Aistin, että elämme suuren murroksen kynnyksellä. Nimittäin, jos näin keväisenä päivänä katselee ulkona ympärilleen, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat, luonto herää talviunestaan ja kaikki näyttää olevan paikallaan. Sitä voi kaikessa rauhassa istahtaa aurinkoiseen paikkaan ja antaa lämmön hyväillä, laittaa vaikka silmät kiinni ja nauttia luonnon äänistä ja tuoksuista. Yhtään en väitä olevani tuomiopäivän pasuuna, mutta ehdotan, että menette kaikki heti pihalle nauttimaan olemassaolostanne, oli sää mikä tahansa.

Sillä välin, kun osa teistä on siellä pihalla, niin taustoitetaanpa hieman. Tietoturvahan on verrattain uusi keksintö käsitteenä, mutta ihmiset ovat kautta aikojen julmuuksissaan ja muutenkin käyttäneet toisten heikkouksia hyväkseen, miten ne ikinä tietoonsa ovat saaneetkaan. Mutta jos kuitenkin rajattaisiin tietoturva jotenkin tietokonemaailmaan eikä sekaannuta tietosuojaan, eli pidetään asia simppelinä.

Yleisimmin tietoturva ymmärretään siten, että sitä salasanaa ei kirjoiteta post-it –lapulle. Tai jos kirjoitetaan, niin ei teipata sitä siihen näytön alakulmaan, vaan kiinnitetään se näppäimistön alle näkymättömiin. Mutta koska koiran ja lapsen nimet, kuukausi+vuosiluku –yhdistelmät ja käyttäjän syntymäaika ovat helppoja salasanoja murtaa ja peli on sitä kautta menetetty, niin siirrytään eteenpäin.

Ihmiset voidaan tietoturvaan suhtautumisen suhteen jakaa kahteen ryhmään: pihtarit ja piittaamattomat. Pihtarit ovat hyvin tietoisia oman koskemattomuutensa arvosta eivätkä suostu millään antamaan itsestään yhtään ylimääräisiä tietoja mihinkään. Käyttävät sosiaalisessa mediassa salanimiä ja nimimerkkejä eivätkä mahdollista minkään yhdistävän heidän reaalimaailman henkilöllisyyteensä. Piittaamattomilla taas on periaate, että ei heillä ole mitään salattavaa, mikäli joku on hänen asioistaan kiinnostunut, niin olkoot. Toki piittaamattomatkin pääsääntöisesti välttävät pankkitilinsä ja PIN-koodinsa laittamista internetiin tai sähköpostiin, ellei pankki sitä hieman huonolla suomen kielellä nimenomaisesti pyydä.

Tässä piilee kuitenkin nyt suuri vaara. Piittaamattomat ovat jo antaneet pirulle pikkusormensa. Olen nähkääs aivan varma, että monella tiedustelupalvelulla ja MV-lehdellä on jo pelkästään sosiaalisen median perusteella rakennetut mittavat rekisterit, joihin on kerätty ihmisistä kaikki, mitä irti saadaan. Miettikääpä hetki, mitä teistä itsestänne löytyy internetistä ilman sen kummempia teknisiä taitoja. Pessimistien mielestä kaikkea ihmiseen liittyvää, vaikka triviaaliakin tietoa voidaan mahdollisesti myös käyttää häntä vastaan. Kissan syntymäpäivä nyt ehkä on hieman vaikea valjastaa aseeksi jos vertaa vaikka alastonkuviin tai seksivideoihin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tämähän ei vielä mielestäni anna syytä paniikissa kirkumiseen ja tuhkan päällensä levittämiseen. Tämä on vielä pientä. Minun henkilökohtainen pelkoni ajoittuu siihen aikakauteen, kun IoT on täydessä käynnissä ja hakkerin ansioista jääkaappini kävelee talosta, joka tietenkin lukittuu sen jälkeen enkä itse pääse edes sinne sisään. Tai sieltä ulos. Näännyn nälkään, kun jääkaappi on poissa. Ja entäs sitten, kun kehoomme ujutetaan niitä ennenkin mainitsemiani nanobotteja ja älykkäitä varaosia? Siinä vaiheessa identiteettivarkaus saa aivan uuden säväyksen, kun yhtäkkiä huomaat tekeväsi jotain, mitä hämäräperäinen tietovaras jossain autotallissa sattuu näpyttelemään. Tai mahdollisesti et huomaa mitään. Enää ikinä. Zombiarmeijat nousevat ja kohta kaduilla liikkuu muiden ohjaamia marionetteja niiden jääkaappien kanssa. Eli miettikääs nyt vähän, mitä sinne facebookiin kirjoittelette, piittaamattomilla alkaa olla aika vähissä. Nimittäin vaikka tietoturvakilpajuoksu pysyisikin vielä jotenkin hyvisten johdossa, niin viimeistään siinä vaiheessa, kun Skynet herää tietoisuuteen ja tietokoneet ympäri ihmisen käyttämän universumin yhdistyvät, ei meillä ole enää mitään mahdollisuuksia. Muistakaa tämä, kun lilluttelette varpaitanne rantalaiturilla kesälomallanne. Siis tarkoitan, että nauttikaa tietoisuudestanne. Hyvää kesää!