Sytyke-lehti on ilmestynyt jo vuodesta 1988, ja sen artikkeleita on käytetty opetusmateriaalina ja opinnäytetöissä. Neljän vuosikymmenen aikana vastuullisuus ja eettiset kysymykset ovat kulkeneet tietotekniikan kehityksen rinnalla.
Aiemmin pohdittiin digitalisaatiota ja internetin vaikutuksia yhteiskuntaan. Nyt keskustelun keskiössä on tekoäly, joka on siirtynyt tieteiskirjallisuuden sivuilta osaksi arkea.
Generatiiviset kielimallit, autonomiset agentit ja synteettiset työkaverit muuttavat yhteiskuntaa nopeammin kuin moni huomaakaan. Samalla kysymys vastuullisuudesta on entistä ajankohtaisempi. Onko tekoälyn käyttö eettisesti oikein, ja kuka lopulta kantaa vastuun sen vaikutuksista?
Kysymys ei ole vain teoreettinen. Suomalaisen väestön ikääntyessä hyvinvointipalveluiden resurssipaineet kasvavat, ja yksinäisyys koskettaa yhä useampaa ikäihmistä. Onko eettisesti kestävämpää pitää kiinni ajatuksesta, että hoiva kuuluu vain ihmisille, vaikka arjessa ei aina ole riittävästi aikaa kohdata, keskustella tai huolehtia perustarpeista? Vai voisiko pienempi paha olla se, että ihmistä muistuttava humanoidirobotti tai keskusteleva AI-kumppani on läsnä silloin, kun kukaan muu ei ehdi?
Monelle yksinäisyydestä kärsivälle jo pelkkä läsnäolo voi olla merkityksellistä. Ehkä todellinen kysymys ei ole, voiko tekoäly olla kumppani, vaan miksi yhä useampi on jo valinnut sellaisen.
Vastuullisuus alkaa taustojen ymmärtämisestä
Keskustelu tekoälyn vastuullisuudesta kietoutuu koulutusdataan, energiankulutukseen ja tekijänoikeuksiin. Suuret kielimallit (LLM) on rakennettu valtavien aineistojen varaan, joita on kerätty avoimista lähteistä internetistä. Samalla on pohdittu, missä määrin tekijänoikeuksien alainen materiaali kuuluu tähän kokonaisuuteen ja millä ehdoilla sitä voidaan hyödyntää.
Harvemmin esiin nousee se ihmisjoukko, joka on osallistunut tekoälyn kouluttamiseen. Haitallisen sisällön moderointia on joissakin tapauksissa tehty työolosuhteissa, jotka ovat herättäneet eettisiä kysymyksiä.
Kansainvälisessä mediassa on kerrottu esimerkiksi kenialaisista työntekijöistä, jotka ovat käyneet läpi väkivaltaista ja häiritsevää aineistoa opettaakseen tekoälyä tunnistamaan haitallista sisältöä. Raporttien mukaan palkkataso on ollut vain muutamia dollareita tunnilta, ja osa työntekijöistä on kertonut työn aiheuttaneen psyykkistä kuormitusta.
Energiankulutus on toinen keskustelua ohjaava näkökulma. Tekoälyn kouluttaminen ja hyödyntäminen vaatii merkittävää laskentatehoa, mutta sama teknologia auttaa myös optimoimaan energiaverkkoja ja vähentämään päästöjä. Siksi vastuullinen keskustelu edellyttää kokonaiskuvaa.
Hyvä ja paha tekoäly
Tekoäly ei ole neutraali työkalu. Se heijastaa koulutusdataansa ja kehittäjien tekemiä valintoja. Samalla kyse on kaksoiskäyttöteknologiasta, jota voidaan hyödyntää sekä rakentaviin että tuhoaviin tarkoituksiin.
Sama analytiikka voi auttaa pelastustoiminnassa tai toimia osana sotilaallisia järjestelmiä. Geopoliittinen tilanne on tehnyt tämän näkyväksi erityisesti drooniteknologian kohdalla, jossa satojen laitteiden parvia ohjaavat käytännössä algoritmit, eivät yksittäiset ihmiset.
Vielä muutama vuosi sitten tekoälyn tuottamat kuvat lääkäreistä olivat usein stereotyyppisiä. Vinoumia on sittemmin tunnistettu ja korjattu aktiivisesti, mutta esimerkki muistuttaa siitä, että teknologia kantaa mukanaan yhteiskunnan ja kulttuurin rakenteita.
