Apple räjäytti innovaatioavaruuden julkaistessaan App Store kauppapaikan vuonna 2008. App Storessa on nykyään yli neljä miljoonaa ulkopuolisten tuottajien tekemää sovellusta. Jo Applea ennen Microsoftin ja Intelin Wintel-liittymä samaan tapaa mahdollisti PC-teknologian nopean leviämisen kolmansien osapuolien laitevalmistajien vauhdittamana.

Googlen, Amazonin, Facebookin, Applen, Microsoftin ja muiden digijättien teknologioiden käyttöönotto nojaa alustatalouden mekanismeihin, joita digitaaliset supervoimat kiihdyttävät.

Alustataloudessa olennaista on, että osa tuottajuudesta on aina luovutettu kolmansille osapuolille1. Toisin kuin jälleenmyyntimallissa, kolmannet osapuolet voivat “vapaasti” liittyä alustalle ja tarjota hyödykettään (tavaraa, palvelua tai läsnäoloa) alustan toiselle osapuolelle, kuluttajille2. Kun tuottajat ja kuluttajat voivat suoraan kohdata alustalla, syntyy itse itseään ruokkiva verkostovaikutus: Mitä enemmän ja suurempi valikoima hyödykkeitä, sitä enemmän alusta kiinnostaa kuluttajia, ja vastaavasti toisinpäin, mitä enemmän kuluttajia ja suurempi markkina, sitä enemmän tuottajia liittyy alustalle3.

Tuottajuudesta luopuminen ei ole helppoa ja siksi alustaksi ryhtyminen voi tuottaa tuskaa. Uusi startup voi helpommin rakentaa koko liiketoiminnan uudelle mallille, mutta teollisuusyritykselle perinteiden velvoittamasta tuottajuudesta luopuminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

Ei se ollut helppoa Steve Jobsillekaan. Jobs vastusti ulkopuolisten kehittäjien päästämistä iPhone-alustalle yli vuoden ajan kunnes käänsi päänsä. Jobs pelkäsi, että ulkopuoliset kehittäjät pilaavat iPhonen käyttäjäkokemuksen huonoilla sovelluksilla.

Verkostovaikutuksen lisäksi digitaalisten alustojen kasvua kiihdyttävät digitaaliset supervoimat. Digitaalista hyödykettä on muun muassa helpompi muokata, kopioida ja siirtää globaalisti4. Siksi App Storessa kuhisee toisessa mittakaavassa kuin kuvan 1800-luvun lopun torilla5.

Näiden kahden mekanismin, alustatalouden verkostovaikutuksen ja digitaalisten supervoimien, rooli ja vaikutukset menevät helposti sekaisin ja lisäksi ne nähdään mustavalkoisesti. Joko olet alusta tai et, tai joko olet digitaalisessa liiketoiminnassa tai et ole. Kynnys ryhtyä alustaksi tai digitalisoida liiketoiminta kasvaa korkeaksi.

Pohdiskelen seuraavassa näitä kahta mekanismia erillään ja miten ne voisi ottaa käyttöön asteittain tai osittain. Toisin sanoen, miten hyödyntää alustamaisuutta ryhtymättä täysiveriseksi alustaksi ja mitä eri rooleja digitaalisilla supervoimilla voisi siinä olla? Artikkelin lopuksi vielä pohdintaa siitä, miten tämä kaikki muuttuu tai on olennaista uuden digitaalisen, kvanttitietokoneiden, käyttöönoton myötä.

Alustamaisuus

Alustamaisempi voi olla monella tavalla. Ensimmäiseksi, alustan voi avata vain joko yhdelle tai useammalle osapuolelle. Yksinkertaisimmillaan alusta on avattu vain yhdelle osapuolelle, kuten perinteinen puhelinverkko tai some-ajan kommunikaatioverkko Facebook. Tällöin puhutaan saman puolen (same-side) verkostovaikutuksesta3. Mitä enemmän ystäviäsi on Facebookissa sitä todennäköisemmin sinäkin liityt sinne. App Store taas on pelkistetysti ajatellen perinteinen kaksipuolinen (two-sided) markkina, jossa kehittäjien ja käyttäjien välille syntyy osapuolten välinen (cross-side) verkostovaikutus, kuten edellä kuvattiin3.

