Informaatiovaikuttaminen on siirtymässä uuteen vaiheeseen. Kyse ei ole enää vain mielipiteiden muokkaamisesta tai yksittäisten viestien levittämisestä, vaan itse tiedon perustan muokkaamisesta. Tätä ilmiötä voidaan kutsua datamyrkytykseksi. Se tarkoittaa järjestelmällistä yritystä vaikuttaa siihen tietoon, jonka varassa algoritmit, hakukoneet ja tekoälyjärjestelmät muodostavat käsityksensä todellisuudesta.
Datamyrkytys kohdistuu suoraan tiedon infrastruktuuriin. Sen tavoitteena ei ole ensisijaisesti vakuuttaa yksittäistä ihmistä, vaan vaikuttaa siihen järjestelmään, joka tuottaa tietoa ihmisille. Tämä tekee ilmiöstä strategisesti merkittävän turvallisuuskysymyksen.
Venäjän informaatio-operaatiot tarjoavat konkreettisen esimerkin tästä kehityksestä. Viime vuosina on tunnistettu laajoja sisältöverkostoja, joissa tuotetaan suuria määriä eri kielisiä artikkeleita, uutisia ja analyyseja, jotka toistavat Kremlin näkemyksiä kansainvälisistä tapahtumista. Näiden sisältöjen tarkoituksena ei ole ainoastaan tavoittaa lukijoita, vaan ennen kaikkea täyttää verkko samankaltaisella materiaalilla. Kun sama viesti esiintyy riittävän usein eri lähteissä, hakukoneet indeksoivat sen, tietokannat tallentavat sen ja tekoälyjärjestelmät voivat käyttää sitä lähdeaineistona.
Tässä kehityksessä vale ei enää ole yksittäinen väite. Se muuttuu dataksi.
Datamyrkytys perustuu määrän voimaan. Kun informaatioympäristöön syötetään järjestelmällisesti suuria määriä harhaanjohtavaa sisältöä, syntyy tilanne, jossa algoritmit alkavat pitää tätä sisältöä normaalina tietona. Digitaalinen tietoympäristö toimii pitkälti näkyvyyden ja toiston logiikalla. Se, mikä on määrällisesti hallitsevaa, näyttää järjestelmien näkökulmasta merkitykselliseltä ja uskottavalta.
Tämä mekanismi korostuu erityisesti tilanteissa, joissa luotettavaa tietoa on vähän saatavilla. Tällöin syntyy niin sanottuja tiedon aukkoja, jotka täyttyvät helposti massatuotetulla sisällöllä. Jos vaihtoehtoisia lähteitä ei ole riittävästi, heikkolaatuinen tai tarkoitushakuinen aineisto voi muodostua hallitsevaksi viitekehykseksi.
On tärkeää ymmärtää, että datamyrkytys ei rajoitu tekoälyn koulutusvaiheeseen. Vaikutus näkyy erityisen selvästi palveluissa, jotka hakevat tietoa verkosta reaaliajassa. Monet nykyiset tekoälysovellukset ja hakupalvelut yhdistävät mallien sisäisen tiedon ajantasaiseen verkkosisältöön. Jos verkon sisältöä manipuloidaan järjestelmällisesti, myös näiden järjestelmien tuottamat vastaukset voivat vääristyä.
Tämä muuttaa informaatiovaikuttamisen dynamiikkaa perustavanlaatuisesti. Perinteinen propaganda pyrki vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, mielikuviin ja käsityksiin. Datamyrkytys pyrkii vaikuttamaan tiedon tuotantoketjuun. Vaikuttaminen siirtyy sisällöstä infrastruktuuriin.
Suomelle ja Euroopalle tämä kehitys on erityisen merkittävä. Digitaalinen tiedonhaku, automatisoitu analyysi ja tekoälyyn perustuvat palvelut ovat yhä keskeisempi osa päätöksentekoa, hallintoa, tutkimusta ja mediaa. Kansalaiset käyttävät tekoälyä tiedonhaun välineenä, toimittajat hyödyntävät sitä taustatyössä ja organisaatiot käyttävät sitä analyysin tukena. Jos tietoympäristöön kohdistuu järjestelmällistä vaikuttamista, vaikutukset voivat ulottua laajasti yhteiskunnan toimintaan.