Algoritminen vaikuttaminen, niin sanottu injektointi sekä massiivinen sisällön syöttäminen järjestelmiin voivat ohjata niiden toimintaa merkittävästi. Siinä missä Wikipedia oli aiemmin pääosin ihmisten kirjoittama tietolähde, toimii se nykyisin AI-agenttien harjoittelu- ja testialustana.
Samalla ihmiset ovat löytäneet uudenlaista viihdettä seuratessaan, miten tekoälyt keskustelevat keskenään, valitsevat johtajia tai rakentavat omia digitaalisia yhteisöjään. Esimerkiksi Moltbook-alustalla on nähty ilmiöitä, joissa tekoälyt muodostavat uskontoja muistuttavia rakenteita ja jopa simuloivat digitaalisten “huumeiden” jakelua.
Eettinen navigointi käytännössä
Kun tekoäly siirtyy osaksi päätöksentekoa, eettiset kysymykset konkretisoituvat. Tammikuussa 2026 keskustelua herätti Kanta-Hämeen hyvinvointialueella tapaus, jossa vanhuspalveluiden arvioinnissa hyödynnettiin tekoälyä. Huoli kohdistui ennen kaikkea läpinäkyvyyteen. Ihmisillä on oikeus tietää, milloin algoritmi osallistuu heidän elämäänsä koskeviin arvioihin.
Samanlaisia dilemmoja nähdään itseohjautuvien autojen kohdalla. Jos järjestelmä joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä, kuka kantaa vastuun päätöksestä? Kiinassa autonomiset ajoneuvot ovat jo arkipäivää suurkaupungeissa, kun Suomessa keskustelu pyörii edelleen sen ympärillä, toimiiko teknologia luotettavasti pimeässä pohjolassa, lumessa ja loskassa.
Ajatuskokeet terveydenhuollosta vievät pohdinnan vielä pidemmälle. Kuvitellaan tilanne tehohoitoyksikössä, jossa tekoäly analysoi potilaiden tilaa ja ennustaa toipumistodennäköisyyksiä. Järjestelmä suosittelee vapauttamaan hengityskoneen potilaalta, jonka ennuste on erittäin heikko, jotta sama resurssi voidaan ohjata toiselle potilaalle, jonka toipumismahdollisuudet ovat merkittävästi paremmat.
Suomessa tällainen päätös kuuluu vielä ihmislääkärille, mutta analytiikka voi vaikuttaa siihen, miten resurssien kohdentamista arvioidaan. Kysymys ei siis ole siitä, tekeekö tekoäly päätöksen, vaan siitä, miten paljon sen suositukset ohjaavat ihmisten tekemiä ratkaisuja.
Vihreä tekoäly
Vastuullinen tekoäly ei tarkoita pelkästään riskien hallintaa. Se tarjoaa myös välineitä ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen. Suomalainen Vaisala on hyvä esimerkki yrityksestä, joka hyödyntää mittausdataa ja tekoälyä ilmanlaadun ennustamisessa sekä energiatehokkuuden parantamisessa. Älykkäät järjestelmät voivat optimoida sähköverkkoja, ehkäistä saasteita ja tehostaa resurssien kiertoa tavalla, joka olisi ihmisille mahdotonta.
Vaisalan hallituksen puheenjohtaja Ville Voipio on tuonut LinkedInissä aktiivisesti keskusteluun konkreettisia näkökulmia tekoälyn energiankulutuksesta. Kielimallien kehittäjät eivät yleensä julkaise tarkkoja lukuja yksittäisen kuvan tai videon generoinnin energiasta, mutta mittakaavaa voi hahmottaa arjen vertauksilla. Kuluttaako yksi prompti energiaa yhtä paljon kuin sekunti kuumassa suihkussa?
Samaan aikaan AI-infrastruktuuri muuttuu nopeasti. Elon Musk on puhunut avaruuteen sijoitettavista datakeskuksista, ja Yhdysvalloissa pohditaan ydinvoimaloiden uudelleenkäynnistämistä kasvavan energiatarpeen vuoksi. Ville Voipion mukaan Suomi on hyvä paikka datakeskuksille sekä vähäpäästöisen energiansa että jäähdytyskapasiteetin ansiosta.
Energiakeskustelussa on hyvä tarkistaa ajantasaiset faktat ja suhteuttaa niitä arjen valintoihin. Onko sähkökiukaan lämmittäminen ekologisempaa kuin tekoälyn käyttö? Entä kuinka paljon energiaa kuluttavat ihmisaivot verrattuna optimoituihin algoritmeihin? Usein algoritmit ovat tietyissä tehtävissä ihmistä energiatehokkaampia.
