Valikko Sulje

Rakennusalan toimitusketjujen digitalisaatio – tehokuutta yhteistoimivuudesta

Toimitusketjuissa kulkee materiaalien lisäksi myös dataa, jonka digitalisaatio edistyy kovaa vauhtia. Tässä työssä julkinen ja yksityinen sektori lyövät kättä niin, että ensimmäinen edesauttaa puitteiden syntymistä siinä missä jälkimmäinen tuo yhtälöön käytännön ymmärrystä. Rakennusalla toimitusketjujen datan liikkumista edistämällä voidaan parantaa vastuullisuutta, tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä, mutta se edellyttää sitä, että järjestelmät toimivat yhteen. Yhteentoimivuutta, avoimia standardeja ja toimialoja ylittävää yhteistyötä tarvitaan kuitenkin entistä enemmän toimitusketjujen digitalisaation edistämisessä.

Digitalisaatio on rakennusalalla pitkällä ja tietomalleja, aikataulutettua tuotantoa sekä sähköistä asiointia on kehitetty monin paikoin jo pitkään. Silti tieto on pirstaloitunutta eikä se virtaa prosessien läpi automaattisesti. Data on pääsääntöisesti hajallaan eri järjestelmissä, käsiteltävänä pdf-muotoisina laskuina sekä manuaalisesti koostettavana raporttitietona. Tekniset edellytykset datan laajamittaisempaan hyödyntämiseen ovat olemassa, mutta haasteen taklaaminen vaatii yhteistyötä.

Yhteistyön tarvetta lisää myös EU:n sääntely, joka koskee esimerkiksi biodiversiteettikatoa ja vastuullisuusraportointia. Sääntelyyn vastaaminen vaatii tarkempaa ja jäljitettävämpää tietoa rakentamisessa tarvittavien materiaalien sekä tuotteiden alkuperästä, kuljetuksista ja käytöstä. Yhteistyötä edistää myös viranomaisraportoinnin automatisointitarve, joka on keskeinen tavoite niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopassa.

Näitä kehityskulkuja täydentää digitaalinen tuotepassi, joka on osa Euroopan komission esittämää ekosuunnitteluasetusta (ESPR) ja jonka käyttöönotto tulee vaiheittain pakolliseksi useilla toimialoilla. Tuotepassi on digitaalinen tietokokonaisuus, joka kokoaa yhteen tuotteen olennaiset elinkaaritiedot, kuten alkuperän, materiaalit, kierrätettävyyden, huoltohistorian ja hiilijalanjäljen. Tuotepassin tavoitteena on tukea kestävää kulutusta, parantaa tuotetiedon saatavuutta ja mahdollistaa automaattinen tiedonsiirto eri toimijoiden välillä koko tuotteen elinkaaren ajan. Digitaalinen tuotepassi ei ole tekninen standardi, mutta sen toteuttaminen edellyttää niitä.

Datan arvo sekä liiketoiminnan että sääntelyn näkökulmasta on kasvussa, mutta sitä voidaan saada vasta, kun se liikkuu oikeassa muodossa oikeaan aikaan. Erinomainen esimerkki tämänkaltaisen toiminnan mahdollisuuksista on Alankomaiden Smart Connected Supplier Network (SCSN), jossa yli 300 valmistavan teollisuuden yritystä jakaa tilauksia, laskuja ja teknisiä tuotetietoja. Tiedonjaon merkittävin tulos on ollut 20 prosentin tuottavuuden kasvu toimitusketjuissa ja tuotteiden markkinoille tuomiseen menevän ajan lyhentyminen.

Yhteentoimivuus – yksityisen ja julkisen sektorin jaettu työnsarka

Toimitusketjujen digitalisaation edistäminen vaatii paitsi teknologisen, kovan infrastruktuurin lisäksi myös pehmeää infrastruktuuria, jonka osia ovat myös toimijoiden välinen koordinaatio ja luottamus. Usein ajatellaan, että julkisen sektorin rooli liittyy vahvasti sääntelyyn, mutta se toimii enenevässä määrin myös mahdollistajana, standardityön osapuolena ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös tiedonhallinnan infrastruktuurin rakentajana. Esimerkiksi verkkolaskujen edistäminen, julkisten rekisterien kehittäminen ja kansallisen datan yhteentoimivuuden koordinointi ovat esimerkkejä toimenpiteistä, joilla julkinen sektori pyrkii rakentamaan edellytyksiä dataekosysteemeille.