Jos ei heikota, niin mikään ei estä avaamasta alustaa useammille osapuolille, jolloin puhutaan monenpuolisesta (multisided) markkinasta2. Applen haasteeseen vastatakseen, Google avasi Android alustan myös laitevalmistajille ja valjasti lisäverkostovaikutuksen kuluttajien ja laitevalmistajien välillä ruokkiakseen alustan kasvua entisestään6. Nykyisellään Google hallitsee älypuhelinmarkkinaa yli 70% markkinaosuudella.

Kiinnostavaa on, että molemmat strategiat toimivat. Apple on vähemmän alusta ja hyvin kohdistettu sellainen ja silti huippukannattava. Lisäksi, osin sen vuoksi, että Apple on pitänyt laitevalmistuksen omissa käsissään, sen oli mahdollista innovoida uusi M1-prosessori. Alustoissa, joissa laitevalmistus on avattu ulkopuolisille toimijoille, yhteentoimivuuden ylläpitäminen toisistaan riippuvien toimijoiden kesken hidastaa kykyä tuoda uusia innovaatioita markkinoille6. Olennaista on siis pohtia, mistä kohtaa kannattaa olla alusta, eikä turhaan avata liikaa ulkopuolisille toimijoille.

Toiseksi, kun on päättänyt mille osapuolille alustan avaa, voi pohtia, kuinka paljon sen avaa kullekin osapuolelle? Voi vain avata pääsyn alustaan ja kontrolloida tiukasti hyödykkeiden sisältöä, kuten Apple tekee sovelluskehittäjien suhteen. Tai voi avata enemmän, esimerkiksi lähdekoodin, ja sallia tuottajien muokata alustaa omiin tarpeisiinsa, kuten Google mahdollistaa laitevalmistajille.7

Lähtökohtaisesti alustan pitäisi olla avoin kaikille halukkaille kunkin osapuolen edustajille. Voisiko tästä kuitenkin tinkiä? Ajankohtainen kysymys teollisuudessa on, että miten data-pohjaisissa alustoissa voi ja kuinka paljon uskaltaa avata pääsyä dataan? Voisiko ryhtyä vain rajoitetuksi alustaksi, joka avaa dataa osuuskuntamallin mukaisesti vain jäsenistölleen?

Alustamainen voi siis olla eri sävyissä sekä osapuolten lukumäärän että avoimuuden suhteen kunkin osapuolen osalta.

Digitaaliset supervoimat

Alustojen kasvua viimeisen 20 vuoden aikana on kiihdyttänyt digitalisaation hyödyntäminen. Jo keskiaikainen tori oli alusta ja Venetsia toimi globaalina markkinana laivan nopeudella, mutta todellinen alustatalouden voima nähtiin kun sekä alusta että hyödyke muuttuivat digitaalisiksi älypuhelinalustoissa kuten iPhone.

Digitaalisella materialla on monia supervoimia verrattuna fyysiseen materiaan. Ensimmäiseksi, sille mitä ykkösistä ja nollista voi luoda ei ole rajoja. Digitaalisen hyödykkeen innovaatioavaruutta eivät rajoita fyysisen maailman rajoitteet, kuten vaikka metallin taipuvuus. Toisekseen, ykköset ja nollat mahdollistavat täsmällisen ilmaisun. Kolmanneksi, digitaalista on huomattavasti helpompi muokata kuin fyysistä materiaa. Neljänneksi, digitaalinen materia siirtyy paikasta toiseen valonnopeudella mahdollistaen globaalit markkinat ja kohtaamiset alustoilla. Viidenneksi, digitaalinen materia, koodi, on erittäin suorituskykyistä. Koodia voi ajaa väsymättä 24/7 ja esimerkiksi koneoppiminen mahdollistaa alustojen massiivisten datamassojen käsittelyn.

