Terveelliset elämäntavat kyllä tiedetään, mutta niiden noudattaminen on hankalampaa. Oman kehon mittaaminen ja kehittynyt hyvinvointiteknologia toimivat monelle motivaattorina muutokseen
Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on periaatteessa helppoa ja jokainen tietää ainakin perusteet: syö monipuolisesti, nuku riittävästi, liiku säännöllisesti, vältä päihteitä… siinä yksinkertaistettuna terveellisen elämän ohjeet, joita on opetettu kouluissa jo 70-luvulta lähtien. Sittemmin kasaantunut tutkimustieto on vain vahvistanut elämäntapojen merkitystä kokonaisvaltaiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Jos joku nyt keksisi sekä teholtaan että vaikutusspektriltään liikunnan tai terveellisen ruokavalion veroisen pillerin, ei lääketieteen Nobelista olisi epäselvyyttä.
Valitettavasti tutkimukset näyttävät myös sen, ettei tieto muutu teoiksi kovin tehokkaasti. Tuoreimpien tilastojen mukaan suomalaisista yhä useampi on ylipainoinen, vähemmistö liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, liiallisesta stressistä kärsitään jo nuorena ja yhä useampi joutuu sairauslomalle mielenterveyssyiden takia.
Emme ole tässä yksin. Maailmanlaajuisten tilastojen mukaan yli kolmannes työntekijöistä on työssään ylikuormittuneita, ja EU:ssa masennuksen (jonka riskitekijä stressi on) vuotuisten kustannusten arvioidaan olevan jopa 617 miljardia euroa. Näistä yli kolmannes liittyy presenteismiin ja tuottavuuden laskuun – eli töihin tullaan väsyneinä ja vajaatehoisina, eivätkä hommat suju sen paremmin töissä kuin vapaallakaan.
Mikä neuvoksi? Vanha viisaus sanoo, että mitä et voi mitata et voi hallita. Löytyykö apu maailmanlaajuisiin hyvinvointi- ja terveysongelmiinkin siis mittaamisesta?
Askelmittareista palautumisen seurantaan
Erityisesti liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden mittaamisella on jo pitkät perinteet. Ensimmäiset askelmittarit kehitettiin jo 1800-luvulla lähinnä tutkimusmatkailijoille matkamittareiksi, ja kerrotaan jopa tohtori Livingstonella olleen sellaisen Afrikan retkillään.
Sykemittarista tuli urheilijan harjoittelukuormituksen mittari 80-luvun lopulla ja asteittain sen käyttö laajeni myös aktiiviliikkujalle 90-luvulla ja tavalliselle kuntoilijalle tällä vuosituhannella. Pitkään sykemittaria käytettiin vain kuntoilun seurantaan ja ohjaamiseen. Sen avulla harjoitus osattiin tehdä oikealla intensiteettitasolla, ja harjoituksen päätyttyä sykepanta riisuttiin odottamaan seuraavaa liikuntakertaa.
Palautumisen ja unen seuranta tuli mukaan vasta 2010-luvulla, kun optiset sykesensorit tekivät ympärivuorokautisesta sykemittauksesta mahdollista ja rinnalla kehittynyt analytiikka mahdollisti datan yksilöllisemmän ja monipuolisemman tulkinnan. Samaan aikaan pienentynyt elektroniikka ja virrankulutus sekä alentunut hinta mahdollistivat syketeknologian tarjoamisen laajemmalle kuluttajakunnalle.
Viime vuosina itsensä mittaaminen on lyönyt läpi ja tarjolla on mittareita niin triathlonisteille, painonpudottajille kuin unestaan ja palautumisestaan kiinnostuneille. Hintahaitari vaihtelee muutamasta kympistä jopa tuhanteen euroon. Erityisesti sykkeen mittaaminen on tullut vakiovarusteeksi älykelloihin ja hyvinvointimittareihin.
Fysiologiaa – mitä sydän yrittää sanoa?
Sydämestä ja sen sykkeestä on tullut hyvinvointiteknologian ydin syystä. Syke kertoo elimistömme toiminnasta huomattavasti laajemmin kuin äkkiseltään ehkä ajattelisi – ja jatkuvasti kehittyvän analytiikan ja teknologian avulla tätä ”sydämen ääntä” on myös mahdollista ymmärtää ja tulkita.