Määrittelytyö kaipaa tuekseen kuitenkin ymmärrystä käytännöstä ja yksityinen sektori voi tuoda yhteentoimivuuden edistämiseen käytännön osaamista, tunnistaa siihen liittyviä liiketoimintatarpeita ja kokeiluhalukkuutta. Rakennusalan kaltaisilla aloilla yrityksillä on pitkät toimitusketjut ja suuret tiedontarpeet, mutta yksittäisillä yrityksillä on vaihtelevasti, jos lainkaan, resursseja kaikkia hyödyttävään järjestelmien yhteentoimivuuden kehittämiseen. Tästä syystä sektorirajat ylittävä yhteentoimivuuden yhteiskehittäminen on keskeistä.

Tämä yhteistyön tarve on tunnistettu ja sitä on alettu edistämään. Esimerkiksi Verohallinto ja Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) ovat tukeneet rakennusalan datakokeiluja, joissa on pyritty ymmärtämään ja kokeilemaan, miten tuotetietoja voitaisiin siirtää digitaalisesti esimerkiksi verkkolaskujen liitteenä. Tulevaisuudessa tämänkaltaiset kokeilut voivat johtaa siihen, että voidaan saavuttaa erilaisten toimintojen tehostamista, kun rakennusprosessien tietoja voidaan kuvata, yhdenmukaistaa ja välittää yhteentoimivien tietomallien avulla.

Standardit tiedon yhteentoimivuuden mahdollistajina

Rakennusalalla suuret yritykset ovat kehittäneet omia ratkaisujaan tiedon yhteentoimivuuden parantamiseksi, mutta koko alan kattavien standardien kehittäminen on edelleen alkuvaiheessa. Suomessa ja Euroopassa tähän haasteeseen on vastattu useilla lähestymistavoilla, joista keskeisiä ovat Peppol-sanomastandardi ja EPCIS-tuotetapahtumastandardi.

Peppol on alun perin eurooppalainen, nykyisin kansainvälistynyt sanomastandardi, joka mahdollistaa sähköisten asiakirjojen – kuten tilausten, laskujen ja toimitustietojen – rakenteisen ja automatisoidun siirron eri toimijoiden välillä. Se perustuu EU:n verkkolaskudirektiiviin (2014/55/EU) ja sen EN 16931 -standardiin, ja Peppol BIS -sanomat ovat yksi tapa täyttää nämä vaatimukset. Peppol soveltuu erityisesti julkishallinnon (B2G) ja yhä useammin myös yritysten väliseen (B2B) tiedonsiirtoon. Rakennusalan kontekstissa Peppol tarjoaa yhteentoimivan väylän tilaus- ja laskutiedon siirtoon sekä mahdollistaa liitetiedostojen, kuten vastuullisuustietojen tai vaatimustenmukaisuusdokumentaation, mukaan liittämisen. Tämä tukee läpinäkyvyyttä ja vastuullista rakentamista.

EPCIS (Electronic Product Code Information Services) on osa GS1-standardiperhettä, joka on kansainvälisesti käytetty ratkaisu tuotteiden ja toimitusketjujen yksilöintiin, jäljitettävyyteen ja tapahtumatiedon hallintaan. GS1-standardeja sovelletaan laajasti esimerkiksi kaupan, logistiikan ja teollisuuden aloilla, ja niitä voidaan hyödyntää myös rakennusalan materiaalivirtojen seurannassa.

GS1 ja Peppol ovat toisiaan täydentäviä standardiperheitä, jotka yhdessä mahdollistavat tuotetiedon ja liiketoimintasanomien sujuvan, rakenteisen ja virheettömän siirron järjestelmien välillä. Rakennusalan kokeiluissa tämä konkretisoituu: kun ikkunatoimittaja käyttää EPCIS-standardia ja liittää tuotetiedot Peppol-verkkolaskun liitteeksi, sama tieto voidaan siirtää automaattisesti rakennuksen huoltokirjaan. Tämä vähentää virheitä, nopeuttaa prosesseja ja luo edellytykset koko arvoketjun uudelleenorganisoinnille tiedon varaan.