Miten näitä digitaalisia supervoimia voi valjastaa fyysisten ja digitaalisten alustojen käyttöön? Isoimman osan hyödyistä toki saa, jos itse hyödykkeen voi digitalisoida, kuten sovelluskaupoissa on tehty. Mutta jos hyödyke on fyysinen, data voi tarjota keinon digitalisoida olennainen osa hyödykkeen informaatiosta mahdollistaen alustan rakentamisen virtuaalisen version ympärille.

Hyödykkeen sijasta voi vaihtoehtoisesti automatisoida alustan osapuolen. Uber-kyydin kuljettaja korvautuu ajan myötä robottikuskilla, eBayssä voi valjastaa automaatin korottamaan tarjousta ja pörssimarkkinoilla iso osa kaupasta käydään jo nyt niin että sekä ostaja että myyjä ovat automatisoituja. Oli alustan hyödyke tai osapuolet fyysisiä tai digitaalisia, aina voi hyödyntää koneoppimista ja muita ohjelmistoja helpottamaan sopivien hyödykkeiden löytämistä ja laajemmin osapuolten kohtaamista kuhinan aikaansaamiseksi alustalla.

Erittäin olennaista alustassa on, että ulkopuoliset tuottajat pystyvät toimimaan itsenäisesti “käsivarren etäisyydellä” kuormittamatta liikaa alustan omistajaa8. Tuottajia tukemaan voi kehittää digitaalisia rajaresursseja7,8. Kun hyödyke on dataa tai ohjelmistoja, rajaresurssit, kuten rajapinnat, ovat luonnollisesti digitaalisia. Mutta myös fyysisten hyödykkeiden tuotantoon, kuten laitteet, voi kehittää digitaalisia rajaresursseja. Esimerkiksi Google on kehittänyt digitaalisia yhteensopivuus- ja testaustyökaluja, joilla laitevalmistajat voivat itsenäisesti varmistaa, että uudenlainen laite on yhteensopiva eri Android-versioiden ja miljoonien sovellusten kanssa7.

Tilanteen ja tarpeiden mukaan, digitalisoida voi siis niin alustan hyödykkeen, osapuolen, kohtaamisen kuin rajaresurssinkin.

Kvanttilaskenta

Millaisia supervoimia uusi digitaalinen, kvanttilaskenta, mahdollistaa? Kvanttilaskenta nojaa edelleen nolliin ja ykkösiin, mutta bitistä poiketen yksi kubitti voi olla nolla ja yksi samaan aikaan näiden minä tahansa lineaarikombinaationa kompleksiavaruudessa. Kun kubitin arvon lukee, se kuitenkin aina “romahtaa” ja palauttaa joko nollan tai yksi sillä todennäköisyydellä kuinka paljon se oli “kallellaan” kumpaankin suuntaan. Kubitit voi myös lomittaa toisiinsa, jolloin muutos toisessa aiheuttaa myös välittömän muutoksen vastinparissa riippumatta kubittien välisestä etäisyydestä (tämä hyvin hurjalta tuntuva ominaisuus on todistettu oikeassa kokeessa).9

Toistaiseksi on pystytty teoretisoimaan vain muutamia ongelmia, joissa kvanttilaskenta muuttaa ongelman ratkaisemisen kompleksisuuden esimerkiksi eksponentiaalisesta polynomiseksi. Nykydigin rajattomuuteen verrattuna kvanttilaskennan hyödyntäminen on siis huomattavasti rajallisempaa, mutta soveltuviin ongelmiin suorituskyvyltään ylivertaista. Kubitin romahtamisesta ja sen todennäköisyysluonteesta johtuen kvanttilaskenta on kuitenkin vähemmän täsmällistä ja kvantti-ilmiön häiriöherkkyydestä johtuen vaatii merkittävää virheenkorjausta. Toisaalta, kubittien romahtaminen luettaessa mahdollistaa salakuuntelijoiden havaitsemisen viestinnässä mahdollistaen uudenlaisen turvallisen viestinnän kvanttikanavaa pitkin.9

Kvantti siis todellakin on uudenlainen digitaalinen osin heikommilla ja osin vahvemmilla uusilla supervoimilla.

