Meistä jokainen haluaisi varmasti tehdä enemmän ympäristöystävällisiä tekoja, mutta niitä tukevien rutiinien kehittäminen vaatii usein liikaa. Voisivatko tietojärjestelmät auttaa meitä edistämään kestävää kehitystä tukevaa toimintaa?
Oman elämän muuttaminen voi tuntua turhalta, sillä esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaiseen makrotason ilmiöön vaikuttaminen vaatisi laajamittaista sitoutumista paitsi muilta ihmisiltä, mutta myös instituutioilta ja yrityksiltä. Vaikka me kaduntallaajat saatamme olla pääsääntöisesti samaa mieltä siitä, että jotain pitäisi tehdä, instituutioiden ja yritysten sitoutumista globaaleihin tavoitteisiin on ollut ainakin toistaiseksi vaikea saavuttaa, joten voisimme hakea ratkaisuja muualta, esimerkiksi uusista teknologioista ja niihin perustuvista tietojärjestelmistä.
Sosiaalinen ekologia on tutkimusala, joka hyödyntää systeemiajattelusta peräisin olevia lähestymistapoja raamittamaan ihmisten kulttuurien ja luonnon välistä suhdetta. Kun ihmiset olivat pääsääntöisesti metsästäjä-keräilijöitä, luontosuhteemme oli läheisempi kuin nyt (jälki)teollisella aikakaudella, kun olemme etääntyneempiä luonnosta ja iso osa hyvinvoinnistamme perustuu kestämättömään luontosuhteeseen. Yksi sosiaalisen ekologian juonne pyrkii hahmottamaan ihmisten historiallisen luontosuhteen kehitystä suhteessa kulloinkin käytössä oleviin tuotantomuotoihin.
Antroposeenin käsitettä käytetään kuvaamaan geologista aikakautta, joka on syntynyt sen myötä, että ihminen ei ole enää osa luontoa niin kuin silloin, kun olimme metsästäjä-keräilijöitä, vaan kun koko ihmiskunnan emergentit vaikutukset ovat luonnonvoimia suurempia. Ilmastonmuutos on esimerkki viheliäisestä ongelmasta, joka on syntynyt antroposeenin myötä. Sosiaalinen ekologia pyrkii hahmottelemaan uusia malleja ja kehittämään niihin perustuvia toimivia ratkaisuja, jotka ilmentävät uudenlaisia, kestävämpiä antroposeenin luontosuhteita. Mutta kuinka tietojärjestelmät voisivat siis auttaa eheyttämään ihmiskunnan luontosuhdetta?
Muun muassa Viron valtion kanssa työskentelevä AI (tekoäly)- ja lohkoketjukonsultti Trent McConaghy on luonnostellut kollegoidensa Jan-Peter Doomernikin ja Dimitri De Jonghen kanssa manifestin nimeltään “Nature 2.0: The Cradle of Civilization Gets an Update”. Se kuvaa tapoja, joilla tekoäly ja lohkoketjut voisivat mahdollistaa tavan eheyttää luontoa ja luonnonvaroja kestävällä pohjalla.
Kirjoittajien mukaan Luonto 1.0 viittaa luonnollisiin ekosysteemeihin (kasvit, eläimet ja sienet), jotka ovat vuosituhansien saatossa muodostuneet kestäviksi vaihdannan järjestelmiksi, jotka kykenevät ylläpitämään symbioottisesti lukuisia eliölajeja. Ilman niiden tasapainoa järkyttäviä tapahtumia, ne ovat riittoisia ekosysteemin eri osapuolille. Luonto 2.0 soveltaa samaa ajattelua ihmisten luontoa koskevan toiminnan optimoimiseksi kestävyyden näkökulmasta. Luonto 2.0 ei ole kenenkään omistama, vaan toteuttaa omaa paikallista ja globaalia rooliaan teknologioiden avustamana. Lohkoketjut ovat yksi näistä Luonto 2.0:a mahdollistavista teknologioista.
Lohkoketjut koostuvat yksinkertaisimmillaan lohkoihin tallennettujen transaktioiden listoista, jotka muodostavat ketjun lohkoihin tallennettujen tiivisteiden avulla. Lohkoketjujen hajautettu luonne mahdollistaa sen, että ei enää tarvita yksittäistä toimijaa vahvistamaan sen sisältämät tiedot. Verrattuna perinteiseen tietokantaan, lohkoketjut ovat hajautettuja, niiden sisältöjä ei voi jälkikäteen muuttaa ja ne mahdollistavat tallennettujen tietojen omistamisen yksityisten avainten avulla.
Kun lohkoketjuun lisätään virtuaalikoneita, jotka käsittelevät älykkäitä sopimuksia, on mahdollista kehittää hajautettuja alustoja, jotka toteuttavat automaattisesti sopimuksiin perustuvia ohjelmia. Ohjelmat voivat käsitellä paitsi oikean maailman asioita ja esineitä, mutta myös arvoa, josta raha ja siihen perustuva Bitcoin on yksi esimerkki.
McConaghy määrittelee insentiivit yhdeksi lohkoketjuien tärkeimmäksi tekijäksi. Esimerkiksi Bitcoinin turvallisuutta rakennetaan louhimalla, joka tekee sitä koskevien muutosten tuottamisesta mahdotonta. Louhintaa insentivisoidaan jakamalla louhijoille Bitcoin-tokeneita. Käytännössä Bitcoin on esimerkki hajautetusta autonomisesta organisaatiosta (DAO: Decentralized Autonomous Organization), jota kukaan ei voi pysäyttää. Lohkoketjujen ja älykkäiden sopimusten asioista DAO:t voivat myös omistaa asioita, joka tekee niistä automaattisia toimijoita, jotka voivat toimia oikeassa maailmassa.