Ikkunatoimitusketju rakennusalan tiedon yhteentoimivuuden kokeilukohteena

Rakennusalalla on viime vuosina tehty konkreettisia kokeiluja, joissa tuotetiedon digitalisaatiota ja toimitusketjun tiedon yhteentoimivuutta on testattu käytännössä. Yksi esimerkki on vuoden 2024 Sitra Lab 6: Datalla parempia palveluita -ohjelmassa toteutettu Kodin elinkaaritiedot -kokeilu. Siinä Verohallinnon, Ulkoministeriön ja Maanmittauslaitoksen edustajat kokeilivat, miten asuinkiinteistöihin liittyvää remontti- ja ylläpitotietoa voitaisiin siirtää rakenteisessa muodossa osaksi digitaalista huoltokirjaa.

Esimerkkiprosessissa ikkunoiden tuotetiedot – kuten GTIN-tunniste (Global Trade Item Number eli kansainvälinen toimitusketjussa käytettävä tuotetunniste), mitat ja energiatehokkuusluokka – liitettiin EPCIS-standardin mukaisesti verkkolaskuun. Verkkolaskun mukana kulkeva tuotetieto siirrettiin edelleen MiniSuomi.fi-palveluun, joka toimii avoimena yhteiskehittämisen alustana julkishallinnon kehityshankkeissa. MiniSuomi.fi kehitettiin osana Yrityksen digitalous -hanketta alustaksi, jonka avulla voidaan mallintaa ja testata tiedonsiirtoa eri viranomaisten ja palveluntarjoajien välillä. Tässä kokeilussa MiniSuomi toimi rakennuksen huoltokirjan digitaalisena rajapintana, johon siirrettiin laskun mukana kulkeneet ikkunatiedot osaksi kiinteistön elinkaaren dokumentaatiota. Kokeilu osoitti, että tiedonvälitys on mahdollista toteuttaa teknisesti.

Helmikuussa 2025 järjestetyssä Rakennusteollisuuden digitaalisen tilaus-toimitusketjun yhtestyöpajassa, jonka fasilitoivat Sitra, Rakennustietosäätiö RTS, Teknologiateollisuus, TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry sekä viranomaisista Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Työpajassa hyödynnettiin ikkunatoimitusketjua esimerkkitapauksena ja tarkasteltiin, miten yrityksen digitalouden ratkaisut – kuten verkkolaskun liitteet, hankintasanomat ja tuotepassit – voitaisiin ottaa käyttöön rakennusalan arvoketjuissa. Keskustelussa nousi esiin muun muassa yhteisten tietomallien ja käyttöönoton tukirakenteiden tarve sekä kysymys pk-toimijoiden mukaan ottamisesta.

Työpajan osallistujat tarkastelivat rakentamisen viitearkkitehtuurikuvaa, joka visualisoi rakentamisen prosessin vaiheet, tietolähteet ja järjestelmät. Arkkitehtuurikuvan avulla hahmotettiin, missä tieto syntyy, missä sitä tarvitaan ja missä se tällä hetkellä katkeaa.

Arkkitehtuurikuvan suhteen työpajassa käytiin keskustelua siitä, mitä sen toimeenpaneminen vaatii. Keskustelut osoittivat, että teknologia on olemassa ja tiedonvälityksen standardit ovat valmiina. Haasteet liittyvät enemmän tiedon hallintaan, roolitukseen ja vastuisiin. Työpajan lopputulema oli selvä siinä mielessä, että julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä tarvitaan, sillä tiedon yhteentoimivuus vaatii koodin lisäksi myös -koordinaatiota.

Lähteet

Artikkeli on alunperin julkaistu Sytyke -lehdessä 02/2025

 

Mikael Seppälä (YTM, KM, KTM, MBA) on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija ja työskentelee projektipäällikkönä Laurea-ammattikorkeakoulussa. Työn ohella hän edistää kompleksisuus- ja systeemiajattelun käytännön sovelluksia Systeeminen muutos Suomi – Systems Change Finland ry:ssä.

Tagged , , ,

Samankaltaisia artikkeleita