Sydämen sykettä säätelee tahdosta riippumaton autonominen hermosto, joka säätelee myös useita muita elintoimintojamme kuten verenpainetta, hengitystä, hormonitoimintaa, hikoilua, suoliston toimintaa ja stressireaktioita. Autonominen hermosto mukauttaa sydämen sykkeen lyönti kerrallaan jatkuvasti muuttuviin sisäisiin ja ulkoisiin vaatimuksiin. Tätä ajallista vaihtelua peräkkäisten sydämen lyöntien välissä kutsutaan sykevaihteluksi (eng. heart rate variability, HRV), jota tutkimalla ja analysoimalla voidaan saada tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa elimistömme toiminnasta ja reaktioista ulkoisiin ärsykkeisiin.
Esimerkiksi stressitilanteessa elimistömme sympaattinen hermosto aktivoituu, mikä näkyy kohonneena sykkeenä sekä alentuneena ja matalataajuisempana sykevaihteluna. Tämä on terve ja haluttukin reaktio elämän tarjoamiin haasteisiin – ja auttaa meitä selviytymään. Pitkään jatkuessaan stressi kuitenkin kuluttaa ja kuormittaa. Tasapainottavaa palautumisreaktiota ohjaa vuorostaan parasympaattinen hermosto, jonka aktivoituminen laskee sykettä ja nostaa erityisesti hengitystaajuudella tapahtuvaa sykevaihtelua.
Elimistöä laaja-alaisesti säätelevän autonomisen hermoston kautta sykemittaus tarjoaa siis erinomaisen tavan hyvinvoinnin elementtien kokonaisvaltaiseen mittaamiseen. Koska sykkeeseen ja sykevaihteluun vaikuttavia tekijöitä on lukuisia ja yksilöiden väliset erot suuria, ei pelkkä syketason mittaus kuitenkaan riitä vaan tarvitaan analytiikkaa ja tulkintaa, jotka muuttavat sykedatan ymmärrettäväksi tiedoksi, esimerkiksi liikunnan määräksi ja intensiteetiksi, kuntotasoksi, stressin ja palautumisen määräksi sekä unen laaduksi. Kehittyneimmät mittarit yhdistävät yhä yksilöllisempää ja oppivaa analytiikkaa hyvinvoinnin eri elementtien esittämiseen ja mittaamiseen.
Mittarit muutosten tukena
Tieto on valtaa – myös tapojen ja tottumusten muuttamiseen. Tieto motivoi, mahdollistaa oikeansuuntaisten muutosten tekemisen ja auttaa sitoutumaan niihin. Itsensä mittaaminen onkin käyttäytymistieteissä todettu olevan tehokas käyttäytymismuutoksen menetelmä. Esimerkiksi askelmittarin säännöllinen käyttö lisää aktiivisuutta ja liikunnan seuraaminen liikuntaa.
Parhaimmillaan mitattu data opettaa ymmärtämään oman tilanteensa objektiivisesti, seuraamaan tehtyjen muutosten vaikutuksia ja korjaamaan kurssia tarvittaessa. Mittaaminen ei kuitenkaan ole itseisarvo eikä itsensä mittaamiseen kannata tukeutua liikaa. Mittari itsessään ei ota vielä yhtään askelta eikä mene aikaisemmin nukkumaan – ja lenkilläkin on välillä hyvä käydä ilman laitteita.
Luotettavasta mitatusta datasta on hyötyä myös isommassa kuvassa, yritysten ja yhteiskunnan tasoilla. Jokaisen terveystieto on yksityistä eikä kuulu työnantajalle, mutta joukkodatan avulla yritysten HR ja johto saavat arvokasta informaatiota siitä, miten työntekijät keskimäärin voivat ja missä mahdolliset ongelmat ovat. Säännöllinen seuranta mahdollistaa myös muutosten seuraamisen: datan avulla on helpompi havaita, jos esimerkiksi ylikuormittuneiden työntekijöiden määrä kasvaa. Näin tilanteeseen ehditään reagoida ajoissa – ehkä jopa ennen kuin se vaikuttaa yrityksen toimintaan, tuottavuuteen ja terveyskuluihin. Mitattuun dataan nojaten toimenpiteitä voidaan kohdentaa ja seurata niiden vaikuttavuutta.
