’e’-alkuisten teemojen käsittely tässä rakkaassa lehdessämme on nyt saavuttamassa huippunsa. Aloittelimme eVapaa-ajalla ja nyt olemme tässä. Tietyllä tavalla tämä on risteyskohta, koska tasaisen logiikan tyylillä menemme pahasti pusikkoon. Kuten kaikki tietävät, tiikka on uittokeksin veto-tai työntöpiikki ja sen yhteyttä tämän lehden traditionaaliseen aihepiiriin on vaikeahko löytää.

Joten puhumme ihan kunnon sanasta, etiikka, ilman mitään etuliitteitä. Ja mikä sana tuo onkaan! Etiikka, normatiivisuudessaan filosofian ehkä kiehtovin osa-alue, joka ihmiskunnan kehittyessä kohti korkeampia henkisiä tasoja kasvaa ja muuttuu sen mukana, eikä näin ollen ehkä koskaan saavuta absoluuttisen faktuaalista totuutta. Kaikkihan muistavat muinaiset eettiseen käyttäytymiseen ohjaavat tarinat ja tapahtumat, tässä myös samalla lyhyt avainsanamainen johdanto etiikkaan: Aatami, Eeva ja hyvän ja pahan tiedon puu, Hannu ja Kerttu, Jöröjukka. Otetaan näista kaikista pienet esimerkit.

Aikoinaan ihmissuvun syöksi iäiseen turmioon niinkin pieni seikka kuin omenan syönti. Nykyään, kun patriarkaalinen yhteiskunta on tutisemassa, niin isällisten neuvojen laiminlyönti on täysin hyväksyttävää ja varsinkin, kun kyseessä on kuituja ja vitamiineja sisältävä hedelmä, niin jopa eritoten suositeltavaa.

Hannu ja Kerttu taas joutuivat melko monimuotoisen juonikuvion kohteeksi. Ensin huijasivat äitipuolen manipuloimaa isäänsä, sitten vandaalimaisesti alkoivat syödä satunnaista taloa, saivat siitä hyvin lyhytkarmaisen rangaistuksen, mutta saivat kuitenkin viekkaudella ja hätävarjelun liioittelulla polttomurhattua  talon asukkaan, palasivat kotiinsa, jossa äitipuoli olikin sillä välin kuollut. Nykyään moiset nuorisorikolliset laitettaisiin vankilaan ja isä myös, liekö se äitipuolikaan kovin luonnollista kuolemaa kokenut.

Jöröjukka – tarkoitan tässä nyt sitä koko teosta, tuota lastenkirjallisuuden helmeä, jonka pedagogiset arvot nykymaailma on tyystin hyljännyt. Ennen oli valistunutta kertoa lapsille, että peukaloa imevältä pojalta voi suurilla saksilla napsia peukaloita pois, nyttemmin lasten painajaiset ovat saattaneet jonkin verran vähetä.

Eli siis etiikka muuttaa muotoaan. Nyt sitten siirrytään saduista työelämään. Teetkö sinä eettistä työtä? Tässä vaiheessa moni voisi ajatella, että jos koodailee asejärjestelmiä, hävittäjäsuihkareiden ohjelmistoja, tupakkatehtaiden erppejä tai pikavippifirmojen asiakasjärjestelmiä, niin eettisyys on kaukana. Entäpä Veikkaus. Valtionyhtiö, joka toisten mielestä tuellaan mahdollistaa moniaita kulttuurillisia, sosiaalisia, liikunnallisia, eettisiä, syrjäytymistä ehkäiseviä ja vaikka mitä toimintoja ja toisten mielestä ajaa ahdinkoon peliriippuvaisia ja muutenkin moniongelmaisia ihmisiä vieden heiltä viimeisetkin pennoset. Onko Finnairin työntekijä osaltaan avittamassa ilmastonmuutoksen sivuvaikutusta, maailmanloppua?

Vastauksia noihin voisi antaa siis monesta näkökulmasta. Toisin mielelläni tähän kuitenkin erään uudenkin näkökulman. Etiikka siis käsittelee oikein/väärin -problematiikkaa. Maailman teknologinen kehitys on harpponut viimeisen sadan vuoden aikana valtavia loikkia. Tähän voidaan löytää kehruu-Jennyn jälkeen kolme suurta syytä: ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota ja kilpailu kuuhun. Kaikki nämä tapahtumat ovat tuoneet ihmiskunnalle hyviä asioita, terveyssiteet, teepussit ja rannekello; mikroaaltouunit, tutkat ja kunnon panssarivaunut; rikkaimuri, teflon, pakastekuivattu ruoka. No mitä sitten? No sitä sitten, että sota ja pompöösin nationalistiset megahankkeet sivutuotteinaan tuottavat äärimmäisen hyviä asioita. Aseteollisuudessa on edelleen budjetit kohdallaan eikä muistakaan resursseista tarvitse nuukailla. Tavoitteet ja päämäärät ovat myös hyvin kunnianhimoisella tasolla. Joten jälkeä syntyy. Tätä voisi pienessä mittakaavassa verrata siihen, kuinka Formula-1 autoihin kehitetään jos mitä hilavitkutinta, jotka sitten aikaa myöden siirtyvät jopa tavallistakin surkeammin ajavien kuskien käyttöön. Tästä siis voidaan vetää johtopäätös, että aseteollisuudessa työskentelevät toimivat kokonaisvaltaisesti ajatellen ihmiskunnan kehittymisen puolesta tuoden meille kaikille hyviä asioita. Tietysti vaaka kyllä kääntyy siinä vaiheessa, kun täysimittainen ydinsota pyyhkii sivilisaation luteita myöden neoproterotsooiselle kaudelle ja aina paikallisesti niiden siviiliuhrien moraalinormistossa, joiden ympäristö tuhotaan, esimerkiksi nyt vaikka monet syyrialaiset.

Mutta, ehkä joskus parintuhannen vuoden kuluttua silloiset ihmisenluontoiset olennot maapallolla tai minne sieltä nyt ikinä ovatkin lähteneet, saattavat hyvinkin siunata nykyisin epäeettisissä puuhissa työskenteleviä ihmisiä. Heidän ansiostaan he ovat silloin siellä ja siinä tilanteessa, missä ovatkaan. Ja taatusti heidän etiikkansa on jokseenkin erilaista kuin meidän nyt.