Käännetään ajatus vielä lopuksi toisinpäin. Miten alustataloutta voisi soveltaa kvanttilaskentaan? Kvanttitietokoneet tulevat ainakin aluksi olemaan keskitettyjä resursseja johtuen niiden fyysisestä toteutustavasta, joka vaatii tyypillisesti lähelle absoluuttista nollapistettä meneviä lämpötiloja. Tämän vuoksi kvanttilaskentaresursseja tullaan tarjoamaan pilvialustana (ja itseasiassa näitä on jo tarjolla esimerkiksi Amazonilta10). Alustatalouden näkökulmasta kiinnostavampi kysymys on, että millaisia rajaresursseja kvanttitietokoneille pitäisi kehittää, jotta kubiteilla ohjelmoiminen olisi yhtä helppoa kuin sovelluksen kehittäminen iPhonelle?

Arvioiden mukaan kvanttilaskennan tuleminen laajempaan käyttöön vie helposti 10-15 vuotta, joten vielä meillä on aikaa totutella tulevaan uuteen digitaalisuuden aikakauteen. Kuten tämän koko artikkelin juoni on ollut, asiat eivät ole mustavalkoisia ja myöskään kvantti ei tule täysin syrjäyttämään “vanhaa” digiä. Myös kvanttia hyödynnettäessä algoritmin optimaalinen toteutus vaatii tyypillisesti molempia laskentatapoja rinnakkain.

Lähteet

  1. Parker, G., Van Alstyne, M., Jiang, X., 2017. Platform Ecosystems: How Developers Invert the Firm. MIS Quarterly 41, 255-A4.
  2. Hagiu, A., 2014. Strategic Decisions for Multisided Platforms. MIT Sloan Management Review 55, 71–80.
  3. Eisenmann, T., Parker, G., Van Alstyne, M.W., 2006. Strategies for two-sided markets. Harvard business review 84, 92.
  4. Kallinikos, J., Aaltonen, A., Marton, A., 2013. The Ambivalent Ontology of Digital Artifacts. MIS Quarterly 37, 357–370.
  5. https://en.wikipedia.org/wiki/File:Henry_Charles_Bryant05.jpg
  6. Karhu, K., Gustafsson, R., Eaton, B., Henfridsson, O., Sørensen, C., 2020. Four Tactics for Implementing a Balanced Digital Platform Strategy. MIS Quarterly Executive 19.
  7. Karhu, K., Gustafsson, R., Lyytinen, K., 2018. Exploiting and Defending Open Digital Platforms with Boundary Resources: Android’s Five Platform Forks. Information Systems Research 29, 479–497. https://doi.org/10.1287/isre.2018.0786
  8. Ghazawneh, A., Henfridsson, O., 2013. Balancing platform control and external contribution in third-party development: the boundary resources model. Information Systems Journal 23, 173–192. https://doi.org/10.1111/j.1365-2575.2012.00406.x
  9. Rieffel, E.G., Polak, W.H., 2011. Quantum computing: A gentle introduction. MIT Press.
  10. https://aws.amazon.com/braket/

Kimmo Karhu on strategisen johtamisen, erityisalueena teknologia ja innovaatiot, apulaisprofessori Aalto yliopiston tuotantotalouden laitoksella. Kimmon tutkimuksen fokus on digitaalisen alustatalouden ja sen mekanismien ymmärtäminen ja soveltaminen teollisuudessa. Tutkimusuran lomassa, Kimmo on ollut useissa digitalisaatioon liittyvissä suunnittelu- ja johtotehtävissä teollisuudessa ja julkisella sektorilla.
kimmo.karhu [ät] aalto.fi

Ilmiöt

,