Mittari kuin mittari?
Hyvinvointi- ja terveysmittareita on moneksi ja valinta voi olla pulmallista. Laitteen tarjoaminen ominaisuuksien ja oman käyttötarkoituksen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota mittareiden tarkkuuteen. Esimerkiksi sykevälivaihtelun tarkka mittaaminen edellyttää suositusten mukaan 1 ms mittaustarkkuutta, mikä on mahdollista vain EKG:n (sydänsähkökäyrän) mittaamiseen pohjautuvissa laitteissa, siis sykepantaa tai elektrodeja käyttävissä laitteissa.
Elektrodien tai sykepannan jatkuva käyttö ei kuitenkaan ole käytännöllistä, jolloin optinen mittaus ranteesta, sormesta, korvasta tai käsivarresta on varsin toimiva ja miellyttävä vaihtoehto, kun tavoitteena on hyvinvoinnin pitkäaikaisen trendin seuraaminen. Optisen mittauksen mittaustarkkuus verrattuna EKG:hen on alhaisempi ja mittausvirhe on parhaimmillaankin 4-6 ms luokkaa johtuen mittausmenetelmästä, joka perustuu verivolyymin vaihteluiden mittaamiseen ääreisverenkierrossa suoran sydämen sähköisen toiminnan mittaamisen sijaan.
Optiset sensorit ovat myös herkempiä liikehäiriölle. Liikehäiriöherkkyyteen vaikuttaa suuresti laitteen design ja erityisesti sensorin istuvuus iholle: hyvä mittaustarkkuus edellyttää hyvää ja jatkuvaa ihokontaktia sekä laitteen pysymistä paikallaan puristamatta kuitenkaan verisuonia kokoon. Laitteen valinnassa kannattaakin selvittää mittaustarkkuutta sekä kokeilla laitteen istuvuutta omaan käteen tai keholle. Optiset mittarit ovat vahvimmillaan pitkäaikaisessa jatkuvassa käytössä, ja niiden avulla näkee kuluttajalle usein riittävällä tarkkuudella, mihin suuntaan esimerkiksi kunto kehittyy tai tapahtuuko unen laadussa suurempia kausittaisia muutoksia.
Itsensä mittaaminen on jo osa arkea
Teknologia ei ole aina meille vain hyväksi. Fyysinen aktiivisuutemme vähentyy, kun asiat voi hoitaa puhelimesta ja kauppaostoksetkin tilata kotiovelle. Älypuhelimien jatkuva ärsykevirta heikentää keskittymiskykyämme ja informaatioähky ahdistaa monia. Teknologiaa ja digitalisaatiota ei kuitenkaan pääse pakoon, joten sitä kannattaa käyttää myös terveyttä ja hyvinvointia edistämään, sopivassa määrin.
Kestävä Terveydenhuolto -hankkeen tuoreessa kyselytutkimuksessa selvisi, että jopa kaksi kolmasosaa suomalaisista mittaa tai on kiinnostunut mittaamaan omaa terveyttään. Yli puolet on myös kokenut hyötyvänsä mittaamisesta. Toisaalta vain 15 % on hyödyntänyt mittaustuloksia terveydenhuollon käynnin yhteydessä.
Kyselyn tulos antaa selkeän kuvan: hyvinvoinnin mittaaminen on jo osa arkeamme, mutta tiedon hyödyntäminen on vielä osittain vajavaista. Koska terveyttä ja hyvinvointia mitataan jo huomattavan paljon, on tärkeää, että data on luotettavaa ja sitä tulkitaan oikein. Terveys- ja hyvinvointidata ei ole ”leikin asia”. Pahimmissa skenaarioissa mittaaminen kääntyy itseään vastaan: epäluotettava data antaa väärää informaatiota ja ohjaa terveyden kannalta haitalliseen suuntaan – tai liiallinen, ja huonosti tulkittu, terveysdata alkaa itsessään ahdistaa ja heikentää ihmisten hyvinvointia. Meidän alan ammattilaisten tehtävä on huolehtia, että näin ei käy.
Ilkka Korhonen on suomalaisen hyvinvointiteknologiayritys Firstbeat Technologiesin CTO sekä Tampereen yliopiston henkilökohtaisen terveysteknologian dosentti.