Tieteiskuvaston ääriesimerkkinä voidaan muistaa Matrix-elokuvan dystooppinen maailma, jossa ihmiset toimivat robottien energianlähteenä. Todellisuudessa kysymys ei ole vastakkainasettelusta, vaan siitä, miten teknologiaa käytetään viisaasti osana kestävää tulevaisuutta.
Katse horisontin yli 2030-luvulle
UNESCO:n vuonna 2021 julkaisemat tekoälyn eettiset linjaukset ovat luoneet tärkeän pohjan keskustelulle, mutta vuonna 2026 tekoälyn etiikka on edelleen muotoutumassa. Mistä eettisistä kysymyksistä puhumme seuraavalla vuosikymmenellä?
Tammikuussa 2026 huomiota herätti palvelu, jossa tekoälyt loivat ihmisille uusia vuokratyöpaikkoja. Uudella internetin markkinalla ihmiset tarjoavat työpanostaan tekoälyagenteille tehtäviin, joita pelkkä AI-ohjelmisto ei voinut toteuttaa. Niin sanottu Rent a Human -ilmiö kuvastaa kehityssuuntaa, jossa työn ja teknologian rajat hämärtyvät.
On jo nähtävissä, että 2030-luvulla yritykset voivat toimia ilman perinteisiä organisaatiokaavioita. Perinteisten tiimien sijaan kootaan ihmisosaajat ja synteettiset työkaverit tilanteen mukaan. Meillä 4. Aallossa synteettiset työkaverit, kuten Tarja 2.0, Sisu ja Saila, ovat jo osa arkea. Tulevaisuudessa tämä ei ole poikkeus, vaan oletusarvo.
Samaan aikaan voi syntyä uusia ilmiöitä, kuten “Human verified” -merkki, joka muistuttaa nykyistä luomuleimaa. Julkinen sektori voi muuttua alustaksi, niin sanotuksi agenttiseksi valtioksi, jossa yhteiskunta ei enää tuota kaikkia palveluja itse, vaan ylläpitää agenttiekosysteemiä. Suomessa Valtiokonttorin ja valtiovarainministeriön hankkeet viittaavat jo tähän suuntaan.
AI-natiivi ajattelu lähtee siitä, että kaikki tehtävät, jotka voidaan tehdä tehokkaammin tekoälyn avulla, myös tehdään. Britannian entinen teknologia-, tiede- ja innovaatioministeri Peter Kyle on todennut, ettei yhdenkään ihmisen arvokasta aikaa tulisi käyttää tehtäviin, joissa tekoäly toimii nopeammin, tehokkaammin ja laadukkaammin.
Meillä 4. Aallossa ensimmäinen periaate on tehdä tekoälyllä kaikki se, mikä on mahdollista. Tavoitteena ei ole syrjäyttää ihmistä, vaan vapauttaa aikaa luovuudelle, ajattelulle ja merkityksellisille kohtaamisille.
Onko edessämme uusi renessanssiaika? Renessanssi (ransk. renaissance, ‘uudelleensyntyminen’; ital. rinascimento) oli taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallinen murros, joka merkitsi siirtymää keskiajalta uuteen aikaan. 1400-luvun alusta alkaen Euroopassa käynnistyi kehitys, joka loi perustan nykyiselle talousjärjestelmälle, taiteelle ja tieteelle.
Nyt tekoälyn aikakautta voidaan tarkastella uutena renessanssina, joka muistuttaa tuon ajan murrosta, joka muutti maailmaa pysyvästi. Samalla tämä uusi renessanssi ei ole vain länsimainen projekti, vaan globaali muutos, jossa ajattelu, teknologia ja ihmisyys kohtaavat uudella tavalla.
Onko tekoälyn käyttö vastuullista? Vastaus riippuu siitä, miten sitä käytetään ja millaisia valintoja teemme. Vastuullinen tekoäly edellyttää läpinäkyvyyttä, kriittistä ajattelua ja rohkeutta tarkastella myös vaikeita kysymyksiä.
Suurin riski ei ole tekoäly, vaan se, ettei uskalleta käyttää sitä viisaasti ja vastuullisesti. Teknologia kehittyy joka tapauksessa, mutta suunta määräytyy arvoista, päätöksistä ja rohkeudesta oppia uutta. Lopulta tekoäly ei määrittele tulevaisuutta – me määrittelemme, millaiseksi sen rakennamme.
Timo Savolainen on 4. Aallon perustaja, AI-strategisti ja tietokirjailija. 4. Aalto on AI-natiivi kasvuyritys, jonka visiona on nostaa Suomi tekoälyn aallonharjalle vuoteen 2030 mennessä ja samalla disruptoida 300 miljardin dollarin globaali konsultointimarkkina rakentamalla “konsultoinnin Netflix”.