Mikä sitten on AI DAO? Se on joko tekoäly, joka toimii hajautetun prosessoinnin avulla tai DAO, jota pyörittää tekoälyalgoritmit. AI DAO voi olla oikeushenkilö jossain paikoissa, kun ensin perustaa yrityksen ja sen jälkeen automatisoi sen toiminnan AI DAO:n avulla. DAO täydentää tekoälyä oikean maailman resursseilla ja tekoäly täydentää DAO:a automaattisella päätöksenteolla.
Käytännön sovellus AI DAO:sta voisi olla itseajavat, itsensä omistavat ja sopimusten avulla itseään ylläpitävät autot. Jos joukko ihmisiä päättäisi ensin rahoittaa AI DAO auton hankintaa, AI DAO voisi pitää huolta paitsi ihmisten kuljettamisesta sopivaan hintaan, mutta myös siitä, että auto ylläpitää itseään tankkaus- ja huoltosopimusten avulla. Miten AI DAO -ajatusta voisi soveltaa kestävään kehitykseen?
Ilmastometsä ry on Suomessa toimiva, sosiaalisten medioiden kautta toimiva löyhä verkosto, joka pyrkii keräämään ja käyttämään jäsenmaksuja lyhentämättömänä suojeltavien metsien hankintaan hiilinielun ja biodiversiteetin vahvistamiseksi. Luonto 2.0 vie Ilmastometsä ry:n idean vielä pitemmälle automatisoimalla saman toiminnan.
McConaghyn ajatusta Luonto 2.0:sta voisi kuvata käytännössä niin, että mitä jos esimerkiksi Ilmastometsä ry:n hankkima metsä olisikin AI DAO, jonka insentiivit olisivat viritetty ylläpitämään itseään ja hankkimaan lisää metsää sen hyötyjen levittämiseksi? Käynnissä oleva Terra0-tutkimushanke pyrkii kehittämään käytännön sovelluksia juuri tämän suuntaisten metsiä koskevien ratkaisujen edistämiseksi.
McConaghyn mukaan Luonto 2.0 ei ole kenenkään omistama, vaan se on digitaalisesti augmentoitu versio luonnollisesta ekosysteemistä, jossa kukin toimija vain on ja täyttää omaa, tasapainoista sekä kestävää osaansa koko ekosysteemistä. Vanhaa “internetissä kukaan ei tiedä, että olet koira” -vitsiä mukaillen Luonto 2.0 -maailman internetissä kukaan ei välttämättä tiedä, että olet metsä. Metsuri saattaa toteuttaa metsään liittyviä harvennustehtäviä ja joku toinen myydä kaadettuja puita tietämättä, että taustalla voi olla metsään liittyvä Luonto 2.0 AI DAO. Jos rahoittaisimme arvojemme mukaisia Luonto 2.0 -hankkeita, voisimme mahdollistaa tulevaisuudessa suoraan kestävää toimintaa sen rinnalla, että odotamme instituutioiden ja yritysten toiminnan muutosta.
Tietojärjestelmien suunnittelun näkökulmasta Luonto 2.0 kysyy näkökulman laajentamista yritysarkkitehtuureista ja nousussa olevista organisaatioiden välisistä ekosysteemisistä arkkitehtuureista kohti sitä, mitä kompleksisten järjestelmien tutkija ja arkkitehti Michael Zargham BlockScience-yrityksestä kutsuu yhdistelmäksi luonnon järjestelmien, kompleksisten järjestelmien, kyberfyysisten järjestelmien ja sosioteknisten järjestelmien samanaikaista, monitasoista suunnittelua.
Vaikka Luonto 2.0 on ideana vielä kaukainen, lohkoketjut ovat jo olemassa, DAO:jen ensimmäinen sukupolvi on jo olemassa ja ne voivat olla jo oikeushenkilöitä. Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia ja Trent McConaghyn sekä Michael Zarghamin kaltaiset henkilöt kehittävät samankaltaisten järjestelmien edellytyksiä jo tällä hetkellä. Kenties jo lähitulevaisuudessa voimme ulkoistaa kestävää kehitystä tukevia arvomaailmojamme ei vain meitä edustaville demokraattisille instituutioille, vaan myös oikeaa maailmaa käsitteleville lohkoketjuja ja muita uusia teknologioita hyödyntäville tietojärjestelmille sekä ohjelmistoille.
Lähteet:
- Trent McConaghy: Nature 2.0: The Cradle of Civilization Gets and Upgrade
- https://blog.oceanprotocol.com/nature-2-0-27bdf8238071
- Ilmastometsä ry: https://ilmastometsa.fi/
- Terra0: https://terra0.org/
- Nature 2.0 yhteisö: http://nature2.ooo/
- Michael Zargham/BlockScience: Systems Engineering & Sustainable Economies
Mikael Seppälä toimii Open Knowledge Finland ry:ssä Social Innovation for Systems Change -ryhmän yhteisömanagerina. Yhteisön tavoitteena on edistää jaetun ymmärryksen syntyä sen suhteen, miten uusia teknologioita ja niiden mahdollistamia ihmisten sekä koneiden muodostamia verkosto-organisaatioita voidaan hyödyntää viheliäisten, yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisessa.