. Kiuas ja Sampo -kiihdyttämöissä.