Datamyrkytys ei tarkoita, että tekoäly itsessään olisi epäluotettava tai että teknologia olisi lähtökohtaisesti ongelmallinen. Kyse on siitä, että teknologiset järjestelmät toimivat niiden käytettävissä olevan datan varassa. Jos dataan kohdistuu vihamielistä manipulointia, järjestelmien tuottama tieto voi heijastaa tätä vaikutusta.
Siksi datamyrkytys on ymmärrettävä osaksi laajempaa hybridivaikuttamisen kokonaisuutta. Se rinnastuu kyberhyökkäyksiin, informaatio-operaatioihin ja taloudelliseen vaikuttamiseen. Sen tavoitteena on heikentää luottamusta tietoon, lisätä epävarmuutta ja muokata tiedonvälityksen rakenteita pitkällä aikavälillä.
Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää useita samanaikaisia toimenpiteitä. Ensimmäinen on läpinäkyvyyden lisääminen tekoälyjärjestelmissä. Käyttäjien on voitava arvioida, mihin lähteisiin järjestelmien tuottamat vastaukset perustuvat ja millaista epävarmuutta niihin liittyy. Lähdeviitteiden, aineiston alkuperän ja tiedon luotettavuuden näkyväksi tekeminen on keskeinen osa luottamuksen rakentamista.
Toinen keskeinen tekijä on kansallinen ja eurooppalainen ohjaus tekoälyn käytössä. Julkishallinnon ja kriittisten toimijoiden on määriteltävä selkeät periaatteet siitä, miten tekoälyä käytetään tiedonhaussa ja päätöksenteon tukena. Teknologian hyödyntämisen on perustuttava riskien arviointiin ja vastuulliseen käyttöön.
Kolmas keskeinen ulottuvuus on yhteiskunnan resilienssi. Medialukutaito ei enää tarkoita pelkästään kykyä arvioida uutislähteitä, vaan myös kykyä ymmärtää algoritmien toimintaa ja digitaalisen tiedon muodostumisen mekanismeja. Kansalaisten on ymmärrettävä, miten tieto syntyy, miten sitä käsitellään ja miten siihen voidaan vaikuttaa.
Datamyrkytys osoittaa, että turvallisuusympäristö muuttuu jatkuvasti teknologisen kehityksen mukana. Vaikuttamisen keinot kehittyvät samaa tahtia kuin yhteiskunnan riippuvuus digitaalisista järjestelmistä kasvaa. Tiedon luotettavuudesta on tullut keskeinen osa kansallista turvallisuutta.
Tulevaisuudessa kilpailu ei koske ainoastaan sotilaallista voimaa tai taloudellista vaikutusvaltaa, vaan myös sitä, kuka hallitsee tietoympäristöä ja sen rakenteita. Se, joka kykenee vaikuttamaan dataan, kykenee vaikuttamaan todellisuuden tulkintaan.
Siksi datamyrkytys on ilmiö, joka vaatii huomattavasti enemmän huomiota. Se ei ole vain teknologinen kysymys, vaan yhteiskunnallinen, poliittinen ja turvallisuuspoliittinen haaste. Jos siihen ei reagoida ajoissa, vaikuttaminen ei tarvitse näkyviä propagandakampanjoita. Riittää, että tiedon virtaa ohjataan huomaamattomasti.
Tiedon aikakaudella valta kohdistuu dataan. Ja siksi datan suojaaminen on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta.
Jarno Limnell on kansanedustaja ja kolmen yliopiston dosentti. Koulutukseltaan hän on sotatieteiden tohtori, VTM ja upseeri. Kirjoittaja on työskennellyt turvallisuuden parissa yli 30 vuotta.
